Itse ihmettelen että mitä minä en näe tai vastaavasti mitä jotkut näkevät, ettei se ykkösketju voisi olla vain muodossa Suomi - Ruotsalainen - Rautiainen. Viime keväänä oli ketju joka täytti monella mittapuulla Liigan kriteerit ykkösketjusta. Alkukaudesta Suomi taisi painaa 17 maalia 27 peliin, kun Rautiainen oli ketjussa. Sen jälkeen tehnyt 4 maalia 13 peliin.
Edit: Lepaus - Antonen on myös tietyllä tavalla toinen parivaljakko joka pitäisi saada kriittiseen tarkasteluun. Miksi kaksikko on aina sijoitettu samaan ketjuun? Toki heillä on niitä tähdenlentoja, mutta johtuuko se siitä että he todella ovat tutkakaksikko vai siitä että he ovat aina samassa ketjussa? Tällä kaudella esim eivät monessakaan pelissä ole osoittaneet mitään sellaista, että heidät pitäisi pitää erottamattomina.
Kyllä minun papereissani ainakin Rautiainen on todennäköisin korvaaja Meskaselle, jos ykkösketjua lähdetään rikkomaan. Omissa eilisen hahmotelmissani lähdin kuitenkin siitä ajatuksesta, että Rautiainen - Ikonen akseli toimi erittäin hyvin ennen Joonan loukkaantumista. Siksi houkuttaisi laittaa tuo parivaljakko taas yhteen. Toinen pointti on sekin, että vaikka Rautiainen tasapainotti ykkösketjua ihan hyvin siinä viimeksi pelatessaan, ei tuo trio kuitenkaan välttämättä ollut sen kovempi syömähammas kuin nykyinenkään.
Lepaus on vihdoin herännyt, ja nimenomaan Antoselle tämä on pelannut viimeiseen neljään otteluun kymmenkunta maalipaikkaa. En lähtisi rikkomaan tuota kaksikkoa, sillä se on mielestäni toiminut aina silloin kun molemmat ovat 100% asenteella mukana.
Onhan näitä kiva pyöritellä, kun laatua riittää neljään ketjuun. Tällä hetkellä sohvamanagerina tykkään eniten tuosta viimeisestä hahmotelmastani, sillä siinä on mielestäni jokaisella ketjulla eväät pyörittää peliä vastustajan päädyssä:
Suomi - Ruotsalainen - Saarela
Saarela voisi pelata tässä ketjussa sitä varmistavampaa roolia ja hakeutua maalipaikoille, kun Suomi ja Ruotsalainen pyörittävät kulmarallia. Verrattuna Meskaseen, Saarela tekee vähemmän virheitä kiekollisena muttei tokikaan ole aivan yhtä kova viimeistelijä. Ajatuksena ei ole, että Saarela toimisi tässä välttämättä paremmin kuin Rautsi, vaan tämä mahdollistaa neljä kovaa ketjua. Päkkilää voi toki kokeilla tässä myös, ja silloin Saarela on vaihtoehto myös nelosen keskelle.
Maccelli - Leino - Meskanen
Teoriassa loistava koostumus, kun Maccelli löytää syötöillään Meskasen ja Leino liimaa ketjun yhteen monipuolisella pelaamisellaan.
Rautiainen - Vainari - JoIkonen
Rautiainen - Ikonen kaksikko vakuutti minut viimeksi saumattomalla yhteistyöllään karvauspelaamisessa ja kulmaralleissa. Vainarin sentteröidessä tämä olisi Ilveksen vääntövoimaisin ketju, jota voitaisiin peluuttaa vastustajan parhaita vastaan tavoitteenaan pitää kiekko vastustajan päädyssä.
Lepaus - Mieho - Antonen
Tuttu kolmikko, joka on välillä toiminut ja välillä taas ei niinkään. Kuten sanottu, minusta Lepaus - Antonen duo toimii sentteristä riippumatta aina silloin kun molemmat ovat pelipäällä. Viime aikoina näin on ollut.