Hippi Hiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Nanna Karalahti
Päivän Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen uutinen, kuinka kirkko tulee harkitsemaan vihkimisoikeudesta luopumista, jos homoille ja lesboille myönnetään avio-oikeus. Mikäli kirkko tekee näin, kaikki parit vihittäisiin maistraatissa, ja ainoastaan halukkaat (ja kirkon hyväksymät) parit saisivat kirkollisen siunauksen, jolla ei siis enää olisi juridisia seurauksia. Tämä olisi hyvin ymmärrettävä liike kirkolta - niin ristiriitainen on kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin pareihin. Toisaalta kirkko luottaa, että heteroparit yhä haluavat kokea kirkon seremoniat, eivätkä tyydy pelkkään maistraattiin.
En suhtaudu asiaan yhtä luottavaisesti kuin kirkko. Tähän asti kirkollinen vihkiminen on ollut normi, josta poiketaan. Jos se muutetaan tavallaan ylimääräiseksi toimitukseksi, uskon, että se tullaan helposti jättämään pois ohjelmasta. Myös sosiaalinen paine kirkkohäiden järjestämiseksi laskenee, kun maistraatissa suoritettavasta vihkimisestä tulee sääntö ja kirkkohäistä poikkeus. Monet ovat kirkon jäseniä juuri häiden vuoksi. Halutaanko kirkkohäät järjestää vielä, kun maistraatissa vihkimistä katsoo kieroon yhä pienempi ihmisryhmä?
Vihkimisoikeudesta luopuminen tuntuukin minusta melkoiselta uhkapeliltä kirkon kannalta, koska häät ja hautajaiset ovat kirkon sisäänheittotuotteita. Nyt toinen niistä ollaan antamassa valtion tehtäväksi. Laajemmassa näkökulmassa ajatellen tässä on askel kohti kirkon ja valtion eroa. Avioliitto ei olekaan enää luonteeltaan hengellinen vaan maallinen sitoumus. Uskon, että enemmistö suomalaisista tulee tulevaisuudessa tyytymään pelkkään maalliseen vihkimiseen, kun siitä tehdään normi. Kun enää ei mennä kirkossa naimisiin, miksi käydä rippikoulu? Rippikoulussa monet nuoret saavat kipinän uskonasioiden miettimiseen ja jotkut jopa kokevat ns. heräämisen kristinuskoon. Kun rippikoululaisten määrä vähenee, vähenevät myös uskoontulot. Onko kirkko ajamassa itseään marginaaliin, pienen piirin huviksi, eikä enää pyrikään olemaan valtiokirkko maallistuvassa yhteiskunnassamme?
En suhtaudu asiaan yhtä luottavaisesti kuin kirkko. Tähän asti kirkollinen vihkiminen on ollut normi, josta poiketaan. Jos se muutetaan tavallaan ylimääräiseksi toimitukseksi, uskon, että se tullaan helposti jättämään pois ohjelmasta. Myös sosiaalinen paine kirkkohäiden järjestämiseksi laskenee, kun maistraatissa suoritettavasta vihkimisestä tulee sääntö ja kirkkohäistä poikkeus. Monet ovat kirkon jäseniä juuri häiden vuoksi. Halutaanko kirkkohäät järjestää vielä, kun maistraatissa vihkimistä katsoo kieroon yhä pienempi ihmisryhmä?
Vihkimisoikeudesta luopuminen tuntuukin minusta melkoiselta uhkapeliltä kirkon kannalta, koska häät ja hautajaiset ovat kirkon sisäänheittotuotteita. Nyt toinen niistä ollaan antamassa valtion tehtäväksi. Laajemmassa näkökulmassa ajatellen tässä on askel kohti kirkon ja valtion eroa. Avioliitto ei olekaan enää luonteeltaan hengellinen vaan maallinen sitoumus. Uskon, että enemmistö suomalaisista tulee tulevaisuudessa tyytymään pelkkään maalliseen vihkimiseen, kun siitä tehdään normi. Kun enää ei mennä kirkossa naimisiin, miksi käydä rippikoulu? Rippikoulussa monet nuoret saavat kipinän uskonasioiden miettimiseen ja jotkut jopa kokevat ns. heräämisen kristinuskoon. Kun rippikoululaisten määrä vähenee, vähenevät myös uskoontulot. Onko kirkko ajamassa itseään marginaaliin, pienen piirin huviksi, eikä enää pyrikään olemaan valtiokirkko maallistuvassa yhteiskunnassamme?