kahden suunnan sentteri
Jäsen
Tänään aamulenkillä kävin puskapissalla, ja hölkötellessäni varvukossa takaisin puskasta kohti pururataa huomasin sivusilmällä että joku hyvin kammattu valkoinen kaulapannallinen pörröpää juoksee iloisena takavasemmalta täysiä kohti. Odotin hetken kunnes se pääsi aivan lähelle, ja käännyin sitten suurieleisesti kovaäänisen närkästyneen ja ehkä vähän vihaisenkin tuhahduksen tahdittamana kohti koiraa, jolloin tämä peeriapallo kääntyi kannoillaan vielä äkillisemmin kuin minä ja jatkoi tulosuuntaansa josta emännän huhuilu jo kuuluikin.Samoin ovat arvaamattomia koiran ja pöräilijän tai lenkkeilijän kohtaamisen seuraukset. Irrallaan liikkuvan koiran vastaantulo lenkkipolulla pysäyttää lenkkeilijän. Tulee katko suoritukseen, sykemittarin keräämä data tulee laakista käyttökelvottomaksi, kunto romahtaa, lenkkeilijä päätyy sairaalaan, sairaalabakteeri asettuu lenkkeilijään, lenkkeilijä joutuu krooniseen sairastelukierteeseen, lenkkeilijästä tulee entinen lenkkeilijä ja nykyinen työkyvytön, työkyvyttömästä tulee pitkäaikaistyötön, ja pitkäaikaistyöttömästä kehkeytyy lopulta vihainen sairauseläkeläinen. Valtiontalous ja sitä myötä koko yhteiskunta romahtavat.
Taidan mennä rakentamaan pihalleni vompatinpelätintä.
Kyllä nauratti kuinka siinä kohtaa olisikaan vituttanut jos ei olisi itse sattunut koskaan koiraa hankkimaan ja niiden sielunelämään tutustumaan ja siten reagoimaan oikein, vaan olisi silkkaa ymmärtämättömyyttään joutunut ottamaan koiran iloiset leikkiaikeet alistuneesti pelonsekaisena vastaan :)