Laitoit sitten nimet pussiin ja vetelit sieltä??
Santavuori - Uusikartano - Armia
Juusela - Dixon - Savinainen
Sillanpää - Lee - Sindel
Mutanen - Niemi - Palonen
Uusikartano on edelleen selkeästi Niemen edellä, sitä ei yksi räkämaali muuta. Caldwell on taitotasoltaan NHL tasoa, mutta harjoittelu ei kiinnosta, mikä näkyy, kaikesta huolimatta pitäisin kokoonpanossa.
Lähinnä siis koitin miettiä, miten saataisiin paras mahdollinen lopputulos ulos. Zaborskyn loukkaantumisen ikävin puoli on se, että sen taakse voidaan kätkeä mahdollisen epäonnistumisen todelliset syyt. Jos nyt mietin Ässien kautta tähän asti siitä voidaan löytää mielestäni seuraavia vaiheita ja tuloksia.
Ensinnä kauden alussa Ässillä oli hyvin yksinkertainen pelisysteemi, joka perustui pitkälti tiiviiseen oman aluen puolustuspelaamiseen ja kiekon siirtämiseen nopeasti omissa paineettomalle puolella. Siitä sitten suoraviivaisesti kohti vastustajan maalia. Homma pelasi alkuun hyvin, koska pelitapa on helppo ja näin ollen siinä ei tule kovin usein isoja virheitä, joista vastustaja pääsisi rankaisemaan. Lisäksi vastustajat ajavat kauden alussa lähinnä sisään omia pelisysteemejään, eivätkä niinkään keskity vastustajan pelisysteemin heikkojen kohtien etsintään ja niiden hyväksi käyttämiseen. Alkukaudella Ässät oli erittäin hyvä tasavoimalla ja kohtuullisen hyvä erikoistilanteissa. Näin mentiin suuriin piirtein ensimmäisen maaottelutaukoon asti ja pisteitä kertyi mukavasti. Huolestuttava asiana nähdään Joel Armian odotettua heikommat otteet, selityksenä nähdään kauden alun sitkeä sairastelu tai sitten keltaisen nesteen nouseminen kohti hattua.
Tauon jälkeen Ässät käytti edelleen samaa simppeliä pelitapaa ja vastustajat alkoivat lukea sitä paremmin. Ässien pistetahti säilyi kuitenkin edelleen hyvänä, koska valmennus alkoi kuormittaa koko sarjan huippupelajiin kuuluvia joukkueen avainpelaajia enemmän. Huolestuttavana seikkana alkoi nousta esiin ylivoimapelin heikkous, samoin kuin muutamien pelaajien putoaminen todella pieneen roolin tai jopa kokonaan kokoonpanon ulkopuolelle, koska tiettyjen avainpelaajien isot peliajat yksinkertaisesti pienensivät jyrkästi toisen kastin pelaajien peliaikoja. Tässä vaiheessa ulkopuoliselle oli vielä epäselvää ajaako valmennus taustalla sisään seuraavan vaiheen pelitapaa.
Joulun jälkeen voidaan katsoa kolmannen vaiheen alkaneen ja Ässät jatkaa edelleen vanhalla pelitavalla. Pistetahti alkaa selvästi pudota ja valmennus vastaa tähän lisäämällä entisestään avainpelaajien peliaikaa. Huippupelaajat pystyvät kääntämän joitakin pelejä omalla osaamisellaan, mutta samalla alkaa näkyä myös liiallisen pelaamisen mukanaan tuoma syvä väsymys. Jakson edetessä Joel Armia nousee yhä useammin ratkaisijan rooliin ja on selkeästi nousemassa omalle tasolleen. Lisäksi Mark Leen hankinta täyttää joukkueessa olleen selvän aukon kahden suunnan sentterinä. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa olla selvä, että valmennuksella ei ole aikomusta tuoda uutta pelitapaa sisään tai muokata voimakkaasti olemassa olevaa pelisysteemiä. Erikoistilannepelaaminen on entistä heikompaa, koska muut joukkueet ovat kehittäneet omia pelisysteemeitään erikoistilanteissa ja vastaavasti Ässien tekeminen näyttää usein täysin harjoittelemattomalta ja suorittavat pelaajat ovat aivan jaksamisensa äärirajoilla.
Viimeisen maaottelutauon jälkeen Ässien pelit jatkuvat samaan tapaan. Joissain peleissä tiettyjen pelaajien kuormittaminen alkaa näyttää järjettömältä, peli ei toimi ja väsymys painaa, mutta valmennus vain lisää ekstravaihtoja ja loppujoukkue jäätyy filtin alla. Armia nousee selvästi joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi ja vastaavasti alkukauden superpari Zabo-Dixon vaeltaa varjojen mailla, kunnes Zaborskyn kausi päättyy loukkaantumiseen. Näin ollen jää ikuiseksi arvoitukseksi olisiko Zabo pystynyt kantamaan Ässät kevään joukkueeksi. Toisaalta nyt mahdollinen loppukauden floppi voidaan kaataa suoraan Zabon loukkaantumisen piikkiin.
No, niin tämän pohdinnan tarkoituksena oli siis osoittaa, että Ässillä ei taida olla mitään uutta pelitavallista asetta takataskussa, vaan avainkysymykseksi nousee maksimaalisen tuloksen ulossaaminen joka ikisestä joukkueen jäsenestä. Tämän takia tein kentälliset niin, että pelaajien rooli vastaisi parhaiten heidän luonnollista peliminäänsä. Eli mielestäni tässä vaiheessa ei ole enää merkitystä sillä, että onko AUK Niemeä kokonaisvaltaisesti parempi pelaaja. Sen sijaan sillä on merkitystä, että luultavasti AUK pystyy pimentämään Mikael Granlundin paremmin kuin Niemi ja vastaavasti Niemen lätty putoaa Sindelin lapaan maalinkulmalle viime minuuttien ylivoimalla todennäköisemmin kuin AUK kulmikas, hidas ja jopa katsomon yläparvelle asti näytetty syöttö vähän sinnepäin. Leellä olisi myös ylivoimaan ja hyökkäyspeliin selvää potentiaalia, mutta toisaalta menestyvä joukkue tarvitsee ehdottomasti kahdensuunnan laadukasta sentterinä ja Leetä täytyy käyttää ensisijaisesti tässä roolissa, jos halutaan saada joukkueesta maksimaalinen tulos ulos.
Vaikka hopeakauden joukkuetta ei kuulemma saa ollenkaan miettiä, siellä roolitus oli kunnossa ja huomattavasti nykyjoukkuetta heikompi materiaali meinasi riittää kannuun asti ja matkallahan kaadettiin Tappara ja Kärpät, joiden vertaisia joukkueita tämän liigassa ei ole ensimmäistäkään.
Todellinen tämän kauden opetus numero uno on se, että pelitapaa pitää kehittää läpi koko kauden tai sitten pitää olla selvä suunnitelma aloittaa kausi yksinkertaisella pelitavalla ja tuoda peleihin viimeistään joulun jälkeen uusi moniulotteisempi pelitapa. Tällä kaudella Ässien pelitapa ei ole juuri kehittynyt syksystä, sanoisin Jokereilla ja Kalpalla olevan saman ongelman, mutta vaikkapa JYP, Kärpät ja HIFK pelaavat selvästi laadukkaammin kuin syksyllä. Pelicans on näyttänyt koko laadukkaalta porukalta ja oman pelitavan hietosäätäminen läpi kauden näyttää tuottavan vähintään kohtuullisen lopputuloksen.
Toinen asia iso miinus on se, että Porissa taidetaan ajatella erikoitilannepelaamisesta samaan tapaan kuin ajateltiin muutama vuosi sitten maalivahtivalmennuksesta. Eli ei tartte treenata erikseen, pistetään yv/av vain riittävät kovat jätkät askiin, takavuosinahan ajateltiin, että kokenut maalivahti ei tarvitse sen kummemmin maalivahtivalmennusta. Nyky yv:t/av:t perustuvat pitkään teoreettiseen pohdintaan paperilla ja sen jälkeiseen väsyttömään toistamiseen, jolloin lopputuloksena on se, että koko viisikko/nelikko toimii yhdellä hermotuksella. Ässien tapahan on pitkälle se, että maksimissan suurinpiirtein puolet kentällä olevista pelaajista suorittaa ja loput enemmän tai vähemmän katselevat mahtaako onnistua? Ja yleensä se ei mahda onnistua.