Sadan ja yhden maalin jorinoita
Jälleen on tullut aika kirjoittaa ajankohtaisesta miehestä tänne Jatkoaikaan, Kimmo ”Top Gun” Kuhdasta. Mies antoi aikaisen joululahjan mättämällä sen 20 maalia jo hyvissä ajoin ennen joulutaukoa. Kerrassaan hulppean upea suoritus Kibe! 101 maalia IFK-paidassa on hatunnoston arvoinen suoritus. Olet näyttänyt kaapin paikan viime aikaisilla suorituksillasi, niin joukkueen sisällä, kuin sen ulkopuolellakin. Peliäsi on ollut ilo seurata, joskin se oli sitä jo viime kaudellakin. Olet saanut asiasi kuntoon ja samalla oikeiden pelimiesten rinnalla on helppo pelata, kun voi keskittyä siihen itseensä, eli kinkun syöntiin. Itseluottamuksesi on kohdallaan ja pelihuumori on löytynyt. Ei siis ihme, jos nälkä kasvaa syödessä, vastustajien pikkulapsia nimittäin. Helppoahan se on marjanpoiminta ja karkkinekun ryöstö lapsen asteelle jääneeltä vastustajan maalivahdilta, joka etsii pikkumustaa itku kurkussa ensin kadotettuaan sen isosta, karvaisesta kourastaan. Siivoustoimisto ”Kimmo & Kuhdan pojat” on putsannut nämä karkit reppuun parempaan talteen isoa luutaa hyväksikäyttäen. Sieltä ovat mörökölli-maalivahdit saaneet niitä sitten kaivaa karkkipäivän koittaessa useampaan otteeseen, kaiken kaikkiaan 21 kertaa tällä kaudella. Verkon perukoiltahan se useinmiten löytyy ”Punisher” Kuhdan jäljiltä. Ei ”Kibepukin” tässä vaiheessa kautta kannata pistää säkin suuta kiinni, sillä tuhmia lapsia on edelleen liikkeellä läheltä ja kaukaa kadottelemassa herkkujaan. Siinä missä ”Tonttu Tomeramme” on rankaissut vastustajan maalivahteja, on hän toisessa päässä kenttää saanut jakaa onnitteluja omalle ”Maalitontullemme”, eli Dave ”Karkki päivässä pitää lääkärin loitolla” Stathokselle. Toivottavasti meno jatkuu tulevissa peleissäkin!
Mielestäni Kimmo ”A-ryhmä” Kuhta on osoittanut senkin, että hän kykenee pelaamaan kenen tahansa kanssa ja valmennuksen vaihtuessakin. Lisäksi mies on näyttänyt taistelutahtonsa niin ali- kuin ylivoimallakin, joten monipuolinen jamppa löytyy numero yhdeksän paidan alta. Itse mietiskelin tuossa aiemmin, että olisiko järkevää hajoittaa parivaljakkomme Kuhta/Pärssinen, mutta valitettavasti tämä eri kentissä pelaaminen tasaviisikoin syö ylivoimatehoja, koska toisen löytäminen ei ole yhtä automaattista pelikavereiden vaihtuessa useaan kertaan ottelun aikana. Ei se ole ”Dynamic Triomme” vika, jos muut kentät eivät löydä edes parkkipaikalta autojansa. Kerrassaan upea kentälliskoostumus tämä Pärssinen-Harkins-Kuhta on! Hieman sanoja takaisin, eli sama kuka ne pisteet värkkää, kunhan joukkue voittaa. Eipä nämä kolme-neljä muuta kenttää sitten ole takaiskujakaan pahemmin ottaneet. Joukkueen etu ennen kaikkea!
Tärkein palkinto jonka pelaaja voi saada, eli oman joukkueen arvostuksen, on Kimmo Kuhta saavuttanut aikapäiviä sitten. Onneksi myös suuri yleisö osaa löytää ne hyvät puolet tästä ”Stadin Kibeliuksesta” (tämä todellakin toimii tant Gredulin ;-)), jonka sävellyksiä olemme saaneet ihastella illasta toiseen myös Jäähallissa. Mies on ollut kotihallissaan pitelemätön, jota itse arvostan ylitse muiden, sillä vieraissa tehojen iskeminen ei välttämättä silitytä päätä kotiyleisön paineiden alla. Vanhoja kapteeniaikoja ei kannata enää muistella, sillä nykyinen Kuhta ei ole se sama mies mitä silloin oli, ikää ja kokemusta kertyy joka päivä. Virheitä tekee jokainen elämänsä aikana, mutta minkäs teet. Jostainhan se oppi on kaivettava.
Pudotuspelit ovat täysin oma maailmansa, joissa ero sankarin ja hylkiön välillä on häilyvä. Sopiva vastustaja ja hyvä ilta nostavat tähtiä massasta toisten tippuessa maan pinnalle taivaalta romahtaen. Mutta ei kannata mennä asioiden edelle, sillä runkosarjakin on vielä pahasti kesken. Yhden kentän joukkueen ongelmana tulee jälleen olemaan maalintekovastuun laajentaminen, sillä ilman muiden apua on turha elätellä toiveita menestyksestä. Vaikka Harkinsin vitjan erinomaisuus on näkynyt varsinkin ylivoimalla, jolloin yhden kentän pitäminen ei muodostu yhtä merkittäväksi ongelmaksi, niin pudotuspelikulttuuriin on kuulunut sallivampi rikkomistyyli, joten vihellyksiä ei tule yhtä usein selvistäkään virheistä. Tämä syö puolestaan ykköskenttämme tehoja jonkin verran. Kuinka paljon, se jää nähtäväksi. Mielestäni kevätpuolen suurin kysymys on IFK:ssa se sama mikä oli kauteen lähdettäessä, eli kakkoskentällisen pelaajien löytäminen. Joko hankkimalla uusia pelaajia, tai sekoittamalla pakkaa entisestään. Maalintekijöitä ja pelinrakentajia, eli taitoa tarvitaan. Kuhta-Harkins-Pärssinen on kantanut joukkuetta useimmissa peleissä. Yhden kentällisen joukkueet ovat harvoin voittaneet mitään. Tämä on valitettava tosiseikka, jota ei voi unohtaa. Toisaalta hyvä puolustus on avainasemassa ja mielestäni joulukuussa Benysekin poissaolo näkyi erityisesti Tepsiä, Kärppiä ja Kerhoa vastaan. Yhdelle kokeneelle peruspuolustajalle olisi näissä otteluissa ollut käyttöä rauhoittamaan peliä. Vaihtoehtoina on joko tulivoimaisen kakkosen löytyminen jopa puolustuksen kustannuksella, jolloin puolustuspelaaminen ei muodostu yhtä ratkaisevaksi ongelmaksi, tai sitten huippupuolustus keskittyneellä hyökkäyskalustolla. Mielestäni puolustus kaipaa yhtä profiilipuolustajaa peräpäähän, on hän sitten Benysek tai joku muu kevättä silmällä pitäen. Puolustavaa puolustajaa. Hyviä pakkeja hyökkäyspäässä meiltä löytyy, ja uusia on kehittymässä. Loistava tilanne siis tältä osin! Hyökkäys on sen sijaan levännyt ”Tulikäsky” Kuhdan ja kumppaneiden leveillä hartijoilla.
Tämä tästä aiheesta ja takaisin itse asiaan, eli Kimmo ”Yläpesä” Kuhtaan! Mies kävi tinttaamassa juomapullon tyhjäksi suomalaisten iloksi Euroopan ehdottomasti arvostetuimmassa maajoukkueturnauksessa, jossa Suomen asema on ollut yleensä ottopoikana oleminen. Lähelle sen tapahtuminen oli tälläkin kertaa, sillä marginaaliksi jäi vaivaiset 17 sekuntia, mutta se riitti meidän ”läheltä maaliin”-miehellemme. ”Mulla on huonot kädet, ja muutenkin olen täysin surkea, joten pakko oli jotain yrittää.” Heh. Peli ei häikäissyt, mutta voittopokaalin nostaminen tälläisessä tilanteessa on sitäkin nautittavampaa. Kiitos kuuluu Kimmolle, ja koko joukkueelle!
Jottei totuus unohtuisi, on parasta kaivaa tilastot esille ja jakaa joulutodistus #9:lle:
Kimmo Kuhta 2003/2004 Pistepörssin kakkonen, maalintekijäpörssin ykkönen, ylivoimapörssin ykkönen, ylivoimamaalien ykkönen, voittomaaliin johtaneiden pisteiden kakkonen tasapistein ykkösen kanssa.
Pisteet:
34ott 21+16=37 +8 2 min (virallisesti +- +7...)
kotona:
18ott 15+8=23 +9 0 min
vieraissa:
16ott 6+8=14 –1 2min
Laukausutarkkuus
178 vetoa 11,8%
Ratkaisumaaleihin johtaneet tehopisteet
4+4=8
Ylivoimapisteet
11+9=20
Alivoimapisteet
1+1=2
21 maalia
vs Tappara 4, vs TPS 4, vs Pelicans 3, vs Ilves 3, vs SaiPa 3, vs HPK, vs Jokerit, vs Ässät, vs Blues
YV-maalit (11)
vs TPS 3, vs Tappara 2, vs Pelicans 2, vs Ilves 2, vs SaiPa 2
RL-maalit (1)
vs TPS
Voittomaalit (4)
vs Ilves, vs Ässät, vs Blues, vs Tappara
Tasoitusmaalit (1)
vs TPS (ifk voitti jatkoajalla)
Syötetyt voittomaalit (4)
vs. TPS, vs Ilves, vs Pelicans, vs JYP
ei maaleja
vs Lukko, vs Kärpät, vs JYP
Kiitettäväksi tämä kääntyy Kuhdan osalta kevyesti, sillä ero eri osa-alueiden välillä on kaventunut ja tasapainottunut heikkouksien jäädessä hyvien otteiden varjoon lähes tyystin. Kentällä sattuu virheitä toisinaan, sillä eihän kukaan virheetön ole. IFK:n luottamus ja usko siihen, että tästä miehestä on huippupelaajaksi on palkittu Kimmo Kuhdan osalta tänä ja viime kautena upeasti. Jatka Kimmo samaan tahtiin nöyrästi pelaten, niin kunnian kukko laulaa keväällä!