Koira – ihmisen paras ystävä

  • 453 054
  • 2 255

Hamraan

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ottawa Senators, Edmonton
Mites nuo Bretonit, menisivätkö ihan perhekoirinakin? Paljon hyvää olen kuullut ainakin kouluttamisen helppoudesta ja käytöksestä yleisesti. Omakotitalo meillä on ja kohtalaisen iso piha jossa olisi kyllä tilaa temmeltää, mutta metsällä emme kyllä käy.

Eli kuinka kovat vietit näillä on sinne metsälle päästä ja tylsistyvätkö liiaksi normaalissa perhe elämässä?

Tämä meidän yksilö on ainakin todella sosiaalinen, tulee toimeen kaikkien ihmisten ja koirien kanssa. Energiaa riittää kun pääsee sitä purkamaan. Sisällä ollessaan näyttää usein tylsistyneeltä ja makoilee luoden tylsistyneitä katseita. Liikuntaa ainakin vaatii.

En usko että kukaan kennelin pitäjä antaa bretonia vain perhekoiraksi. Haluavat että ne pääsevät metsästämään. Joillakin on siihen päälle vielä vaatimuksena kokeissa käyttäminen. Saattaa löytyä jostain keltaisesta pörssistä pentueita myös joilla ei ihan niin kovat vaatimukset ole.

Vietistä en vielä tiedä tässä vaiheessa, kovasti tutkii paikkoja luonnossa, mutta epäilen ettei vielä tiedä että miksi.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Keltaisesta pörssistä ei koiraa pidä hommata. Siellä koiria myyvät pentutehtailijat ja muut huonoissa oloissa koiria kasvattavat. Sellaiset tyypit, joiden tarkoitus on ainoastaan tehdä koirilla rahaa.
 

kharon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
Patterdalenterrieri, 3,5 kuukautta ikää ja melkoinen peto. Pentu oppi nopeasti peruskäskyt, istu, maahan ja sivulle. Sisälle ole aikoihin pissannut, kuin ainostaan yksin jäädessää ja silloinkin sanomehden päälle.

Koulutus on vielä muutoin vaiheessa. Esimerkiksi hampaita käyttää paljon ja niistä todisteena naarmuiset sormet. Luoksetuloa on päästy harjoittelemaan läheisellä hiekkakentällä, jossa tulee kyllä ihailtavan hyvin sen 100 metrin päästä toisen luolta täyttä juoksu luokse.

Ulkona uskaltaa vielä toisaiseksi pitää ihan vapaanakin, seuraa nätisti lenkkipolulla. Luonne tuntuu olevan ärhäkkä ja periksiantamaton, niinkuin tuolla rodulla kuuluukin. Jalostettu siis puhtaasti metsästyskoiraksi ja pitänee jossain vaiheessa päästää tuotakin jollain tasolla toteuttamaan...

Tälläinen otus siis kyseessä. (linkki vie videoon koirasta)
Lila, Patterdale Terrier - YouTube
 

Aatelinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Glen Metropolit, New England Patriots
Perheeseen saapui eilen kultaisennoutajan pentu. N. 8 viikkoa on ikää ja tottunut meihin ilmeisesti päivässä täysin. Pissa tulee sinne missä milloinkin sattuu olemaan, mutta kyllähän aamulla ja päivällä kun käytti pihalla, niin onnistui sinnekin merkinnät tekemään. Leikkii myös meidän kissan kanssa kun olisivat parhaita kavereita olleet pitkään ja kun koira väsähtää jatkaa kissa kierimistä ja heilumista odottaen vastausta. Hienoa katseltavaa kerta kaikkiaan! Koti-ikävästäkään ei ole automatkan ensimmäistä minuuttia lukuunottamatta valittanut.
 

Seppochu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jeff Foss
Tosiaan, täältäkin löytyy tuollainen 10vk ikäinen sekarotuinen, jossa on saksanpaimenkoiraa ja collieta. Asiat menneet suhteellisen hyvin, osaa jo peruskäskyt (paikka,istu,maahan) ja tehdä kuset sanomalehdelle, mutta pari tosi ärsyttävää asiaa tapahtuu jatkuvasti:

1. Pureskelu. Jatkuvasti pureskelee minua, talon emäntää ja talon sähköjohtoja, vaikka kuinka yrittää piilotella. Varmaan vielä tuota pentuvillitystäkin jossain määrin, mutta ottaa hieman päähän, kun koko ajan roikkuu lahkeessa ja repii sähköjohtoja rikki. Lisäksi aamulla nousee aina sängylle ja pureskelee naamaa, ei paras aloitus aamulle. Tullut kuitenkin huomattua, että taitaa ikenet kutista. Näinpä ostimme luun hänelle, pidimme pakkasessa niin kauan, että oli viileä - kovasti kyllä tykkäsi sitä jauhaa ja sai sähkölaitteet ja jalat hetken olla rauhassa :)

2. Paskominen. Kusia osaa jo jossain määrin tehdä ulos, mutta kakkaaminen ei luonnistu. Lisäksi kakassa sellainen jännä juttu, ettei koskaan tee sitä, kun minä ja emäntä ollaan paikalla. Aina yön aikana tai miten tahansa, ettei olla näkemässä. Mukavaahan se on herätä aina aamulla järkyttävään paskan käryyn :)

On tuo silti aika valloittava otus. Kyllähän sitä odottaa, että pentuvillitys hieman rauhoittuu, koko ajan säntäilee jaloissa. Hauskaa, kun eräs tuttava ylieläinlääkäri, joka tutkii koirien häiriökäyttäytymistä, oli pentua valitsemassa, ja sanoi hänet rauhalliseksi, tasaiseksi ja alistuvaksi. :D Tässä taas yksi hyvä todiste, ettei noista kyllä ikinä tiedä, melkein kun sikaa ostaisi säkissä.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
1. Pureskelu. Jatkuvasti pureskelee minua, talon emäntää ja talon sähköjohtoja, vaikka kuinka yrittää piilotella. Varmaan vielä tuota pentuvillitystäkin jossain määrin, mutta ottaa hieman päähän, kun koko ajan roikkuu lahkeessa ja repii sähköjohtoja rikki. Lisäksi aamulla nousee aina sängylle ja pureskelee naamaa, ei paras aloitus aamulle. Tullut kuitenkin huomattua, että taitaa ikenet kutista. Näinpä ostimme luun hänelle, pidimme pakkasessa niin kauan, että oli viileä - kovasti kyllä tykkäsi sitä jauhaa ja sai sähkölaitteet ja jalat hetken olla rauhassa :)

Pureskelu on koirille perustarpeita ja jos ei luita tai puruluita ole saatavilla, kyllä se jotain keksii. Suosittelen siis hankkimaan niitä siten, että ei lopu koskaan. Meidän nyt n. 10kk pennulla pureskelu on tosi tärkeä homma ja puruluita menee se 3-4 päivässä. Jos ei luita löydy, siirrytään kenkiin.

Ulospaskominen taas tulee vain duunin kautta. 10 viikkoinen pentu on vielä tosi nuori. Meidän espanjanvinttikoira oli täysin sisäsiisti vasta 7kk ikäisenä, yksi saluki noin 5kk ikäisenä. Nykyinen oli nopeampi, yksilöllistä. Aina ulos kun herää, aina ulos kun on syönyt, aina ulos kun juonut. Kyllä se paska sieltä jossain kohtaa ulos tulee ja sitten isot kehut päälle.
 

Seppochu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jeff Foss
Pureskelu on koirille perustarpeita ja jos ei luita tai puruluita ole saatavilla, kyllä se jotain keksii. Suosittelen siis hankkimaan niitä siten, että ei lopu koskaan. Meidän nyt n. 10kk pennulla pureskelu on tosi tärkeä homma ja puruluita menee se 3-4 päivässä. Jos ei luita löydy, siirrytään kenkiin.

Ulospaskominen taas tulee vain duunin kautta. 10 viikkoinen pentu on vielä tosi nuori. Meidän espanjanvinttikoira oli täysin sisäsiisti vasta 7kk ikäisenä, yksi saluki noin 5kk ikäisenä. Nykyinen oli nopeampi, yksilöllistä. Aina ulos kun herää, aina ulos kun on syönyt, aina ulos kun juonut. Kyllä se paska sieltä jossain kohtaa ulos tulee ja sitten isot kehut päälle.

Joo, kyllä tuolla vaikka minkä näköisiä puruleluja, luita yms. on, mutta se lelu vaihtuu "leluun" parin sekunnin välein. Eipä mitään väliä mikä naaman eteen työnnetään, niin varmasti pureskelee.

Juu, eihän tässä tosiaan vielä mitään valiokoiraa odotetakaan, hyvin tietoinen olen kovasta duunista varsinkin pentuvaiheessa. Sitä vaan odottaa, että milloin se eka kerta tapahtuu. Kyllä tosiaan oli jännää kun ekat pissat teki ulos. :)

Tuli muuten mieleen, voiko palelemisesta johtua, ettei koira tee tarpeita ulos? Me heitettiin hänelle vaatetta päälle, niin heti alkoi kuset lentämään.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Tuli muuten mieleen, voiko palelemisesta johtua, ettei koira tee tarpeita ulos? Me heitettiin hänelle vaatetta päälle, niin heti alkoi kuset lentämään.

Todellakin voi. Kevät/kesäpentu on paljon helpompi. Meidän edesmennyt saluki aikanaan talvilomareissulla (aikuisena) kieltäytyi kusemasta ulos, silloin lämpötila tuollaiset 25-30 pakkasastetta.
 

kharon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
Muistattehan, ettei koiraa saa missään tapauksessa torua kun se vääntää tortut sisälle. Olkaa kun ette huomaisikaan asiaa. Muutoin voi käydä juuri noin, että koira luulee ulostamisen olevan kielettyä omistajan nähden. Niin ja kakalle tulee viedä aina ruokailun ja unien jälkeen, se toimii.

Puremisongelma on täälläkin. Kädet naarmuilla, mutta kaippa se siitä laantuu.
 

Myyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Spurs
Todellakin voi. Kevät/kesäpentu on paljon helpompi. Meidän edesmennyt saluki aikanaan talvilomareissulla (aikuisena) kieltäytyi kusemasta ulos, silloin lämpötila tuollaiset 25-30 pakkasastetta.

Huvittavaa. Meillä tämä 6kk kuseskelee mielellään kolaamattomalle alueelle. Niin että lunta on puolet koiran korkeudesta. Kolatulla ei ole niin kiva pissiä jos vaihtoehtona on se, että saa tunkea sen munan kylmään lumihankeen ja sitten pissata.

Sisäsiisteys on edennyt jo aika pitkälle. Vieläkin toisinaan 8-9 tunnin yksinolo työpäivän aikana on liian pitkä aika, vaikka nukkuukin suurimman osan. Yöunet 7-8h menevät taas aivan kevyesti ja sitten saman tien ulos molemmat tarpeet.

Hauska kyllä nähdä, miten innoissaan voi joku otus olla lumesta. Juoksisi varmasti koko päivän tuolla umpihangessa jos vain jaksaisi itsekin. Sitten jos joutuu olemaan paikallaan, niin nostelee tassuja vuoronperään. Liikkeessä ei taida kylmyys hirveästi haittaavan. Mutta lumi on kivaa ja mitä syvemmälle sinne lumeen pääsee.
 
1. Pureskelu. Jatkuvasti pureskelee minua, talon emäntää ja talon sähköjohtoja, vaikka kuinka yrittää piilotella. Varmaan vielä tuota pentuvillitystäkin jossain määrin, mutta ottaa hieman päähän, kun koko ajan roikkuu lahkeessa ja repii sähköjohtoja rikki. Lisäksi aamulla nousee aina sängylle ja pureskelee naamaa, ei paras aloitus aamulle.
Paskomiseen tulikin jo vinkkiä, puremiseen vielä sen verran että tuollainen kannattaa ihmeessä karsia pois jo pentuvaiheessa, kun se vielä onnistuu helposti. Minun mielestäni koiran tulee tiedostaa selkäytimestä, etteivät koiran hampaat saa olla kontaktissa ihmiseen ikinä! Meillä toimi loistavasti, olisikohan ollut Tuire Kaimion kirjasta (suosittelen!!) napattu kikka, jossa kaikki ihmiset teeskentelevät pienenkin hampaiden hipaisun sattuvan niin pirusti, eli kova kimeä kiljaisu ja sitten korkeataajuuksista itkuista muminaa samalla kun kieriskelette olohuoneen lattialla ikään kuin vapauttavaa rangaistuspotkutuomiota odotellen.
 

adston

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens
Muistattehan, ettei koiraa saa missään tapauksessa torua kun se vääntää tortut sisälle. Olkaa kun ette huomaisikaan asiaa. Muutoin voi käydä juuri noin, että koira luulee ulostamisen olevan kielettyä omistajan nähden. Niin ja kakalle tulee viedä aina ruokailun ja unien jälkeen, se toimii.

Juuri näin, ja tietyissä tapauksissa koirahan on kuin pieni lapsi. Jos haluaa huomiota niin ei ole väliä onko se huomio positiivista vai negatiivista. Meillä on lapinkoira, teki säännöllisesti paskat sisälle vielä 7kk ikäisenä kun oli työpäivien ajan itsekseen, tämä siis uros. Toinen koira on sekarotuinen narttu, ja oppi täysin sisäsiistiksi muistaakseni jo 5 kk:n ikäisenä. En sitten tiedä onko noilla uroksilla jo tuossa vaiheessa jotenkin sisäänrakennettu ominaisuus, että täytyy kusta joka paikkaan ja koko ajan. Tässäkin on paljon omistajan vastuulla että kuinka nopeasti se oppii. Jaksaako sitä koiraa olla jatkuvasti viemässä ulos varsinkin näin talvella, vai ajatteleeko että on pienempi paha siivota kuset sisältä.

Paskomiseen tulikin jo vinkkiä, puremiseen vielä sen verran että tuollainen kannattaa ihmeessä karsia pois jo pentuvaiheessa, kun se vielä onnistuu helposti. Minun mielestäni koiran tulee tiedostaa selkäytimestä, etteivät koiran hampaat saa olla kontaktissa ihmiseen ikinä! Meillä toimi loistavasti, olisikohan ollut Tuire Kaimion kirjasta (suosittelen!!) napattu kikka, jossa kaikki ihmiset teeskentelevät pienenkin hampaiden hipaisun sattuvan niin pirusti, eli kova kimeä kiljaisu ja sitten korkeataajuuksista itkuista muminaa samalla kun kieriskelette olohuoneen lattialla ikään kuin vapauttavaa rangaistuspotkutuomiota odotellen.

Meillä oli myös ongelmaa tuon puremisen kanssa, oli ihan sama oliko puruleluja tai luita, ei kelvannut. Sitten avopuolisoni kokeili jotain tällaista konstia, en muista tarkkaan että mitä, mutta sen jälkeen alkoi pureminen vähenemään.
 

Myyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Spurs
Paskomiseen tulikin jo vinkkiä, puremiseen vielä sen verran että tuollainen kannattaa ihmeessä karsia pois jo pentuvaiheessa, kun se vielä onnistuu helposti. Minun mielestäni koiran tulee tiedostaa selkäytimestä, etteivät koiran hampaat saa olla kontaktissa ihmiseen ikinä! Meillä toimi loistavasti, olisikohan ollut Tuire Kaimion kirjasta (suosittelen!!) napattu kikka, jossa kaikki ihmiset teeskentelevät pienenkin hampaiden hipaisun sattuvan niin pirusti, eli kova kimeä kiljaisu ja sitten korkeataajuuksista itkuista muminaa samalla kun kieriskelette olohuoneen lattialla ikään kuin vapauttavaa rangaistuspotkutuomiota odotellen.

Meillä ainakin auttoi tuo kiljaisu. Pentu tajusi, että nyt sattuu ja lopetti sekä katseli säälivästi. Ja kyllähän se pureskelu siitä muutenkin väheni. On kai ihan luonnollista, että pienen pieni pentu pureskelee omistajansa sormia. Kunhan vain tuolla kiljaisulla opettaa, mikä on liian kovaa ja mikä ei.

Nyt 6kk ikäisenäkin tykkää varsinkin heräämisen jälkeen mennä selälteen makoilemaan ja siinä rapsutuksen yhteydessä ottaa mun käden suuhun. Tosin mistään kunnon puremisesta ei voi enää puhua, lähinnä ottaa vaan jostain kumman syystä sen käden sinne suuhun holdiin. Ei me tätä olla opetettu pois, tuskin mitään vaarallista ja koira tuntuu tykkäävän.

Itsekin olin näin amatöörinä aluksi huolissaan, että pureskeleeko se koko loppuelämän ajan mun kädet rikki. Mutta kyllä se vähenee, varsinkin kun hampaat ovat vaihtuneet, radikaalisti. Eikä me mitään muuta tehty kuin ilmoitettiin kiljumalla silloin, kun puri liian kovaa.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Meillä ainakin auttoi tuo kiljaisu. Pentu tajusi, että nyt sattuu ja lopetti sekä katseli säälivästi.

Joo, tämä juuri. Riittävä kiljaisu, niinhän ne koirat keskenäänkin tekee. Leikkimistä tuo lähinnä on, samaa tekevät pentulaatikossa toisilleen ja äiteelleen. Ei kuitenkaan mukavaa kun oikein raastelee.
 

Sisäliitin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Melkoisen inhottavalta tuntuvat kyllä nuo terävät pentuhampaat ihmislihassa. Meillä auttoi tuon mäyräkoiran kanssa myös tuo edellämainittu vinkaisu/kiljuminen aina kun koira puri liian lujaa. Nykyään on 1,5-vuotias ja vieläkin leikkeihin kuuluu käsien näykkiminen mutta nykyään koira tietää miten lujaa leikkien yhteydessä tartutaan siihen ihmiseen.

Ja muistakaa kouluttaa koira siten että se antaa aina ottaa kaiken pois suustaan. Meillä ainakin jouduttiin useamman kerran kaivamaan suusta jotain sinne kuulumatonta. Lisäksi aikuisena muriseva ja vihainen koira vaikka jotain ruokaa pois otettaessa ei ole mukava.
 

Jari66

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Ukraina
Meidän taloudessa on kaksi isokokoista koiraa. Leonberg ja landseer. Ensin mainittu on vahtiviettinen ja toinen hoivaviettinen. Voin kertoa, että ensimmäisen kanssa on jouduttu tekemään huikean paljon enemmän harjoitteita, että lenkkeily muiden koirien ja ihmisten parissa onnnistuu ilman suurempia välikohtauksia.

Koiraa hankkivalle voisi vinkkinä todeta, että etenkin näitä vahtiviettisiä rotuja hankkiessa kannattaa kaksi kertaa miettiä löytyykö aikaa vastata antamiinsa haasteisiin. Sillä niitä kyllä riittää. Toki sitten myös palkitsevaa kun yhteisymmärrys tekemisiin löytyy.

Näistä roduista kiinnostuneille voin vielä todeta, että Leo on halutessaan ihan helvetin jääräpäinen. Tapanaan on ottaa päikkäreitä 60 -kiloisella painollaan vessan oven edessä. Sinne ei sitten ole asiaa kenelläkään, ei nimittäin siirry edes herkuilla houkuttelemalla. Muutaman kerran on vedetty täti kahden ihmisen voimin köydellä sivuun turhautuneen murinan säestämänä.

Landseer taas on jatkuvasti huolissaan ihan kaikesta etenkin taloudessa majailevasta kissanpennusta. Killi saa kokonaisvaltaisen puhdistuksen vähintään neljä kertaa päivässä. Ei tee pahaa kärpäsellekään. Helppo koulutettava.

Molemmat joka tapauksessa täysivaltaisia perheenjäseniä. En voisi kuvitellakaan elämää ilman läsnäoloaan.
 

Maila

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Slavia Praha
Meidän taloudessa on kaksi isokokoista koiraa. Leonberg ja landseer. Ensin mainittu on vahtiviettinen ja toinen hoivaviettinen.

Samat vietit täälläkin, tosin koiramme ovat kumpainenkin Berniuroksia.
Vanhempi on masentunut herra flegmaattinen. Kouluttamisessa oli omat haasteensa, kun motivoiminen oli välillä todella vaikeaa. Herra vain haukotteli ja rapsutteli korvantauksiaan kun olisi pitänyt toimia. Paimennusvietti on kyllä vahva, lapset eivät pihalta taatusti karkuun pääse ja tulee kyllä kertomaan jos lauman jäsenellä on hätä. Välillä tulee rapsuteltavaksi, mutta kyllästyy pian ja palaa nukkumaan.

Nuorempi on taas oikea ADHD-tapaus. Siirtymät on edelleen yhtä riehumista ja pomppimista, hihnakin on pureskeltu moneen kertaan. Mutta kontaktin ottaminen on huikean hyvä kun kaverin saa rauhoitettua. Toljottaa ja kysyy, mitä nyt tehdään – katse oikein pyytää kouluttamaan ja opettamaan oikeita tapoja toimia. Hermot meinaa mennä riekkumiseen joka päivä, mutta riiviökäyttäytyminen vähenee koko ajan ja koulutus on hurjan palkitsevaa myös isäntäväelle. Paimennusvietin sijaan vahtiviettiä löytyy. Tuntemattomille ovikellon pimputtelijoille pidetään melkoinen konsertti, mutta hetken päästä maataan jo selällään rapsutuksia vastaanottamassa. Tämän koiran myötä meillä pyörii koko ajan kaluttuja ydinluita pitkin lattioita. Ainut tapa, miten on huonekalut ja lelut pidetty edes jotenkuten ehjänä – jo ihan pienestä pitäen unen tarve on nuoremmalla ollut isompaa vähäisempi ja vaikka kuinka koulutuksella, aivojumpalla ja lenkkeillyllä väsyttää, riittää vielä pureskeluenergiaa.

Luonne-erot näkyvät hyvin esim. autoon mennessä. Isompi istuskelee ja odottelee auton pakkaamista rauhassa, saattaa raahautua haistelemaan lähipuskaa ajatuksella ”ehtiihän tässä odotella, notta isäntäväki minut autoon nostaa”, kun taas pienempi pomppii auton ympärillä ja yrittää joka välistä hypätä autoon sisälle. Ulkonäöllisestikin vanhempi on perinteistä tynnyrimallia, kun nuorempi on oikea jässikkä, hiton vahva ja linjakas muodoiltaan.

Pointtini on siis se, että luonne- ja viettieroja on myös rotujen sisällä, vaikkei jakoa työ- ja näyttelylinjaisiin olisi tehty. Ja vaikka tietynlaista koiraa seurakseen havittelee rotuvalinnalla, kannattaa oikeasti tutustua kasvattajiin ja kertoa mitä haluaa ja minkä tyyppiseen ”käyttöön” koira tulee. Hyvä kasvattaja sitten valitsee oikean pennun oikeaan perheeseen. Ja malttia hankintaan! Vanhempi koiramme tulee suvusta ja kasvattajalta, johon en enää koskisi pitkällä tikullakaan ja vahingosta viisastuneena olimme toisen koiran kanssa paljon tarkempia. Odotusaika oli pidempi, mutta eipä ole ollut lääkärikäyntejä, eikä sisarpuolia tungokseksi asti.
 

Anatooli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan pallo, jyp
keuhkotulehdus

Kysytäänpäs onko täällä kokemuksia tällaisesta. Meidän 8v venäjänvinttikoiralla meni selkä pahasti kipeäksi juuri ennen joulua. Avuksi haettiin päivystyksestä kipupiikki ja antibiootit niveltulehduksiin. Koiralla oli myös lämpöä vähän yli 40 astetta. Koiralla on kivuliasta päästä ylös maasta.

Vihdoin tänään päästiin röntgeniin ja verikokeisiin. Röntgen ei paljastanut mitään välilevyn pullistumista. Kaikki ok siis ehkä siellä. Verikokeet osoittivat eläinlääkärin mukaan keuhkotulehdukseen. Saatiin siihen antibioottihoito. Eläinlääkäri ei voinut olla täysin varma keuhkotulehduksesta, koska aiempi antibioottikuuri saattoi vaikuttaa tuloksiin.

Koira ei halua olla sisällä vaan haluaa jatkuvasti lumihankeen makaamaa. Miksi se noin tekee? Kuumetta on edelleen. Voiko tuollainen tulehdus tehdä koiran selän noin kipeäksi? Onko kokemuksia tuosta keuhkotulehduksesta?
 

Bourque#77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LA Kings |NUFC |FC Barcelona|KTP
Otettiinko koirasta kuvat ainoastaan selästä?Eli ei keuhkoista?
Tai otettiinko pissanäytettä?Entä sanoiko munuaisista mitään?Oudolta kuulostaa että arvailujen perusteella antaa antibioottikuurin keuhkotulehdukseen.Ihmisillähän useasti kovat selkäkivut voivat viitata munuais ongelmiin jossei ole liikunnasta/sen puutteesta selkä kipeytynyt.

Mutta siis,itsellä 2 koiraa ja toisella ollut alkava keuhkokuume ja koira oireili siihen yskimällä ja olemalla vaisu.Kuumetta oli myös.Siihen sai antibiootin ja se helpotti oikeastaan heti 2. päivänä.Tosin koira oli tuolloin vasta n. vuoden ikäinen.

Eli voittehan toki käydä kysymässä uuden diagnoosin eri lääkäristä jos jäi vaivaamaan eikä antibiootti tunnu auttavan.
 

Anatooli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan pallo, jyp
Otettiinko koirasta kuvat ainoastaan selästä?Eli ei keuhkoista?
Tai otettiinko pissanäytettä?Entä sanoiko munuaisista mitään?Oudolta kuulostaa että arvailujen perusteella antaa antibioottikuurin keuhkotulehdukseen.Ihmisillähän useasti kovat selkäkivut voivat viitata munuais ongelmiin jossei ole liikunnasta/sen puutteesta selkä kipeytynyt.


Eli voittehan toki käydä kysymässä uuden diagnoosin eri lääkäristä jos jäi vaivaamaan eikä antibiootti tunnu auttavan.

Lääkäri tutki myös röntgenillä keuhkoja. Munuais- ja maksa-arvot olivat ok. Koiran hengitys kuulemma kuulosti siltä, että ongelmaa olisi keuhkoissa. Koiralla oli myös ollut lievää kakomista kun nuo vaivat alkoivat. Se on ollut myös todella vaisu ja apea. Kakominen on kuitenkin jo hävinnyt. Kuinkahan nopeasti tuon antibiootin olettaisi tehoavan? Merkkinä tuommoinen kuin Xeden 200mg.
 

Bourque#77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LA Kings |NUFC |FC Barcelona|KTP
Jees,eiköhän tuossa sitten ole kyse ihan keuhkoputken tulehduksesta/kuumeesta.

Syökö koiruus muuten lunta paljon?Meillä kyseinen vaiva johtui taatusti siitä.Ja ei varmaan kannata antaa maata kylmässä lumessa pihalla vaikka kuinka siitä tykkäisikin ettei kipeydy enää lisää.

Ja tuon antibiootin pitäisi alkaa kyllä jo vaikuttamaan viimeistään 2. päivänä kun sitä syönyt.
 

Anatooli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan pallo, jyp
Jees,eiköhän tuossa sitten ole kyse ihan keuhkoputken tulehduksesta/kuumeesta.

Syökö koiruus muuten lunta paljon?Meillä kyseinen vaiva johtui taatusti siitä.Ja ei varmaan kannata antaa maata kylmässä lumessa pihalla vaikka kuinka siitä tykkäisikin ettei kipeydy enää lisää.

Ja tuon antibiootin pitäisi alkaa kyllä jo vaikuttamaan viimeistään 2. päivänä kun sitä syönyt.

Jossain vaiheessa oikein ahmi lunta. Enemmän tuntuu kuitenkin, että se haluaa vilvoitella tuossa lumessa. Ei se tuossa lumessa ole kuin hyvin lyhyen ajan. Onko tuo lumessa makoilu koirille yleistä käytöstä kun niillä on kuumetta?

Ihmetyttää eniten tuon selän(?) kipeys. Voiko kuume ja tulehdus tosiaan aiheuttaa noin paljon kipua sinne?
 

kharon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
Meidän terrierin elämä on jatkunut nyt n. 4,5 kk. Kaveri on hurjan aktiivinen ja pentu-ujous alkaa pikkuhiljaa kaikkoamaan.

Tuossa joulupyhinä käväistiin paikassa, jossa koira oli hoidossa muutama kuukausi takaperin. Silloin vieraspaikan mäyräkoira antoi meidän pennulle tasaisien painivatuksen ja koirat tulivat hyvin toimeen keskenään. Joulun taika oli kaukana nyt, kun mäyräkoira alistui suosiolla ja tämä meidän muutoin niin suloinen terrieri nappasi toistuvasti hampaat entiseen ystäväänsä kiinni. Kuvio oli aina sama, leikin jälkeen pikaisesti alistaminen ja sen jälkeen hampaat kiinni ja mäyräkoiran vinkaisuja. Loppupyhät meni sitten koira kytkettynä, jotta ei tarvinnut lähteä eläinlääkäriä jouluksi metsästämään.

Tuo mäyräkoira on siis ylikiltti ja hyvin alistuva. Muiden koirien kanssa ei noin ole käynyt, mutta kieltämättä nyt olis ensimmäistäkertaa tilanne, jossa tämä meidän tapaus ei ollut selkeästi pienempi.

Mitä meidän pitäisi nyt tehdä? En tahdo, että koira jatkaa kaikille tuollaista käytöstä. Onko tämä vain pentuajan ylirajua leikkiä? Mitä sitten kun tulee rautahampaat? Kannattaako tuo pentu viedä paikkaan, jossa joku koira näyttää sille kaapin paikan?
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Mikä voisi olla syynä, kun meidän koira on nyt vajaan vuorokauden nuollut jatkuvasti toista etutassuaan? Ei ole kosketusherkkä, mitään haavaa/naarmua ei löydy, kynnet on ehjät kuten myös anturat. Uskoo kyllä kieltoa, mutta vaihtaa heti paikkaa ja menee esim. toiseen huoneeseen jatkamaan nuolemista. Koira käyttäytyy täysin normaalisti, askel ei onnu, juoksee jos on vapaana jne.

Lääkäriinhän tuon kanssa on lähdettävä jos tilanne ei rauhoitu, mutta ajattelin jos täällä jollakin olisi kokemusta tilanteesta ja saataisiin homma kuriin ihan kotikonstein.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös