Tämä on aika helppo:
Mikä tuhatsivuinen opus kuvaa yhden henkilön päivää eräässä irlantilaisessa kaupungissa?
Mielestäni eräs kaikkien aikojen parhaista kirjoista, mutta tuli aikoinaan bumerangina takaisin lähes sata kertaa eri kustantajilta.
Dickens voi olla monen mielestä kauhean paatoksellinen vähän tyyliin Victor Hugo, josta myös tykkään. Kurjia en voinut itkemättä lukea.
Minulle myös. Vaikka olen nainen, niin Tuntematon on tullut luettua ja pidän sitä todella hyvänä sotakirjana, samoin McLeanin Saattue Murmanskiin-kirjaa. Pohjantähti on RAKAS! En tiedä onko geeneissä vai missä vasemmistolaisuus, niin löydän sieltä paljon hyvää ja aitoakin sitä ajatellen. Isäni oli aikoinaan eräässä historian tapahtumassa "taustapiruna".En viitsi sanoa enempää, ettei paljastu yksityisyyttä liikaa. Itselleni kolahti kovaa Halme ja hänen sanansa "aaveita ette voi ampua. "Linnahan halusi kirjoittaa trilogiansa juuri siksi, että ne "aaveetkin"saavat äänensä kuuluville. Samaten tykkäsin Laurilan Anttoonin kovista sanoista, joissa hän käski haudata pystyyn, että menee vähemmän maata ja entäs sitten agitaattori puheet sokeasta ja mykästä jumalasta ym.ym. näitä on lukemattomia kohtia. Tuollaisia helmiä syntyy harvoin, en ole nykymaailmassa törmännyt ainoaankaan vastaavaan.
Tähän heitän vielä supisuomalaisen mieskirjailijan trilogiasta pätkän, jos vaikka joku tietänee. Ei verrattavissa mihinkään Linnaan tms., mutta luettava sarjahan tuo silti oli: "Mutta sen mä sanon, että meitin on ny seisottava yhressä tän yhteisen vaatimuksen takana. Jos me ny annamme periksi, niin me saamme ikkuisesti olla koiran virassa. Viis rosenttia ei meitille riitä ja non Tampereellakin saanu palkkoihin parannusta, ku ovat yhteisellä joukolla vaatineet." Voi olla joillekuille helppokin tämä, mutta kuka ja mikä kyseessä?
Karmea kirja mun mielestä, vaikka kuinka ylistetään ns. asiantuntijoiden taholta. Varmaan kymmenkunta kertaa olen yrittänyt lukea ja aina joutuu jättämään kesken, kun tökkii niin paljon. Väkisin tulee mieleen satu Keisarin uusista vaatteista. Oliko niitä kuvaannollisesti tässäkään. Noh, makuasioita maailmankirjallisuuskin.
Karmea kirja mun mielestä, vaikka kuinka ylistetään ns. asiantuntijoiden taholta. Varmaan kymmenkunta kertaa olen yrittänyt lukea ja aina joutuu jättämään kesken, kun tökkii niin paljon.
Tämä on klassikko myös, käännössellainen:
"Kotvasen kuluttua olimme pyssyn kantaman päässä rannasta.Maaperä oli miltei kauttaaltaan madreporista, mutta kuivuneet puronuomat ja niissä hajallaan viruvat graniittipaadet todistivat saaren olevan ikivanhaa alkuperää.Näköpiiri kätkeytyi suurenmoisen metsäverhon taakse.Suunnattomat puut, joiden latvus paikoitellen tavoitteli kolmenkymmenen metrin korkeutta, liittyivät toisiinsa liaaniköysillä, todellisilla luonnon kutomilla matoilla, jotka keinahtelivat kevyessä tuulessa.Niitä olivat mimoosat, fiikukset, kasuarinat, teak-puut, hibiskukset, pendanus-puut, palmut, kaikki yhtenä rykelmänä, ja niiden vehmaassa siimeksessä, jättiläisrunkojen juurella upeilivat kämmekät, palkokasvit ja sananjalat."
Hieman samat sanat, kuten myös Alastalon salissa -teoksen kohdalla. Volter Kilpeä kovasti ylistetään ja teosta pidetään Suomen parhaimpana romaanina, mutta ei perkele, ei auta: en saa tuota läpi luettua enkä viitsi enää itseäni kiusata lukemalla mitään 80 sivun mittaisia pätkiä yhden ainoan piipun sytyttämisestä. Onhan tuo kielenkäytöllisesti toki hieno saavutus, arvostan teosta sen teknisten meriittien vuoksi, mutta en koe tuon antavan minulle mitään sellaista elämystä, jonka takia minun pitäisi väkisin tankata teos läpi. Pelkkä tajunnanvirtamaisuus tai monimuotoinen runollisuus ei ole minulle sinänsä itseisarvo. Lyhyt, tiukka ilmaisu kuten Hemingwaylla voi pitää sisällään paljon enemmän tunnelatausta kuin monipolvinen jaarittelu.
Makunsa toki kullakin, ovathan Joyce ja Kilpi perin arvostettuja, mutta hyvin harvoin tajunnanvirtamainen tekstipötkötyyli minuun vetoaa. En pitänyt erityisemmin myöskään Kerouacin Matkalla-teoksestakaan.Ehkä olen väärää sukupolvea ja väärästä kulttuurista, sillä yhdysvaltalaisten päihdevammaisten wannabe-runoilijoiden odysseia jää kauas kakkoseksi verrattuna vaikkapa jo mainittuun Arto Paasilinnan Jäniksen vuoteen ja Vatasen odysseiaan suomalaisen sielunmaiseman halki.
Jäsen KuwtsNI arvasi Aarresaarta joka se ei ole.Vinkataan hieman, ranskankielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1869 nimellä Vingt mille lieues sous les mers.
Vernen suuntaan tässä mennään, ja mennään sukelluslaivalla. Maapallon ympäri.
Volter Kilven teosta luin hiukan toisella kymmenellä, koska jossakin oli mainittu sen olevan "merkittävä kirja". Harvinaisen vähän jäi kirjasta henkistä pääomaa. En edes muista luinko loppuun vai jätinkö kesken, vaikka minulla oli tapana lukea melko paskakin kirja ihan periaatteesta kannesta kanteen. Varmaankin Kilpi jäi sitten kesken. Nyt on enää epäselvää, olinko liian nuori lukemaan Alastalon salia, vai oliko kirja esimerkiksi yliarvostettua tekotaidetta. Vai molempia, vai ei kumpaakaan.Kun tuo Kilven Alastalon salissa valittiin parhaaksi romaaniksi, ajattelin tutustua kirjaan josta en ollut aikaisemmin kuullut.Keskenhän se jäi, oli kyllä niin puuduttava lukukokemus ettei toista heti tule mieleen.
Aivan oikein.Ajattelin lainata näinkin ajankohtaista kirjaa kun nuo länsinaapurit yhtä? Nemoa jahtaavat kissojen ja koirien kanssa.
Mielestäni esim. nuo amerikkalaisten beat-aikakauden kirjailijoiden ja sen sellaisten retalejuoppojen teokset ovat aika puuduttavaa suttapaskaa
Niin kuin Charles Bukowski ja Hunter S. Thompson? Eivät he ole suttupaskaa, vaan somasti iäti haisevaa sianpaskaa.
Silti ne pitää käydä läpi. Niihin pitää tutustua, jotta tuntisi myös niin sanotut äärilaidat.
Tähän heittäisin vastaukseksi Mihail Bulgakov - Saatana saapuu MoskovaanJatkan helppojen linjalla, mutta tämä on nyt ihan pakollinen, koska kyseessä on kaikkien aikojen suosikkiromaanini, johon täytyy palata ainakin pari kertaa vuodessa:
"Keväisen hellepäivän kallistuessa iltaan ilmestyi Moskovassa Patriarkan lampien luokse kaksi kansalaista. Toinen heistä oli neljissäkymmenissä, lyhyt tummatukkainen, hyvinvoipa ja kaljupäinen. Hänellä oli harmaa kesäpuku, ja hyvälaatuista hattuaan hän kannatteli varovasti kädessään. Hänen huolellisesti ajeltuja kasvojaan koristivat mustat sarvisankaiset yliluonnollisen kokoiset silmälasit. Toinen oli harteikas nuorukainen, jolla oli punertavat pörröiset hiukset ja joka oli työntänyt ruudullisen lippalakkinsa takaraivolleen. Hänellä oli yllään cowboypaita sekä jalassa nuhraantuneet valkoiset housut ja mustat kumitossut."
Oma arvuutteluni kohde on tukevasti molemmilla jaloilla klassikko-osastolla, teksti on painoksen takakannesta napattu. Epäilen ettei tässä kauhean kauaa mene kun oikea vastaus kilahtaa.
"Meidänlaisemme veikot, jotka raatavat karjatiloilla, ovat tämän maailman orvoimpia otuksia. Ei ole perhettä. Ei kuuluta minnekään. Tullaan tilalle ja pusketaan palkka kokoon ja sitten mennään kaupunkiin ja tehdään selvä joka jumalan lantista, ja ennen kuin arvataankaan, puuhataan taas pylly pystyssä jollakin muulla tilalla."
Kyllä, jo kirjailija oikein ja teos on?Taitaa olla tuo lainaus Steinbeckia.
Jatkan helppojen linjalla, mutta tämä on nyt ihan pakollinen, koska kyseessä on kaikkien aikojen suosikkiromaanini, johon täytyy palata ainakin pari kertaa vuodessa:
"Keväisen hellepäivän kallistuessa iltaan ilmestyi Moskovassa Patriarkan lampien luokse kaksi kansalaista. Toinen heistä oli neljissäkymmenissä, lyhyt tummatukkainen, hyvinvoipa ja kaljupäinen. Hänellä oli harmaa kesäpuku, ja hyvälaatuista hattuaan hän kannatteli varovasti kädessään. Hänen huolellisesti ajeltuja kasvojaan koristivat mustat sarvisankaiset yliluonnollisen kokoiset silmälasit. Toinen oli harteikas nuorukainen, jolla oli punertavat pörröiset hiukset ja joka oli työntänyt ruudullisen lippalakkinsa takaraivolleen. Hänellä oli yllään cowboypaita sekä jalassa nuhraantuneet valkoiset housut ja mustat kumitossut."
Tähän heittäisin vastaukseksi Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
Olen joskus lukenut ja onhan hieman erikoinen.
Kyllä, jo kirjailija oikein ja teos on?
Onhan tuo ihan mahtiteos. Parasta on, jos saa luettavakseen vielä version missä N-liiton sensuurin poistamat kappaleet on painettu kursiivilla.vladille tuli hetimmiten ensimmäisenä mieleen Bulgakovin oivallinen - oikeastaan loistava - Saatana saapuu Moskovaan. Aja olihan se pakko vilkaista hyllyyn ja avata Bulgakovin mestariteos ja tosiaankin - juuri näin sanoin teos alkaa.
Oivallinen teos kaikkiaan, kannattaa lukea ja puntaroida mielessään miettiä sen yhteiskunnallista sanomaa ja sanoman syvyyttä.
Sehän se on. Itse näin leffan ensin ja luin kirjan myöhemmin, molemmat hienoja teoksia.Voisiko tämä nyt olla toisaalle tarjoamani Hiiriä ja ihmisiä?
vladille tuli hetimmiten ensimmäisenä mieleen Bulgakovin oivallinen - oikeastaan loistava - Saatana saapuu Moskovaan. Aja olihan se pakko vilkaista hyllyyn ja avata Bulgakovin mestariteos ja tosiaankin - juuri näin sanoin teos alkaa.
Oivallinen teos kaikkiaan, kannattaa lukea ja puntaroida mielessään miettiä sen yhteiskunnallista sanomaa ja sanoman syvyyttä.
vlad.
