Satuinpa kerran, vuonna 1988, junalla Moskovasta Helsinkiin matkatessa, samaan hyttiin pohjois-korealaisen diplomaatin kanssa. Univormustaan päätellen mies oli maansa Moskovan-lähetystön sotilaspuolen virkailijoita. Hyvää englantia puhui, ja jotenkin ylväältä vaikutti; katsoi meikäläistä, vapaa-ajan vaatteissa matkustanutta pitkähkötukkaista ja parransänkistä tyyppiä nenänviertään pitkin.
Politiikasta ei juuri puhunut, mutta kun kysyin harrastuksia, niin sanoi metsästävänsä mielellään. Kuulemma lempisaalis oli "mountain lions". Tiedä sitten tarkoittiko oikeasti tiikereitä, lumileopardeja vai ilveksiä. Puumia ei pitäisi Aasiassa esiintyä. Tai sitten yritti vain tehdä vaikutuksen tapaamaansa moukkaan.
Lisäksi jäi mieleen kaverin takissa ollut rintanappi, joka esitti Suurta Johtajaa, Kim Il Sungia. Nappi oli taidokkaan näköistä miniatyyrityötä. Mieleen se jäi erityisesti siksi, että samassa vaunussa matkustanut amerikkalainen rakennusurakoitsija yritti ostaa sen ja tarjosi siitä 500 USD käteistä, mutta kauppoja ei syntynyt. Sinnikkäästi tämä p-korealainen kuitenkin halusi tietää miksi jenkkimies olisi sen halunnut ostaa.
Eipä tuosta yhdestä luonnossa nähdystä p-korealaisesta toki voi johtopäätöksiä tehdä, varsinkin kun oli etuoikeutetun luokan edustaja.
P.S. Olen myös kerran elämässäni ostanut Pohjois-Koreassa valmistettua tuotetta: tämäkin tapahtui Moskovassa: kyseessä oli (muovi)pullollinen soijakastiketta. Hyvää oli, mutta ei sitä ollut kaupassa kuin sen yhden ainoan kerran.
Ei ilmeisesti riittänyt juurruttamaan minuun juche-aatetta.
Politiikasta ei juuri puhunut, mutta kun kysyin harrastuksia, niin sanoi metsästävänsä mielellään. Kuulemma lempisaalis oli "mountain lions". Tiedä sitten tarkoittiko oikeasti tiikereitä, lumileopardeja vai ilveksiä. Puumia ei pitäisi Aasiassa esiintyä. Tai sitten yritti vain tehdä vaikutuksen tapaamaansa moukkaan.
Lisäksi jäi mieleen kaverin takissa ollut rintanappi, joka esitti Suurta Johtajaa, Kim Il Sungia. Nappi oli taidokkaan näköistä miniatyyrityötä. Mieleen se jäi erityisesti siksi, että samassa vaunussa matkustanut amerikkalainen rakennusurakoitsija yritti ostaa sen ja tarjosi siitä 500 USD käteistä, mutta kauppoja ei syntynyt. Sinnikkäästi tämä p-korealainen kuitenkin halusi tietää miksi jenkkimies olisi sen halunnut ostaa.
Eipä tuosta yhdestä luonnossa nähdystä p-korealaisesta toki voi johtopäätöksiä tehdä, varsinkin kun oli etuoikeutetun luokan edustaja.
P.S. Olen myös kerran elämässäni ostanut Pohjois-Koreassa valmistettua tuotetta: tämäkin tapahtui Moskovassa: kyseessä oli (muovi)pullollinen soijakastiketta. Hyvää oli, mutta ei sitä ollut kaupassa kuin sen yhden ainoan kerran.
Ei ilmeisesti riittänyt juurruttamaan minuun juche-aatetta.