Kirkoista voisi minun puolestani tehdä yleisiä virkistyskeskuksia. Niihin saisi oivasti rakennettua konserttipaikkoja, baareja ja klubeja. Olisi varsin tyylikäs ympäristökin.
Täsmälleen näin toimittiin Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Ortodoksikirkoista tehtiin ties mitä uimahalleja, elokuvateattereita ja käymälöitä. Tosin meillä kirkkorakennukset ovat seurakuntien omistuksessa. Ihan niin populistis-liberaalia kirkkovaltuustoa ei taida maasta vielä löytyä, joka ryhtyisi väsäämään saarnashuoneestaan vaikkapa yleistä saunaa. Ne kun ovat kuulemma taas tulossa muotiin.
Et taida Ted kuulua kirkkoon, vai miten lienee? Luulen että aika moni tässä ketjussa nihkeästi kirkkoon suhtautuvista heittelee kommenttejaan ilman jäsenkirjaa. Sama juttu näiden homovihkimisten kanssa. Tuntuu siltä, että suurinta ääntä pitävät tässäkin asiassa ne, jotka eivät edes kuulu kirkkoon ja joita kysymys ei siksi koske millään tavalla.
Sen verran omasta taustastani, että olen käynyt aikanaan rippikoulun ja saanut ns. luterilaisen koulusivistyksen, kuten koulutodistuksessa taidettiin asia ilmaista. Sittemmin olen eronnut laitoskirkosta. En ole kovin montaa kertaa käyttänytkään kirkollisia palveluja aikuisiässä. Avioliitton vihkiminenkin hoidettiin meillä mutkattomasti maistraatissa, vaikka kuuluin tuossa vaiheessa vielä kirkkoon. Lapset kuuluvat meillä valtionkirkkoon ja saavat toistaiseksi minun puolestani pysyäkin, tehkööt sitten aikanaan omat johtopäätöksensä kun ryhtyvät maksamaan veroja. Lasken itseni tieteellisen maailmankuvan kannattajaksi, mutta suhtaudun vilpittömästi omaa uskontoaan harjoittaviin lähimmäisiini kunnioituksella.
Mielestäni ev.lut. kirkko tekee pitkällä tähtäimellä vain hallaa itselleen ja toimintansa ydinajatukselle, jos se jatkaa mukautumistaan "ajan paineisiin". Jos ristivetoa eri suuntiin on niin paljon, ettei Suomeen mahdu sellaista kirkkoa jonka suurin osa kansasta tuntee omakseen, niin sitten asia on vain näin. Isokenkäisten kirkonmiesten mielestä tämä on valitettavaa, sillä kansankirkon mureneminen tarkoittaa vallan vähenemistä. Niin tai näin, yksi kansa ja yksi kirkko on yhä epätodennäköisempi visio tästä eteenpäin.
Nykyinen kehitys menee kuitenkin koko ajan siten, että kirkosta erkanee väkeä eri suuntiin. Osa heistä on minun kaltaisiani kirkon elämästä vieraantuneita ja hyvin maallisia ihmisiä, jotka ajan myötä ovat huomanneet että heille on jäänyt touhussa pelkkä maksajan tehtävä. Toisille on tärkeää kirkon liberalisoiminen, eli naispappeuden, homoliittojen hyväksymisen ja monenlaisen muun populaarihomman perään vouhottaminen. Kolmansille taas nykyinen valtionkirkko on liian lepsu laitos, jonka toimintaa Raamatun sanoma ohjaa heidän mielestään yhä vähemmän. Ykkösryhmän maallistuneet passiivijäsenet eivät ole kirkolle ongelma, paitsi siinä vaiheessa kun heidän maksuhalukkuutensa loppuu laajassa määrin. Kolmosjengin puristisemmin kristinuskoon suhtautuvat heiluttavat valtionkirkon venettä tuntuvammin. Ehkä olisi kaikille parasta, että ev.lut. kirkosta siilautuisi pois kumpikin porukka, eli tyystin maallistuneet veks ja tiukemmin Raamattuun suhtautuvat muiden samanmielisten joukkoon.
Ev.lut. kirkolle valtionkirkon status on myös melkoinen rasite, vaikka tätä kautta yhteisöverotuloihin käsiksi pääsy onnistuukin hävyttömän kätevästi. Valtionkirkkona he joutuvat aika lailla kuuntelemaan ja myötäilemään maallista lainsäädäntöä esimerkiksi työsuhdeasioissa. Omasta mielestäni kirkko saisi toimia näissä ja monissa muissakin asioissa parhaakseen katsomalla tavalla, mutta ilman valtionkirkon statusta. Jos meno ei miellytä yksittäistä jäsentä, niin sopii sitten erota ja maksaa kymmenyksensä muualle, tai olla maksamatta. Simple as that, ja rauha maassa.