Kirjahylly helvetistä!

[scholl]

Re: Sänky ja sen asennus...

Viestin lähetti Predator
Ja taas tuli tehtyä temppu. Nimittäin eilinen ilta ja tämä aamupäivä ovat kuluneet tuskan hiessä kylpien. Syynä hikeen on rakennussarja josta pitäisi kehkeytyä parisänky kahdella yöpöydällä.
Pöydät ovat sentään jo valmiit, mutta minä siis en kertakaikkiaan ymmärrä miten kuusiokoloruuveilla koottava hökötys voi viedä hermot.

Tulee mieleeni Askosta taannoin kotiini ostama työpöytä. Se oli tilaustavaraa, joten toimitusaika oli reilusti toista kuukautta ja kun tuote tuli osina niin huomasin, että metalliosissa oli pari kierrettä viallisia. No jouduin hankkimaan käsikierretapit, jotta sain tehtyä sinne uudet kierteet ja sen jälkeen aloin ruuvaamaan ruuveja, joissa se kuusiokokopää. No pöytä tuli kasattua, mutta noin 10 vuotta olen ihmetellyt sen huteruutta. Pöytä heiluu sivuttaissuunnassa holtittomasti, jos sen päällä ei ole paljon tavaraa. Tämä vaikka kaikki osat ovat paikallaan ja kiristetty. Ehkäpä suunnittelussa on mennyt hieman juopottelun puolelle siellä Lahdessa.

 

[Paitselo]

Re: Re: Sänky ja sen asennus...

Viestin lähetti scholl
, mutta noin 10 vuotta olen ihmetellyt sen huteruutta. Pöytä heiluu sivuttaissuunnassa holtittomasti, jos sen päällä ei ole paljon tavaraa. Tämä vaikka kaikki osat ovat paikallaan ja kiristetty.

Oletko aina välillä tarkistanut niitten ruuvien kiristysasteen? Puuhun upotetuilla jutskilla kun on taipumus "elää". Askolta menee äkkiä maine, jos noinkin yksinkertaiselta kuulostava rakennelma heiluu ja huojuu koko ajan normaalissa käytössä.

Toisaalta minä olen viimeinen ihminen neuvomaan näissä asioissa, kuten tätä ketjua luettuasi varmasti huomaat.

 

[Paitselo]

Sänky vauvelille...

No niin. Seuraava rakenteluhaaste on lapsenlapsen pinnasänky - siis sellainen loora, jossa puiset kalterit estävät penskan ulosryömimisaikeet tehokkaasti.

Tässä savotassa kuluukin näköjään reilunpuoleisesti Erikeepperimäistä puuliimaa, koska sängyn jokainen kalteri, hienommin sanottuna jokainen "pinna" upotetaan liimalla litkutettuna sängyn pohjassa olevaan omaan pikku koloonsa. Tässä vaiheessa olen jo ihmetyksekseni huomannut, että jokainen pinna on täsmälleen samanpituinen/paksuinen ja jokainen pinnan kolo on niinikään tämälleen saman syvyinen/yhtä leveä. Mites nyt näin, eihän tässä ole haastetta ollenkaan? Tai niinhän minä luulin ensin alkuun.
Sitten pinnojen liimauksen edetessä huomasin, että niistähän on osa aivan kieroja. Pinnojen yläpäähän tueksi tulevat pitkät tukipuut (4 kpl) on tietysti myös varustettu koloilla joihin ne pinnat on tarkoitus taas liiman avulla upottaa. Kun olin tätä kalteritangoa suorittanut niin kauan, että niiden pinnojen liimaus sängyn pohjaan oli ehtinyt kuivua, niin vasta siinä vaiheessa huomasin sen pinnojen kierouden. Noh, ajattelin että kyllähän puu taipuu. Niinpä sitten taivutin. Kuului KRÄKS kun pinna katkesi keskeltä. Ja nyt sitä jämää ei saanut enää sängyn pohjasta edes irti, koska liima oli jo kuivunut. Ei sen puoleen, eipä olisi ollut ylimääräisiä pinnojakaan tarjolla. Sisukkaasti kuitenkin taivutin ERITTÄIN varovasti sen katkenneen pinnan vieruskaveria. Sitte kuului taas KRÄKS. Tällä kertaa se katkesi aivan alapäänsä juuresta.

Tuossa vaiheessa rupesi kolmas pinna tykyttämään - nyt pääni sisällä ohimossa. Hillitsin kuitenkin itseni ja onnistuin välttämään päälle iskeneen kaamean himon survoa koko kalterihässäkkä tuhannen piipin päreiksi.

Kun olin ne kaksi kierointa pinnaa onnistunut katkaisemaan, niin ihmeekseni sain kuitenkin ne kaikki loput sijoitettua niiden yläpuolelle liimattavien pitkittäistukipuiden koloihin. Niin ja sängyn jalat oli jo kiinnitetty aikaisemmin - ilman ongelmia. Punkka oli nyt muuten valmis, mutta siinä kaltereitten keskellä oli iso vauvan ryömittävä aukko. Niinpä tasoitin niiden katkenneiden pinnojen alapäät, ettei piltti saa niistä tikkuja pikku pyllyynsä ja otin avuksi MUOVILEVYN. Siis mittasin isosta viiden millin paksuisesta muovilevystä sen pinnojen väliin jäävät aukon kokoisen kappaleen ja leikkasin sen mattoveitsellä irti. Välillä piti kyllä laastaroida veitsen halkaisemaa peukaloa ja pyyhkiä veret parketilta, mutta so not. Sitten siihen irrotettuun muovilevyyn porasin pieniä reikiä (reunoihin) kuusitoista kappaletta ja niiden reikien kautta pujotin nippusiteitä, joiden avulla kiinnitin sen levyn sängyn pinnojen väliseen aukkoon. Ja näin sängyssä oli komea valkoinen muoviovi, jota tosin vauveli ei kyllä auki saa.

Tehtävä oli siis suoritettu. Tosin en nyt viitsi tässä toistaa lapsenlapseni äidin ja isän kommentteja sen jälkeen kun he olivat nähneet lopputuloksen.
Lähden vaihtamaan laastarin tuohon juilivaan peukalooni...

 

[pettter]

Mä ostin pari päivää sitten Jyskistä sellaisen pienen lasivitriinin, vai mikä sen nimi nyt onkaan. Baarikaapiksi ajattelin. No se oli aika helppo koota. Ongelmana on vain se, että kaapin ovet osuvat yhteen jo noin 5cm ennen kuin ovet ovat kiinni, eli ovet menevät noin sentin "päällekkäin". Väärin sitä en ole voinut koota, kun jokaisen ruuvin olen laittanut valmiiksi porattuihin reikiin, ja muutenkin toi on aika pieni ja yksinkertainen. Onkohan tossa suunnitteluvirhe, tai sit joku työharjoittelija on porannut reiät vähän väärään kohtaan.

 

[NK]

Mä ostin pari päivää sitten Jyskistä sellaisen pienen lasivitriinin, vai mikä sen nimi nyt onkaan. Baarikaapiksi ajattelin. No se oli aika helppo koota. Ongelmana on vain se, että kaapin ovet osuvat yhteen jo noin 5cm ennen kuin ovet ovat kiinni, eli ovet menevät noin sentin "päällekkäin". Väärin sitä en ole voinut koota, kun jokaisen ruuvin olen laittanut valmiiksi porattuihin reikiin, ja muutenkin toi on aika pieni ja yksinkertainen. Onkohan tossa suunnitteluvirhe, tai sit joku työharjoittelija on porannut reiät vähän väärään kohtaan.

Minkälaiset saranat ovissa on? Joissakin saranoissa on jonkinlaiset säätöruuvit, yleensä siellä saranan sisäpuolella. Niistä voi säätää ovea hieman sisään- tai ulospäin kaapin ulkoseinistä.
Joskus törmäsin yöpöytien kanssa vastaavanlaiseeen ongelmaan (ovet olivat vinossa tai liian "ulkona", eivätkä mahtuneet menemään kiinni). Ongelma selvisi yksinkertaisesti paikallaan olevia saranoita säätämällä.

 

[pettter]

Minkälaiset saranat ovissa on? Joissakin saranoissa on jonkinlaiset säätöruuvit, yleensä siellä saranan sisäpuolella. Niistä voi säätää ovea hieman sisään- tai ulospäin kaapin ulkoseinistä.
Joskus törmäsin yöpöytien kanssa vastaavanlaiseeen ongelmaan (ovet olivat vinossa tai liian "ulkona", eivätkä mahtuneet menemään kiinni). Ongelma selvisi yksinkertaisesti paikallaan olevia saranoita säätämällä.

Ei noista saranoista oikein pysty säätämään. Hyllyssä on sellaiset tapit, ja ovissa olevat nostetaan niiden päälle. Noissa "saranoissa" oli noin 3cm pitkä pyöritettävä "ruuvi", mutta itse puuhun on porattu puoli senttiä lyhyempi reikä. Tuo ruuvi on aika paksu ja tylppäpäinen, joten se ei uppoudu puuhun loppuun asti vaikka kuinka pyörittäisi, kierteet menee vaan puusta pilalle. Mutta ottaisi noi ovet yhteen vaikka nuo ruuvit saisikin loppuun asti. Ton vitriinin reunoja on mahdollista siirtää noin sentin verran sivummalle tekemällä uudet reiät ruuville, mutta helpommin varmaankin pääsisin jos höyläisisin ovien "sisä"reunoja.

 

[Paitselo]

No niin. Kivaa kun on hauskaa. Nimittäin tänään aamuyöllä siinä puoli neljän maissa kömmin sängystä ylös ja käväisin vessassa.
Kun tulin takaisin makkariin, niin kellahdin sängylle selälleni vaimoni viereen aivan samalla tavalla kuin olen kellahdellut monet kerrat aikaisemminkin. Ja sitten pamahti. Parisängyn keskimmäinen tukiranka petti karmealla rouskahduksella ja niinpä putosin sekalainen lautakasa selkäni alla lattian pintaan - onneksi oli sentään patja välissä. Ja täydessä unessa ollut vaimoni tietysti ja tottakai kiepsahti koko painollaan jollakin omituisella kierteellä kerien siihen minun päälleni ja niinpä liuin patjalta sivuun vaimo päälläni sekalaisen puisen romukasan sekaan. Edelleen hän luonnollisesti siinä hässäkässä survaisi polvensa minun kiveksiini.

Ei sitten nukuttanut sen jälkeen enää kumpaakaan. Pallit jomottaen nypin puunsäleitä ja ruuveja perseestäni ja lapaluistani. Pakko oli myös todeta, että punkka meni kertajysärillä lunastuskuntoon.

Mutta mikä tämän sitten aiheutti? Mikä oli se perimmäinen syy tähän meikäläisen makkarissa sattuneeseen Kaksoistornien Sortumiseen?
Vaimo väitti, että olin koonnut sängyn huolimattomasti, koska sängyn keskellä pituussuunnassa kulkeva tukiranka oli pettänyt. Tämä tukiranka oli tuettu lattiaan kahdella n. 40 cm pitkällä ja n. 8 cm paksuudeltaan olevalla "palikalla" ja ne siis eivät suinkaan olleet lattiassa millään kiinni, vaan kumpikin oli ruuvattu kiinni kahdella pitkällä kuusiokoloruuvilla siihen sängyn tukirankaan.
Kun tutkin tarkemmin noita palikoita, niin huomasin että toinen niistä oli kaikesta päätellen pikkuhiljaa alkanut siirtyä vinoon ajan myötä ja sitten se oli antanut vihdoinkin kohtalokkaasti periksi.
Mutta mitenkäs se voi itsekseen noin ruveta liikkumaan?
Tulin siihen tulokseen, että vaimo on aina sängyn alta imuroidessaan kolannut imurin suuttimilla noita tukipalikoita niin että ne ovat pikku hiljaa alkaneet liikkua.

Syyttävä sormeni osoittaa siis vaimoa ja vaimon imuria.

Ja nyt on sitten edessä uuden sängyn hankinta. Tai pitäiskö sanoa että uuden rakennussarjan hankinta. Mutta ei nyt heti tänään. Nyt ei pysty. Nukun sitten vaikka lattialla viikon pari, mutta just nyt ei sängyn kokoaminen oikein iske.

 

[ervatsalo]

Kun tutkin tarkemmin noita palikoita, niin huomasin että toinen niistä oli kaikesta päätellen pikkuhiljaa alkanut siirtyä vinoon ajan myötä ja sitten se oli antanut vihdoinkin kohtalokkaasti periksi.
Mutta mitenkäs se voi itsekseen noin ruveta liikkumaan?
Tulin siihen tulokseen, että vaimo on aina sängyn alta imuroidessaan kolannut imurin suuttimilla noita tukipalikoita niin että ne ovat pikku hiljaa alkaneet liikkua...

Niin, kerrottakoon, että itselläni on ollut myös samankaltaisia ongelmia juuri tuon keskirangan suhteen.

Aloin nimittäin taannoin ihmettelemään, että minkä takia pääasiassa lastulevyvalmisteinen parisänkyni on alkanut yht-äkkiä narisemaan huomattavan lujaa tuntuen muutenkin normaalia huterammalta.

Asiaa tarkemmin tutkittuani, paljastui, että ko. ranka oli päässyt jossain rytäkässä kääntymään osittain pois paikaltaan, aiheuttaen näin em. kitinät. Aikani ihmeltyäni asiaa tuli siihen tulokseen, että imurilla on ratkaiseva rooli tässä skenessä, koska mitenkään muuten ei voida selittää sitä, että ko. keskiranka kääntyy vinoon.


Mitä tulee vahingon aiheuttajaan, on myönnettävä, että omalla kohdallani olen itse syyllinen rangan tökkimiseen, koska en ole saanut ketään naisia toistaiseksi suostuteltua imuroimaan. Selityksenä on tarjottu mm. sellaista, etteivät he kehtaa imuroida alasti, joka on ollut ehdottomana edellytyksenä ko. lajissa.

Yhtä kaikki. Uutta sänkyä pitäisi lähteä katselemaan, koska ko. perintösänky alkaa muutenkin olla elinkaarensa lopussa, jopa yliajalla, koska sitä on paikattu jo kertaalleen ruuveilla, sikaflexillä ja puisilla tukipaloilla.

Loppukaneetiksi päädyn vielä retostelemaan, että olen onneksi ehkä Pohjois-Kalotin paras henkilö kokoamaan huonekaluja, vaikka toisaalta, niinhän ohjesäännönmukaisen rakennusmestarin kuuluu ollakin.

Täältä tähän

 

[Paitselo]

Aikani ihmeltyäni asiaa tuli siihen tulokseen, että imurilla on ratkaiseva rooli tässä skenessä, koska mitenkään muuten ei voida selittää sitä, että ko. keskiranka kääntyy vinoon.

Haa, en ole näköjään yksin tämän imuriepäilyni kanssa!
Kyllähän tietysti myös sängyssä harrastettu vauhdikas seksi saa aikaiseksi kaikenlaista rakenteiden löystymistä (siis sängyn rakenteiden), mutta olen aina välillä hieman kiristänyt löystymään pyrkiviä sängyn päätyjen kuusiokoloruuveja ja saanut näin kitinät ja natinat loppumaan. Sitäpaitsi olen vaimon kanssa viime vuosina siirtynyt harjoittamaan seksiä ihan muissa paikoissa kuin sängyssä - sängyssä se on jotenkin niin tylsää perusbylsimistä. Autotalli & tiskipöytä rules, eikä puutarhakeinukaan ole hassumpi mesta. Mutta se ei nyt kuulu tähän.

 

[Vakio]

Ja nyt on sitten edessä uuden sängyn hankinta. Tai pitäiskö sanoa että uuden rakennussarjan hankinta. Mutta ei nyt heti tänään. Nyt ei pysty. Nukun sitten vaikka lattialla viikon pari, mutta just nyt ei sängyn kokoaminen oikein iske.

Olen perin yllättynyt, että sänkyjä pitää vielä koota. Vaimoni kanssa menimme sängyn osto mielessä alan liikkeeseen (mainostaminen taitaa olla kiellettyä), jossa oikein koemakasimme uuden punkkamme sellaisessa tietokoneeseen yhdistetyssä testisängyssä. Molemmille tuli omat vieteriviritykset sinne patjan sisään (näin ainakin perusteltiin kohtuullisen korkea hintataso). Siihen sitten katselimme vielä sopivan päädyn ja tilaus vetämään.

Sänkyliikkeen pojat sitten toivat muutaman viikon päästä uudenkarhean sänkymme suoraan kotiin ja asensivat sen avaimet käteen periaatteella. Ei puhettakaan mistään kokoamisesta.

 

[scholl]

Sänkyliikkeen pojat sitten toivat muutaman viikon päästä uudenkarhean sänkymme suoraan kotiin ja asensivat sen avaimet käteen periaatteella. Ei puhettakaan mistään kokoamisesta.

Ei saakeli. En halua edes kuvitella, miltä karhea sänky tuntuu. Fakiiriainesta täällä Jatkoajassakin.

 

[Paitselo]

Sänkyliikkeen pojat sitten toivat muutaman viikon päästä uudenkarhean sänkymme suoraan kotiin ja asensivat sen avaimet käteen periaatteella. Ei puhettakaan mistään kokoamisesta.

Olen aina sanonut, että Mies Kokoaa Itse kalunsa. Näin pääsee tutustumaan kyseisen kalun fysiikkaan (jos se joskus sattuu räjähtämään, niin on edes hieman hajua systeemeistä) ja pääsee edes hetken aikaa pätemään tärkeän näköisenä pahaäänisten sähkötyökalujen kanssa sohlatessa.

 

[ervatsalo]

Apukoulun kestävä sänky tarpeen

Kyllähän tietysti myös sängyssä harrastettu vauhdikas seksi saa aikaiseksi kaikenlaista rakenteiden löystymistä (siis sängyn rakenteiden), mutta olen aina välillä hieman kiristänyt löystymään pyrkiviä sängyn päätyjen kuusiokoloruuveja ja saanut näin kitinät ja natinat loppumaan..

Niin, tässä yhteydessä on myös mainittava, että myös humalaisten nuorten miesten illanistujaisten ratoksi harjoittama taklauskoulu ei ole varsinaisesti mitään balsamia lastulevy-, jos muillekaan, sängyille.

Ko. taklauskoulullahan tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että toinen menee seisomaan sängyn viereen ja toinen ottaa kunnon vauhdin eteisen puolelta ja ajaa kunnolla taklauksen loppuun. Ainakin omaa makuulaitostani oli tämän ja lastulevymurujen imuroinnin jälkeen syytä kursia kasaan useammallakin toimenpiteellä, josta johtuen päädyn vinkkaamaan, että älkää kokeilko tätä kotona. Tai siis ainakaan allekirjoittaneen kotona.

Täältä tähän

 

[dingus]

Haa, en ole näköjään yksin tämän imuriepäilyni kanssa!

Imuriepäilyn osoittautuessa todeksi on jokaisen kyseiseen aktiin syyllistyneen syytä harkita vakavasti uuden suunnan etsimistä elämälleen.

Aivan, joka toinen kerta imurointia suoritettaessa tehdään toimenpide myötä- ja joka toinen kerta vastapäivään asunnossa. Näin saavutetaan tilanne, jolloin sänkyä lähestytään eri suunnista, jolloin makoisat unet mahdollistava palikka ei voi olla pysymättä keskellä ja suorassa sen tullessa tönityksi tasaisesti eri suunnilta.

 

[KingNothing]

Olen aina sanonut, että Mies Kokoaa Itse kalunsa. Näin pääsee tutustumaan kyseisen kalun fysiikkaan (jos se joskus sattuu räjähtämään, niin on edes hieman hajua systeemeistä) ja pääsee edes hetken aikaa pätemään tärkeän näköisenä pahaäänisten sähkötyökalujen kanssa sohlatessa.

Tämä pätee vallan hyvin kaikkeen mitä kotiimme on siitä ruotsalaisesta huonekalujätistä raahattu. Juuri sain kolvattua kasaan toisen keittiömme lampuista, toisen kolvasin viikko sitten. Tiedän kyllä että ko. paikan tyyliin kuuluu se että saan itse kasata kaiken ja etsiä sopivat ruuvit yms. omasta laatikosta mutta kyllä 70 euron valaisimessa juotokset saisi pysyä yli puoli vuotta kiinni. Ottaen huomioon että niitä ei liikutella koskaan.

Ja mitä kirjahyllypalapeliin tulee niin oma kirjahylly hieman ihmetyttää. Se seisoi edellisessä asunnossa pari vuotta paikallaan. Tukeva ja hyvä hylly. Tuli muutto. Purin sen, kasasin uudessa ositteessa, jopa suurinpiirtein samat ruuvit entisiin koloihin, vaan eipä oo enää tukeva ja hyvä(ei, ei ole ostettu ikeasta vaan askosta). Heiluu ja huojuu vaikka mitä tukisysteemejä virittelisin taakse.