Jos tulevan joukkueen nimi ei ole Blues tai pienellä varauksella Kiekko-Espoo, tämä oli minun osalta tässä. Kiitos kaikille Bluesia kannattaneille ja tsemppiä tämän asian prosessointiin! Ei ole ihan helppo homma ja vienee jonkin verran aikaa, vaikka ollaanhan me kaikki tähän jo pidemmän aikaa varauduttu ainakin jollain tasolla. En kuitenkaan ota Bluesia käsitteleviä esineitä ja vaatekappaleita pois käytöstä, kannan Bluesin pipoa, lippistä, kaulahuivia ja reppua edelleen ylpeydellä. Jos ei muuten, niin muistona upeasta seurasta, jonka parissa tuli vietettyä todella monta vuotta. Ja tietenkin upeista ihmisistä, keihin matkan varrella tuli tutustuttua.
Näin jälkikäteen mietittynä nimen vaihto Bluesiin olisi oikein hoidettuna voinut olla hyvä juttu, kun muutettiin pienestä Matinkylästä Tapiolaan. Itse en siihen Blues-nimeen aluksi syttynyt ollenkaan, mutta annoin mahdollisuuden. Koska seura vaihtoi nimeä - seura ei vaihtunut, Vaikka kuinka haluan itse uskoa muuta - munanmittaisena matinkyläläisenä itse on vaikea arvioida sitä, oliko Kiekko-Espoo pitkälti Matinkylän juttu. Muualta olen kuullut, että se oli. Mutta mulle silloin kakkosdivarista kasvaessa Espoo oli Matinkylä. Muualta on kuullut muutakin - en mä osaa arvioida sitä.
Blues kuitenkin kasvoi isommaksi kuin Matinkylä. Hyväksyin sen ja opin rakastamaan sitä. Vaikeaa oli, nöyryyttä tuli kannattajien puolella opittua. Katkeraa kalkkia tuli juotua monesti. Uskoa. Epätoivoa. Nousua. Kiimaa. Huumaa. 1998. 2007. 2008. 2009. 2011. 2012. Never forget.
Lämpimät kiitokset kaikille niille, joiden kanssa tätä taivalta on taivallettu. Bluesin kannattajaperhe on isompi ja tiiviimpi kuin moni muu. Paljon on yhdessä nähty ja koettu. Nyt on tosi haikea fiilis - mutta kannattajat voi ainakin sanoa, että taistellen hävittiin - ja se on paljon parempi kuin luovuttanut. Kiitos teille kaikille ihan kaikesta - elämä on elämyksiä. Elämyksiä teidän kanssanne olen saanut kokea.
Blues on kuollut. Kauan eläköön Blues!
...ja in my heart there is only one United. Manchester United.