Avainkysymys onkin saada pelaajat pelaamaan heidän vahvuksillaan. Ei millään joukkueelle ole kuin muutama allround tyyppinen tähtipelaaja, tämän jälkeen kysymys on siitä, että oikeat pelaajat tekevät jäällä heille oikeita asioita. Väitän, että liigassa ei ole Mark Leetä merkittävästi parempaa kolmossentteriä tai Sami Mutasta parempaa nelosketjun karvaajaa. AUKkin olisi luultavasti liigatasolla vielä eliittiä, jos saisi keskittyä puolustamaan, joka on kuitenkin hänen iso vahvuus. Vastaavasti Mika Niemi on hyökkäysorientoitunut ja hänen tehtävänsä on ollut puolustaa.
Minä en ole kyllä nähnyt mitään muuta variaatiota, kuin riiston jälkeen painottomalle puolelle ja sieltä nopeasti kohti vastustajan maalia. Jos Ässillä olisi useita variaatiota olemassa, veikkaisin, että niitä olisi käytetty kotipeleissä häntäpään joukkueita vastaan, koska nyt vastustajan vetäytyminen on tukkinut pääpelitavan jo hyvissä ajoin ennen vastustajan maalia. Hyvä vierassaldo on juurikin seurausta siitä, että mitä enemmän vastustaja hyökkää, sitä paremmin Ässien peruspelitapa toimii.
Totta on se, että jääkiekossa suurin kehittyminen on tapahtunut viime vuosina alivoima- ja ylivoimapelissä. Valitettavasti Ässät ei ole pysynyt tässä kehityksessä mukana, vaan kiistaton tosiasia on se, että erityisesti Ässien ylivoimapeli on ehdottomasti heikointa tasoa, kun vertailukohdaksi otetaan sarjan muut kärkijoukkueet. Erityisesti tämän voi todeta katsomalla ihan silmällä tai tutkimalla esimerkiksi tilastoa laukaukset per yv-minuutti.
Alivoima on tilastojen mukaan parempaa, mutta sitä pelataan hyvin passiivisesti, joka nimenomaan antaa tilaa ja mahdollisuuksia hyvin organisoidulle yv:lle. Huonosti organisoitua yv:tä vastaan passiivinen av toimii, koska siinä ei kovin usein tule suurenluokan merkkausvirheitä.
Itse en usko, että Ässien yv paranisi kovinkaan paljon, vaikka pelin pyörittäjän olisi Granlund ja viivalla Vatanen, jos Ässien yv:n perusteita ei merkittävästi muutettaisi. Avainkysymys on nimenomaan viiden pelaajan yhtäaikainen oikea toiminta, tätä väittämää todistaa se, että sarjan edettyä jo varsin pitkälle paras yv-prosentti oli Saipalla ja tämä voi ainostaan johtua siitä, että Saipan yv-viisikosta oli saatu irti paljon enemmän kuin viisikon pelaajien summa olisi.
20 minuutin tuntumassa oleva peliaika tappaa vuoren varmasti hyökkääjän kuin hyökkääjän tehot, jos peliaika on tätä luokkaa viikosta ja kuukaudesta toiseen. Tälläinen kuormitus voi toimia pudotuspelisarjan parissa viimeissä taistossa, mutta ei runkosarjassa aikavälillä lokakuu-huhtikuu. Erityisesti av:n peluuttaminen näillä kavereilla ei ole pitkällä tähtäimellä järkevää. Toinen negatiivinen seikka kärkipelaajien liian suuresta peluuttamisesta on se, että iso joukkueesta putoaa liian pienelle peliajalle ja tällöin pelirytmissä pysyminen on erittäin vaikeaa.