Paha vertailla täälläkin.
Hieman rupesin epäilemään jo 2014 keväällä, kun näin pari silloisen U17-haastajajoukkueen peliä Pohjanmaan neljän maan turnauksessa, että näistä kotikisoista voisi tulla kultaa. Ne olivat todella vakuuttavia esityksiä, mutta sitten saman kevään U18-kisat aiheuttivat odotuksiin lommon. Tuossa U17-turnauksessa pelasi mestarijoukkueesta Vehviläinen, Juolevi, Saarijärvi, Björkqvist, Puljujärvi ja Nättinen. (Ainakin talteen otetun käsiohjelman mukaan.) Etenkin Vehviläinen ja Puljujärvi tekivät suuren vaikutuksen ja ihmettelinkin, miten Pulju ei mahtunut U18-MM-joukkueeseen mukaan, vaikka kaksi vuotta alaikäinen olikin. Kisoissa tuntui sitten pitkään siltä, että alakerta ei riitä millään, vaikka hyökkäys oli uskomattomassa kuosissa. Onneksi kaikki napsahti lopulta kohdilleen ja kun joukkue venyi kerta toisensa jälkeen, ne odotukset lopulta lunastettiin uskomattomalla tavalla.
2014 kisojen voitto sitten tuli aika lailla puuntakaa. Olin hankkinut liput Suomen kahteen ensimmäiseen alkusarjapeliin Norjaa ja Ruotsia vastaan sekä välieriin ja finaalipäiväksi. Malmöhön tuli siis tehtyä kaksi eri reissua ja ennakkoon oli noin 40/60-fiilikset sen suhteen, että jälkimmäisellä reissulla en enää Suomea näe ja vaikka näkisinkin, pronssimatsi olisi maksimi. Alkusarjan vaikea Sveitsi-peli ja nihkeästi alkanut välierä Tshekkiä vastaan ei juuri uskoa luonut, mutta niinpä sitä sitten vaan lensikin välieräpäivän aamuna Köpikseen kohteena Juutinrauman toinen ranta ja Suomen matsit. Suomalaisia oli paikalla suorastaan nolon vähän, mutta toisaalta sen takia tuntee itsensä melkeinpä etuoikeutetuksi. Samalla tuli napattua matkamuistoksi aito mestaruuslippis, kun taisi olla Hero Mali, joka kävi nakkaamassa sellaisen pleksin yli. Kotimatka tapahtui vielä samalla lennolla Pikkuleijonien kanssa ja samalla rivillä, käytävän toisella puolella istui kolme nuorta miestä nimeltään Pokka, Teräväinen ja Saros - mestaruuspokaali matkasi pääasiassa keskimmäisen sylissä.
Kaikesta huolimatta, kyllä tuo eilinen menee piirun verran ohi. Pakko kyllä mainita, että myös 1998 mestaruus tuntui pirun hyvältä. Se oli ensimmäinen kerta, kun koin paikan päällä suosikkijoukkueeni voittavan jotain suurta. Seuraavaa kertaa ei sitten tarvinnut odottaa kuin kevääseen, mutta sitä seurasikin pitkä kuiva kausi.
Varmaankin Jatkoajasta löytyy muitakin, jotka ovat kokeneet 1998, 2014 ja 2016 mestaruudet paikan päällä, mutta oliko kukaan 1987 kisoissa? Siellä ei tietysti finaalia pelattu ja mestaruus ratkesi pelissä, jossa Suomi ei ollut mukana, mutta ylipäänsä kisoissa käyneitä?