Suomen lämpöennätys on Liperin 37,2 vuodelta 2010, joten on todettava tuo höpöhöpöksi. Vuoden 2007 lämpimin luku on ollut Parikkalan 30,7.
Itse olin tuolloin P-Karjalassa ja Liperin kunnassa, lähellä lentokenttää joten varmaan tuossa on oltu. Kylmintä samassa maakunnassa muistaakseni vuonna 1988 (vai oliko 1987), kun virallinen luku oli -43.
Lämpötilan kokeminen ja mitattu virallinen lämpötila jollakin mittausasemalla ovat kuitenkin kaksi ihan eri asiaa. Kai Nu Laine on voinut hyvinkin oleskella paikassa, jossa lämpötila on ollut tuon 40 astetta, ja paljon enemmänkin.
Tulee mieleeni pari esimerkkiä.
Ajoin eteläisessä Suomessa juuri vuoden 2010 huippuhelteiden aikaan autolla ulkoparkkikselle, johon oli vedetty vähän aikaa sitten uusi asfaltti. Vieressä kuumotti vielä kohtisuoraan iltapäiväaurinkoa vasten lepäävä kaupan tiiliseinä. Ei tuulenvirettäkään. Oli siinä auringonpaahteisella parkkipaikalla ihan helvetin lämmintä, kun hyppäsin pirssistä ulos. Ei 40 astetta riittänyt mitenkään.
Istutin nuorena kaverina männyntaimia useampana kesänä. Yhtenä kesänä olin jo saanut melkein koko istutusurakan tehtyä, ja jäljellä oli enää noin 500 taimen istuttaminen pienelle aukonperälle. Juhannus lähestyi, ja nyrkkisääntö on että istutettavat männyntaimet pitää saada jussiin mennessä maahan. Kesälomareissuni lähestyi, joten istutusta ei voinut lykätäkään. Oli ihan helvetin lämmin päivä, varmaan liki 30 astetta. Istutuspaikka oli kulotettu vai olisiko peräti muuten vaan kärvähtänyt etelärinne, jota reunusti tiheä kuusimetsä alapuolelta ja sivuilta. Aukko jatkui yläpuolella, mutta mäki tarjosi oivan tuulensuojan. No sinne sitten istuttamaan, saatana, mustaksi paahtuneelle metsänpohjalle, jossa ei tuule kipenettäkään ja aurinko räköttää täydellä forssilla. Paarmoja ja kärpäsiä pöristeli tietysti aivan sairaan kymenä. Jos joku olisi väittänyt lämpömittarin näyttävän tuolla vaikka 50-60 astetta, niin kyllä se minulle olisi kelvannut. Työmoraali ei kuitenkaan antanut periksi sulloa osaa taimista johonkin kivenkoloon, vaikka aukko olikin kunnan maata. Tosin hirvet söivät aikanaan nekin taimet aika huolella, joten montaakaan tukkia ei Kääpiön hikisen urakoinnin jäljiltä tulla kuuna päivänä kaatamaan.