IFK-sarja oli sekä pelaajille että katsojille erittäin tunnepitoinen ja ehkä tämän kauden parhaat fiilikset toi se härski ryöstö nordiksella. Olikos 14 sek ja kädet ensimmäistä kertaa kohti kattoa. TPS:n aiheuttama IFK-fanien kitinä on myös korvannut monta aiempaa paskaa hetkeä. Det är jätte kiva homma voittaa tuollaiset huonosti käyttäytyvät fanit, jotka eivät osaa arvostaa peliä vaan luulevat itsestään liikoja. Toivottavasti tämä saaga saa jatkoa taas ensi kaudella.
Yleisö alkoi Turussa heräilemään.
Ipa-sarja ei aiheuttanut niin vahvoja tunteita, mutta tuotti sitäkin parempia hetkiä. Tuli Tampereella nähtyä kavereita 15 vuoden takaa, tuli käytyä uudella areenalla ensimmäistä kertaa ja löysimmepäs loistavan ravintolankin, nimittäin pitseria Milanon. Pitsa numero 26 oli timanttinen. Keskustelu ja vääntö kaukalossa ja sen ulkopuolella oli varsin asiallista ja tuli juttujen lisäksi vaihdettua huivit jonkun ipa-kannattajan kanssa, joka säilyy yhtenä muistona tuosta reissusta ja sarjasta. Aika paljon pelipäivinä tuli myös luukutettua musaa juustoille, mikä sai välillä kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttäkin, mutta jos joukkue antaa kaikkensa, niin annan minäkin.
Tässä sarjassa sai kokea jo fantastisia bileitä Turkuhallissa. Ihanan vapautunut meininki, kun joukkue laittoi kaiken likoon kotiyleisön edessä. Kaiken koronapaskan jälkeen saatiin nauttia hienoista yleisötapahtumista.
Finaalisarjassa ei sitten jäänyt epäselvyyttä paremmasta joukkueesta, vaikka Tapparan pomput ja tokan pelin niukka tappio jättivät itselle hieman jossiteltavaa. Näin kuitenkin tällä kertaa. Tapparan ottelutapahtumaa tuli paikanpäällä ihmeteltyä. Meininki oli niiiiiiiiiiiiin Tappara, mutta paikalliset mouhijärveläiset näyttivät kuitenkin tilaisuudesta nauttivan, niin mikäs siinä sitten. TPS taisteli ja raastoi, mutta ei vaan riittänyt. Jotenkin ei saatu koko sarjassa sitä omaa peliä käyntiin kuin ihan hetkittäin. Sen mailaviidakon läpi ei olisi kiekon kanssa mennyt edes McJesus.
Oli mahtavaa onnistua saamaan liput molempiin finaalisarjan kotimatseihin ja sitä yhtä kotivoittoakin päästiin tuulettamaan. Dirlandaa vaan kaikille! Mahtava yleisö ja mutkalle pointsit tekemisestä. Hyvin saivat yleisön mukaan kannustukseen läpi sarjojen. Kaduilla alkoi myös TPS kevään mittaan näkymään, joka lämmitti kovasti. Kevään pelipäivät on jotain niin siistiä, kun aurinko paistaa ja kaikkia hymyilyttää. Kutkuttava tunne vatsanpohjalla...
Näistä meidän omista nuorista olen perhanan ylpeä ja todella kiitollinen niille vanhemmille johtaville pelaajille, jotka omalla tekemisellään näyttivät esimerkkiä. Jasu, Lajunen, Arell mm. Monia hienoja hetkiä ja tunteiden vuoristorataa sain joukkueen parissa kokea, joten tämä kausi jää varmasti mieleen vaikka hopealle jäätiinkin. Kiitos tästä kaudesta, TPS! Vielä tekeminen napsun paremmaksi ja juhlakaudella napataan sitten se kulta kotiin.
Kiitos myös Ahokkaalle, hieno sisääntulo Turun Palloseuraan.
