Kiitos Suomi 2016 Nevaföget-ketju

[MegaForce]

Todella mielenkiintoiset kisat, tasaiset, tunteet heittivät laidasta laitaan ja päättyivät lopulta suomalaisittain parhaalla mahdollisella tavalla!

Vaikea sanoa kumpaa pidän kovempana saavutuksena, vuoden 2014 mestaruutta vaiko tätä.

Kiitos!

 

[mikkelson]

Vaikea sanoa kumpaa pidän kovempana saavutuksena, vuoden 2014 mestaruutta vaiko tätä.

2014 oli fiilikset ehkä vieläkin korkeammalla koska se oli itselleni ensimmäinen mestaruus jota pääsin todistamaan.

Mutta silti omissa papereissani nostan tämän vielä korkeammalle. Olen jo jonkin aikaa odottanut että Suomi pystyisi hyökkäyspelillä voittamaan näitä pelejä ja nyt se vihdoin tapahtui. Se on kuitenkin niin kova juttu näinkin pienelle maalle kuin Suomi.

 

[syndi]

Kiitos Suomi! Syndiltä lähtee sylikaupalla aaltoja sinne suuntaan. Kyllä hymyilyttää!

 

[Moto]

Paha vertailla täälläkin.

Hieman rupesin epäilemään jo 2014 keväällä, kun näin pari silloisen U17-haastajajoukkueen peliä Pohjanmaan neljän maan turnauksessa, että näistä kotikisoista voisi tulla kultaa. Ne olivat todella vakuuttavia esityksiä, mutta sitten saman kevään U18-kisat aiheuttivat odotuksiin lommon. Tuossa U17-turnauksessa pelasi mestarijoukkueesta Vehviläinen, Juolevi, Saarijärvi, Björkqvist, Puljujärvi ja Nättinen. (Ainakin talteen otetun käsiohjelman mukaan.) Etenkin Vehviläinen ja Puljujärvi tekivät suuren vaikutuksen ja ihmettelinkin, miten Pulju ei mahtunut U18-MM-joukkueeseen mukaan, vaikka kaksi vuotta alaikäinen olikin. Kisoissa tuntui sitten pitkään siltä, että alakerta ei riitä millään, vaikka hyökkäys oli uskomattomassa kuosissa. Onneksi kaikki napsahti lopulta kohdilleen ja kun joukkue venyi kerta toisensa jälkeen, ne odotukset lopulta lunastettiin uskomattomalla tavalla.

2014 kisojen voitto sitten tuli aika lailla puuntakaa. Olin hankkinut liput Suomen kahteen ensimmäiseen alkusarjapeliin Norjaa ja Ruotsia vastaan sekä välieriin ja finaalipäiväksi. Malmöhön tuli siis tehtyä kaksi eri reissua ja ennakkoon oli noin 40/60-fiilikset sen suhteen, että jälkimmäisellä reissulla en enää Suomea näe ja vaikka näkisinkin, pronssimatsi olisi maksimi. Alkusarjan vaikea Sveitsi-peli ja nihkeästi alkanut välierä Tshekkiä vastaan ei juuri uskoa luonut, mutta niinpä sitä sitten vaan lensikin välieräpäivän aamuna Köpikseen kohteena Juutinrauman toinen ranta ja Suomen matsit. Suomalaisia oli paikalla suorastaan nolon vähän, mutta toisaalta sen takia tuntee itsensä melkeinpä etuoikeutetuksi. Samalla tuli napattua matkamuistoksi aito mestaruuslippis, kun taisi olla Hero Mali, joka kävi nakkaamassa sellaisen pleksin yli. Kotimatka tapahtui vielä samalla lennolla Pikkuleijonien kanssa ja samalla rivillä, käytävän toisella puolella istui kolme nuorta miestä nimeltään Pokka, Teräväinen ja Saros - mestaruuspokaali matkasi pääasiassa keskimmäisen sylissä.

Kaikesta huolimatta, kyllä tuo eilinen menee piirun verran ohi. Pakko kyllä mainita, että myös 1998 mestaruus tuntui pirun hyvältä. Se oli ensimmäinen kerta, kun koin paikan päällä suosikkijoukkueeni voittavan jotain suurta. Seuraavaa kertaa ei sitten tarvinnut odottaa kuin kevääseen, mutta sitä seurasikin pitkä kuiva kausi.

Varmaankin Jatkoajasta löytyy muitakin, jotka ovat kokeneet 1998, 2014 ja 2016 mestaruudet paikan päällä, mutta oliko kukaan 1987 kisoissa? Siellä ei tietysti finaalia pelattu ja mestaruus ratkesi pelissä, jossa Suomi ei ollut mukana, mutta ylipäänsä kisoissa käyneitä?

 

[Johannes]

1987 oli ne kisat, kun Kanada ja Neuvostoliitto joukkotappelivat Suomelle kultaa. En ollut paikanpäällä. mutta kotikatsomostakin käsin se tuntui vähän erikoiselta tavalta voittaa kultamitalit. Pelejä ei muistaakseni näytetty edes TV:stä. Mestaruus on tietysti se vuoden 1987 kultakin, mutta vaikea siellä paikanpäällä pelejä katsomalla olisi ollut päästä samanlaiseen tunnelmaan kuin 1998, 2014 ja erityisesti nyt 2016. Vielä kerran, en väheksy vuoden 1987 Suomen MM-kultaa, mutta en nosta sitä saavutusta ihan näiden kolmen muun kultamitalin rinnalle.

 

[Moto]

1987 oli ne kisat, kun Kanada ja Neuvostoliitto joukkotappelivat Suomelle kultaa. En ollut paikanpäällä. mutta kotikatsomostakin käsin se tuntui vähän erikoiselta tavalta voittaa kultamitalit. Pelejä ei muistaakseni näytetty edes TV:stä. Mestaruus on tietysti se vuoden 1987 kultakin, mutta vaikea siellä paikanpäällä pelejä katsomalla olisi ollut päästä samanlaiseen tunnelmaan kuin 1998, 2014 ja erityisesti nyt 2016. Vielä kerran, en väheksy vuoden 1987 Suomen MM-kultaa, mutta en nosta sitä saavutusta ihan näiden kolmen muun kultamitalin rinnalle.

Juu, toki tuo hieman himmentää kultamitalia, mutta kuitenkin aika usein tuntuu olevan vallalla käsitys, että ilman joukkotappelua Suomi ei olisi voittanut kultaa. Ehkä niin, ehkä ei. Kanada olisi tarvinnut vähintään neljän maalin voiton ja pelin keskeytyshetkellä se johti kahdella maalilla. Jos maaleja olisi tehty samaan tahtiin kuin ennen keskeytystä, se olisi varmaan toteutunut, mutta kukaan ei pysty varmuudella sanomaan.

 

[Kari Tappio]

Yritä nyt näin huikean turnauksen jälkeen repiä jotain liigan tiistaihöntsistä irti. No eiköhän se siitä taas pikku hiljaa kevään lähestyessä. Tuli katsottua finaali täyteen ahdatussa baarissa ja oli aivan huikea meininki. Toki kateellisena niille, ketkä pääsivät paikan päällä mestaruuden todistamaan. Oli taas niitä matseja, joita ei unohda ikinä. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun maalikoostetta kelaa. Kiitos koko nuorten leijonien joukkueelle!

 

[markusst]

Olin katsomassa peliä heti Suomen vaihtoaition takana, (humblebrag) ja kiinnitin huomiota siihen, miten Venäjän painajaistasotuksen jälkeen jätkillä eivät päät notkahtaneet, vaan tulivat vain kiukkuisemman näköiseksi. Jotenkin siitä tiesi heti, että jatkoajasta ei tule kovin pitkää. Kun Kapanen pisti häkkiin ja siniset valospotit osoitettiin maalin ylle, niin muistikuvat on pelkkää huutamista ja hyppimistä, en muista Kapasen jutipumppua tai pelaajia ryntäämässä kentälle. Kanukitkin ympärillä tuntuivat olevan Suomen puolella, vaikka pystyivätkin suhtautumaan peliin hiukan analyyttisemmin.

Aivan uskomaton matsi, uskomaton turnaus, uskomaton joukkue. Hoki ei tule olemaan entisellään tänä keväänä. Turnauksen kohokohta itselleni oli kuitenkin puolivälierä Kanadaa vastaan, siinä oli sydän kovilla ja tunne syvästi mukana katsomossa.

Hyvä että järkkärit pitivät kuitenkin kirurgisen tarkasti huolen, ettei niihin PLEKSEIHIN KOSKETA JUMALAUTA vaikka olis miten mestaruusekstaasissa. Mitenköhän usein niitä änärissä vaihdetaan kun jengi taputtaa niihin harva se ilta?

 

[MustatKortit]

...
Turnauksen kohokohta itselleni oli kuitenkin puolivälierä Kanadaa vastaan, siinä oli sydän kovilla ja tunne syvästi mukana katsomossa...

Samaa mieltä muuten tästä! Toki finaalimatsi on aina finaalimatsi, mutta näitä kisoja kun jälkikäteen tulee fiilisteltyä, niin epäilemättä Kanada-peli ja erityisesti sen kolmas erä tulee olemaan aivan erityisellä paikalla.

 

[Al Dente]

Ensimmäinen kerta kun olin paikanpäällä todistamassa kun Suomi voittaa maailmanmestaruuden. Kolme aivan mahtavaa loppusarjapeliä. Kanadan kanssa maalintekokilpailut, Ruotsi nurin vähän perinteisemmin, mutta kolmannen erän loppukirin täydellinen eliminointi ja sitten tuo trillerimäinen finaali, jossa yhdessä Kanadalaisten kanssa huudetaan Venäjän karhu nurin. Enpä ole moista tunnetta urheilutapahtumassa ennen kokenut. Joukkue hieno ja yleisö myös. Erikoiskiitokset vielä hienoille Kanadalaisfaneille, jotka elivät mukana vaikka oma joukkue oli jo tippunut. Todellisia jääkiekkoihmisiä.

 

[Pavlovin Koira]

Eipä tuohon ylläolevaan paljoa lisättävää. Finaalista jäi muistiin erityisesti se takanani istunut n.10-vee Suomipaitaan pukeutunut pikkupoika joka itki vuolaasti kolmannen erän jälkeen Venäjän tasoitettua pelin. Laitoin pojan kanssa yläfemmat pelin ratkettua mutta ei selvästi ollut vieläkään oikein toipunut kolmannen erän järkytyksestään kun vaikutti enemmän hömistyneeltä kuin iloiselta. Tunnetta hei!

Ja kyllä pisti hymyilyttämään nuo kanadalaiset joilla finaalipäivänä tuntui ihan jokaisella olevan päällään jotain Suomikrääsää: kaulahuivia, pipoa, heilutuslippua ja joillakin pelipaitaakin. Hienoa porukkaa!

Lampaanperse Rotenbergille itkuista ja Restelille joka sulki suurimman osan myyntipisteistä ennen kolmannen ja jatkoerän välistä taukoa.

 

[Skearru]

Jo heti Mantan mestaruusbileiden jälkeen tiistaiyönä oli joku ehtinyt peinttaan tribuuttipiissin Venäjän pesseille junnuleijonille.
Linkki vie katutaideartisti Hendenvaaran blogiin. Hendenvaara: U20 Maailmanmestarit pesi Venäjän!

 

[Sako]

Oli sellaiset kisat, että jos tuollaisen käsikirjoituksen olisi vienyt hollywoodiin, niin ei olisi kelvannut. Lähes jokaisessa matsissa takaa ohi jne. Aivan uskomaton tarina.

Mainittakoon vielä, että keskiviikoinen Jokerien matsi ei maistunut oikein miltään, kun edellisen illan tunelmat oli vielä hyvin kuistissa.

Junnut veti hyvin ja ansaitsee sekä kiitokset että mediamyllyt.

 

[UnenNukkuja]

Aina en ole kovin ihanteellinen fani, pahan luokan manaaja lähinnä.

Alkukisoista kirosin kotikisat: niin usein nimenomaan kotikisat menevät mönkään.

Kirottuani alkukisoista myös Mikko Rantasen peliä, finaalissa 2-2 -tilanteessa heitin kisastudioni väelle ääneen, että Rantanen saisi tehdä Ristolaiset ja olla ratkaisija. Kuinka vähästä olikaan toiveeni kiinni.

No, voin vain myöntää, että on hienoa olla väärässä.

Kiitos Pikku Leijonat

 

[Kalzu]

Kun U20 MM-kisat arvostan aikuisten MM:n yläpuolelle, niin Suomen hienoimpiin titteleihin tämä menee.

Ja lisäksi, kun viidenneksi eniten pelaajia omaava Suomi voittaa toisen tittelin kolmen vuoden sisään, niin onhan se osoitus hyvästä työstä. Varsinkin kun kelpoisten pelaajien määrän ollessä U20-kisoissa pienempi, niin suurten maiden etu on vielä suurempi. Vieläkin upeammaksi saavutuksen tekee, että se tuli kotijäällä, ja kansa todella innostui kisoista.

Olympia/World Cup -finaalit on pakko arvostaa vielä korkeammalle, mutta sanon että Suomen upein titteli oli tämä.

 

[jannet85]

Paljon saa Rion olympialaisissa tai muualla tapahtua, että tämä ei olisi vuoden sykähdyttävin urheiluhetki! En oo pitkään aikaan tämmöstä penkkiurheilua kokenut. Usko meni käytännössä kaikissa pudotusotteluissa, mutta kaikki käännettiin vaikeuksien kautta voitoksi. Positiivisuuden, itseluottamuksen ja joukkuehengen voitto. En muista että tällaisia trillereitä olis aikaisemmin ollu, että aina tullaan vaikeuksien kautta voittoon. Legendaarista!

 

[Jagi]

Minunkin on päästävä kirjoittamaan kiitokseni joukkueelle, järjestäjille, ylelle ja muille mukana olleille turnauksesta. Tuli valittua ihan hyvä hetki lähteä ekaa kertaa hallille katsomaan maajoukkuematseja, kun syksyllä ostin liput puolivälierä- ja finaalipäivälle.

Ei ole kauheasti muistikuvia Kapasen maalista, vaikka täysin selvinpäin olin. Olin kyllä ennakkoon ennustanut ääneen Kapasen ratkaisevan ottelun Suomelle jatkoajalle. Sit kun 24 ilmestyi kentälle jatkoajalla ajattelin, että josko se nyt... Välähdys on tyhjänä odottavasta maalista Kasperin ollessa kiekon kanssa maalin takana. Siitä se sit tais mennä maaliin, mut itse hetki on sumuinen muisto. Tottakai maalikoosteet on moneen kertaan kelailtu nyt jälkikäteen.

Vaikka finaali eteni kuin fiktiivinen käsikirjoitus niin siltikin ehkä vieläkin kovemmaksi muistoksi jäi Kanada matsi. Ennakkoon oli hyvin vaikea arvailla kuinka siinä tulisi käymään ja kuitenkin se oli se turnauksen onnistumisen määrittävä ottelu. Finaali tappiosta en olisi varmaan jaksanut kauaa erityisen pettynyt olla, kun kyse on teini-ikäisten urheilusta. Tarkoituksena ei ole vähätellä vaan kommentoida asiaa siltä kannalta että tuon ikäisten "sättiminen" tuntuisi väärältä. Ja onhan noita finaalitappioita tullut todistettua tässä vajaan kolmekymmenvuotisen elämän aikana maajoukkuekiekossa niin monia ettei niihin enää samanlaisella katkeruudella jaksa suhtautua, kuin joskus aiemmin.

Ehkäpä minäkin yhdyn aikaisempiin kommentoijiin siitä, kuinka tämä 90-luku on ehkä jonkinlainen positiivinen vedenjakaja suomalaisessa mentaliteetissa. Se välittyi mielestäni katsojillekin. Missään vaiheessa ei tullut sellaista fiilistä, että ei tää tästä enää lähde. Kanada ottelun alussa oli pieni pelko että jos se siitä repeää murskatappioksi, mutta Laineen maalin myötä sekin pieni pelko katosi. Björkqvistin ruotsin tv:lle antama erätaukohaastattelu finaalin kolmannen erän jälkeen on malliesimerkki tuosta uudesta mentaliteetista. Tottakai noissa junnuissakin on yksilöllisiä eroja niinkuin kaikissa ihmisissä.

Yle teki näistä koko kansan kisat. Eipä ole aiemmin löytynyt montakaan kaveripiiristä joka olisi kisoista ollut maksu-tv aikaan kiinnostunut. Nyt jopa äitini finaalia seuranneena päivänä oli innoissaan kuinka hieno tapahtuma oli. Allekirjoitti myös hänelle joskus vuosia sitten maininneen väitteen kisojen ajoittaisesta suuremmasta viihdearvosta verrattuna aikuisten vuosittaisiin arvokisoihin. Henkilökohtaisesti pidin jopa Kunnaksen panoksesta. Huvittavaa missä määrin ihmiset vetää herneitä nokkaan harmittomasta (muka)hassuttelusta. Erilaisuus on pop jne.


Tämän kaiken sekavan vuodatuksen tarkoituksena oli vain sanoa

KIITOS

10/10 turnaus


muokattu: Björkqvistin nimi oikeaan muotoon

 

[Pewros]

Björkmanin ruotsin tv:lle antama erätaukohaastattelu finaalin kolmannen erän jälkeen on malliesimerkki tuosta uudesta mentaliteetista. Tottakai noissa junnuissakin on yksilöllisiä eroja niinkuin kaikissa ihmisissä.

Kyseessähän oli Björkqvist eikä Björkman.

Mutta kiitos Nuoret Leijonat! Arvostan itse myös U20 kisat MM-kisojen edelle.

 

[tombraider]

Yle teki näistä koko kansan kisat.

Tämä! Liian kauan maikkari ja nelonen ovat pilanneet suurimman lajimme mainetta ja vieneet katsojia unohdajääkiekko-moodiin. Loistavat lähetykset ja koko ajan pysyy raitella. Jos Yle vielä saisi näyttää Liigaa niin jo alkaisi elpyä katsojakeskiarvot. Kun ihmiset näkevät omiaan ja muiden joukkueiden pelejä, niin he haluavat päästä myös paikanpäälle. Liian paljon on katsojia jotka ovat "unohtaneet" kiekon. Yle viralliseksi hockey kanavaksi ja siitä kohti raikuvaa nousua.

Kisajärjestäjiltä myös loistavaa tekemistä, tämän ainutlaatuisen tapahtuman aikaansaamiseksi. Röötenberg.. et säkään kaikkea voi ostaa. Sitten vielä Tampereen ja Helsingin uudet "toivottavasti" hallit, niin saadaan tulevat kisat pois Venäläisiltä.

Pojat! Onnea

 

[Viltsu]

Onnea koko joukkueelle! Erityiset onnittelut Veli-Pekka Ketolalle! Miehelle, joka raivasi tietä pelaajana tuleville sukupolville, oli pelaajana maailman huippua tai siinä ihan tuntumassa. Mutta jolle ei arvokisamitalia pelaajana suotu. Nyt on tämäkin kuitattu.

 

[tant gredulin]

Kiitos ihan kaikille! Elämykselliset kisat.

Omasta mielestäni kisojen 'unsung hero' oli Kasper Björkvist. Villepeltosmaista menoa. Omassa joukkueessaan pisteidentekijä, mutta otti puolustavan paikan nelosessa kakistelematta. Kasper oli myös se, joka puki sanoiksi jo ennen jatkoerän pukukoppia sen että nolla-nollasta lähdetään ja yhdestä on voitto kiinni. Huolimatta I-S:n pukukoppijutussa esiintyneistä Rantas- ja Jalos-vihjailuista.

Järjestävälle taholle kiitokset siitä, että ottivat nk. henkisen valmennuksen mukaan ja pitivät lippujen hinnat aisoissa. Myös ennätysmäärä naisia ja perheitä katsomossa! Jonka nosteen Liiga-blogisti hurmaavasti yritti torpedoida tänään - hienoa, hei. Perhepelitkin tulossa viikonloppuna.

Ison Mustan ensimmäinen mitali lähti jääkiekkomuseoon, arvostan.

Ja YLE. Se on vaan niin paljon pätevämpi, kaikin tavoin.

 

[adolf]

Saattaa olla niin että joidenkin vuosien päästä vasta tajutaan tosissaan, miten huikea tämän joukkueen hyökkäyskalusto oli. Tämä siksi että moni heistä pelaa NHL:ssä isoissa rooleissa ja pari jopa supertähti statuksella. Lisäksi ovat todella haluttua tavaraa kaikkiin leijonien arvokisoihin. Heikoimmatkin heistä eli ne jotka eivät pääse NHL:ään ovat Euroopassa ihan hyökkääjien parhaimmistoa ja yksikään ei valahda ns. rivimiesten tasolle.

 

[LikainenLegenda]

Omasta mielestäni kisojen 'unsung hero' oli Kasper Björkvist. Villepeltosmaista menoa. Omassa joukkueessaan pisteidentekijä, mutta otti puolustavan paikan nelosessa kakistelematta. Kasper oli myös se, joka puki sanoiksi jo ennen jatkoerän pukukoppia sen että nolla-nollasta lähdetään ja yhdestä on voitto kiinni. Huolimatta I-S:n pukukoppijutussa esiintyneistä Rantas- ja Jalos-vihjailuista.

Itseltäni on mennyt kokonaan ohi, mistä vihjailuista siis on kyse?

 

[tant gredulin]

No siinä kyseltiin kuka oli ensimmäinen, joka käänsi mielialat ja 'psyykkasi' voiton. Jutussa oli tavanomaisen epämääräinen sävy, koska toimittaja ei tietenkään ollut kopissa. Kuten en totta puhuen minäkään :)

Näin kului 16 dramaattista minuuttia pukukopissa ennen Kapasen maalia – ”Hän aloitti psyykkaamisen” - MM-jääkiekko - Ilta-Sanomat

 

[Swearengen]

Omituisin ja samalla yksi viihdyttävimmistä turnauksista mitä olen Suomelta nähnyt. Alkusarjan ja vielä puolivälierän jälkeen en millään uskonut, että keskinkertaisella – paikotellen surkealla – puolustuksella ja veskaripelillä voidaan mennä päätyyn, mutta sinnehän painelivat ja vielä tyylillä.

Ruotsi-matsi oli siinä mielessä vakuuttavin, ettei Pulju-Aho-Laine saanut muistaakseni edes laukausta maalille ja yhtäkkiä Suomi ei päästänytkään sitä 4-5 maalia omiin, kuten näissä skaboissa oli tapana.

Tuon yhden matsin joukkuesuorituksesta huolimatta en pidä tätä minään ”uuden voittajasukupolven poikkeuksellisena esiinmarssina” tms, vaan enemmänkin kahden poikkeuslahjakkuuden (Laine ja Pulju) sinetöimänä mestaruutena. Ilman heitä ei ollut asiaa mitalipeleihin, mutta kerrankin näin, että Suomella oli kisojen terävin kärki. Hyvällä ja tasaisella joukkuepelillä hävittyjä finaaleja lahjakkaampia vastaan Suomella on jo tarpeeksi.