Koska tuo Uskotko jumalaan -ketju sopii ehkä paremmin näkymättömien henkivoimien ikuiseen kierrätyskeskusteluun niin ajattelin erottaa siitä erilleen tämän organisatorisen, myös ei-kristittyjä koskevan osan. Eli taustaa:
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja kunnan hallinto erotettiin toisistaan vuonna 1865. Vuonna 1869 säädettiin uusi kirkkolaki, joka takasi kirkon laajan itsehallinnon. Kirkkolaissa säädettiin kirkon hallinnosta ja järjestysmuodosta. Kirkkolain säätämisjärjestys säädettiin sellaiseksi, että kirkolliskokouksella oli yksinoikeus ehdottaa kirkkolain säätämistä ja muuttamista. Valtiopäivillä ja keisarilla oli valta hyväksyä tai hylätä ehdotus, mutta ei valtaa muuttaa ehdotusta. Muutoksen jälkeen kirkolla oli oma valtiosta itsenäinen hallinto ja päätöksentekoelin. Kirkkolakia on myöhemmin useita kertoja muutettu, ja viimeksi vuonna 1993 säädettiin kokonaan uusi kirkkolaki. Kirkolliskokouksella on kuitenkin edelleen yksinoikeus ehdottaa siihen muutoksia, jotka eduskunta voi vain joko hyväksyä sellaisenaan tai hylätä.(Wikipedia)
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien verotulot olivat v. 2008:
852 MEUR kirkollisveroa ja 122 MEUR yhteisöveron osuutta, mikä tekee yhteensä 974 MEUR.
Vuonna 2007 kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa. Summasta oli peräti 800 miljoonaa euroa likvidejä kassavaroja, josta oli käteistä 255 miljoonaa ja 542 miljoonaa euroa oli kiinni erilaissa osakkeissa, osuuksissa ja arvopapereissa. Tase ei kuitenkaan mittaa kirkon omaisuuden käypiä arvoja, joten kirkon omaisuus on todennäköisesti selvästi tasearvoja suurempi.
Viime vuonna kirkon liikevaihto nousi reilun miljardiin euroon. Summa on vastaava kuin esimerkiksi Alkolla. Liikevaihdollaan kirkko nousisi reippaasti sadan suurimman suomalaisyrityksen joukkoon. Toimintatuottoja kirkko keräsi 139 miljoonaa euroa. Summa kasvoi lähes seitsemän prosenttia. Toimintatuottojen kasvu johtui lähinnä kirkon metsätalouden tuottojen kasvusta eli puun myynnistä. Seurakunnat saivat metsistä tuloja 20 miljoonaa euroa. (KL)
Valtaisan kiinteistö- sekä maa- ja metsäomaisuuden lisäksi seurakunnilla on myös asuntoja ja rahoitusomaisuutta sekä osuuksia yhtiöissä ja säätiöissä. Seurakunnat pitävät kuitenkin sijoituslistojaan salaisina joten niitä ei päästä arvioimaan. Vastaavan kokoiset taseet löytyvät muun muassa SOK:lta, SanomaWSOY:ltä ja Rautaruukilta.
Kirkon jäsenkehitys on ollut kiihtyvällä tahdilla kutistuvaa koko 2000-luvun mistä kuluvan vuoden tapahtumat ovat vain yksittäinen piikki. Vuonna 2010 päästäneen noin 60 000 eronneen lukuun. Koko vuosikymmenellä kato on ollut noin neljännesmiljoona jäsentä. Nyt kirkon jäsenmäärä on jo pudonnut 78,5%:iin. Sama kato näkyy myös kristityiksi kastettujen osuudessa syntyneistä lapsista.
Muiden ongelmien takana kummittelee myös eläkevastuu, joka on kirkon oman eläkerahaston varassa. Jos toiminta supistuu merkittävästi, kyky vastata eläkesitoumuksista on vaarassa.(SK) vaarana on jopa kirkon ajautuminen konkurssiin minkä hoitamisesta sitten ei olekaan olemassa nuotitusta.
Evankelis-luterilainen valtiokirkko-status pitää ehdottomasti purkaa viimeistä tiiltä myöten. Ei verotusoikeutta, ei yhteistövero-oikeutta, ei hautausmonopolia, ei vihkioikeutta, ei valtionapuja, ei tunnustuksellista uskonnonopetusta peruskoulussa, ei kirkollisia menoja valtiollisissa tapahtumissa eikä missään tapauksessa nykyisen kaltaisia perustuslain vastaisia erityisoikeuksia. Kirkko olkoot jäsentensä hallinnoima ja ylläpitämä yhdistys, joka voi vapaasti Suomen lakia kunnioittaen kirjoittaa sääntönsä ja toimia niiden mukaisesti. Kirkko voi rukoilla, siunata, kirota ihmisiä, koiria, asuntoja, autoja, parisuhteita, avioliittoja ja muita haluamiaan kohteita mielensä mukaan mutta joutuu vastaamaan oikeudessa syyllistyessään lainvastaisiin toimiin (syrjintä, kiihottaminen kansanryhmää vastaan jne). Uskonrauha- ja jumalanpilkkalait joutavat romukoppaan. Teologisten tiedekuntien asema yliopistoissa on asetettava harkintaan ja varsinaisen uskontotieteen sijoittuminen tehtävä uudelta pohjalta. Valtion ei missään nimessä pidä kustantaa pappien koulutusta. Valtiollisten vankilapappien tehtävät on muutettava mielenterveyden, sosiaalitoimen ja opetushallinnon asiantuntijoiden tehtäviksi.
Näistä voitaisiin vaikka aloittaa ja katsoa sitten mistä voidaan jatkaa.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja kunnan hallinto erotettiin toisistaan vuonna 1865. Vuonna 1869 säädettiin uusi kirkkolaki, joka takasi kirkon laajan itsehallinnon. Kirkkolaissa säädettiin kirkon hallinnosta ja järjestysmuodosta. Kirkkolain säätämisjärjestys säädettiin sellaiseksi, että kirkolliskokouksella oli yksinoikeus ehdottaa kirkkolain säätämistä ja muuttamista. Valtiopäivillä ja keisarilla oli valta hyväksyä tai hylätä ehdotus, mutta ei valtaa muuttaa ehdotusta. Muutoksen jälkeen kirkolla oli oma valtiosta itsenäinen hallinto ja päätöksentekoelin. Kirkkolakia on myöhemmin useita kertoja muutettu, ja viimeksi vuonna 1993 säädettiin kokonaan uusi kirkkolaki. Kirkolliskokouksella on kuitenkin edelleen yksinoikeus ehdottaa siihen muutoksia, jotka eduskunta voi vain joko hyväksyä sellaisenaan tai hylätä.(Wikipedia)
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien verotulot olivat v. 2008:
852 MEUR kirkollisveroa ja 122 MEUR yhteisöveron osuutta, mikä tekee yhteensä 974 MEUR.
Vuonna 2007 kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa. Summasta oli peräti 800 miljoonaa euroa likvidejä kassavaroja, josta oli käteistä 255 miljoonaa ja 542 miljoonaa euroa oli kiinni erilaissa osakkeissa, osuuksissa ja arvopapereissa. Tase ei kuitenkaan mittaa kirkon omaisuuden käypiä arvoja, joten kirkon omaisuus on todennäköisesti selvästi tasearvoja suurempi.
Viime vuonna kirkon liikevaihto nousi reilun miljardiin euroon. Summa on vastaava kuin esimerkiksi Alkolla. Liikevaihdollaan kirkko nousisi reippaasti sadan suurimman suomalaisyrityksen joukkoon. Toimintatuottoja kirkko keräsi 139 miljoonaa euroa. Summa kasvoi lähes seitsemän prosenttia. Toimintatuottojen kasvu johtui lähinnä kirkon metsätalouden tuottojen kasvusta eli puun myynnistä. Seurakunnat saivat metsistä tuloja 20 miljoonaa euroa. (KL)
Valtaisan kiinteistö- sekä maa- ja metsäomaisuuden lisäksi seurakunnilla on myös asuntoja ja rahoitusomaisuutta sekä osuuksia yhtiöissä ja säätiöissä. Seurakunnat pitävät kuitenkin sijoituslistojaan salaisina joten niitä ei päästä arvioimaan. Vastaavan kokoiset taseet löytyvät muun muassa SOK:lta, SanomaWSOY:ltä ja Rautaruukilta.
Kirkon jäsenkehitys on ollut kiihtyvällä tahdilla kutistuvaa koko 2000-luvun mistä kuluvan vuoden tapahtumat ovat vain yksittäinen piikki. Vuonna 2010 päästäneen noin 60 000 eronneen lukuun. Koko vuosikymmenellä kato on ollut noin neljännesmiljoona jäsentä. Nyt kirkon jäsenmäärä on jo pudonnut 78,5%:iin. Sama kato näkyy myös kristityiksi kastettujen osuudessa syntyneistä lapsista.
Muiden ongelmien takana kummittelee myös eläkevastuu, joka on kirkon oman eläkerahaston varassa. Jos toiminta supistuu merkittävästi, kyky vastata eläkesitoumuksista on vaarassa.(SK) vaarana on jopa kirkon ajautuminen konkurssiin minkä hoitamisesta sitten ei olekaan olemassa nuotitusta.
Evankelis-luterilainen valtiokirkko-status pitää ehdottomasti purkaa viimeistä tiiltä myöten. Ei verotusoikeutta, ei yhteistövero-oikeutta, ei hautausmonopolia, ei vihkioikeutta, ei valtionapuja, ei tunnustuksellista uskonnonopetusta peruskoulussa, ei kirkollisia menoja valtiollisissa tapahtumissa eikä missään tapauksessa nykyisen kaltaisia perustuslain vastaisia erityisoikeuksia. Kirkko olkoot jäsentensä hallinnoima ja ylläpitämä yhdistys, joka voi vapaasti Suomen lakia kunnioittaen kirjoittaa sääntönsä ja toimia niiden mukaisesti. Kirkko voi rukoilla, siunata, kirota ihmisiä, koiria, asuntoja, autoja, parisuhteita, avioliittoja ja muita haluamiaan kohteita mielensä mukaan mutta joutuu vastaamaan oikeudessa syyllistyessään lainvastaisiin toimiin (syrjintä, kiihottaminen kansanryhmää vastaan jne). Uskonrauha- ja jumalanpilkkalait joutavat romukoppaan. Teologisten tiedekuntien asema yliopistoissa on asetettava harkintaan ja varsinaisen uskontotieteen sijoittuminen tehtävä uudelta pohjalta. Valtion ei missään nimessä pidä kustantaa pappien koulutusta. Valtiollisten vankilapappien tehtävät on muutettava mielenterveyden, sosiaalitoimen ja opetushallinnon asiantuntijoiden tehtäviksi.
Näistä voitaisiin vaikka aloittaa ja katsoa sitten mistä voidaan jatkaa.