Kiistellään puolustajista!

[Osmo Rapeli]

JA:n Kimmo Viitarinne on kirjoittanut ansiokkaan kolumnin superpuolustaja Nicklas Lidströmistä. Minulle nousivat punaiset partakarvat pystyyn kun mies kehtaa, kaikesta suuresta kunnioituksesta, fanituksesta ja henkilöpalvonnastani huolimatta nostaa Lidströmin miehen, jota eniten, siis vielä enemmän, olen kunnioittanut, fanittanut ja jumaloinut, ohi.

Tämä mies on tietenkin pörröpäitten pörröpää, puolustajien puolustaja, kanukkien harteikas superkulmakarva Ray Bourque.

Lidströmin lueteltuja ominaisuuksia pelaajana ei käy kiistäminen. Kuitenkin Viitarinteen kuvaus Lidströmistä kappaleessa "Herra Monipuolisuus" herättää ajatuksen: Hei, tämä on kuin lainaus 10 vuotta vanhasta Bourque-kolumnista:

Nicklas Lidströmillä ei ole Bobby Orrin ja Paul Coffeyn nopeutta tai Scott Stevensin ja Chris Prongerin räjähtävää taklaustaitoa. Ruotsalaispuolustajan vahvinta ominaisuutta monipuolisuuden vuoksi miltei mahdotonta määrittää.

Lidström on modernin jääkiekkoilun paras puolustaja. Hänessä yhdistyy monipuolinen osaaminen sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. Heikkoja osa-alueita ei ruotsalaisesta meinaa löytää etsimälläkään.

Lidström oli pitkään aliarvostettu ja kaikkien muiden Red Wings-tähtien varjossa. Nyt pitäneekin miettiä kuinka ansaitusti, miehen taitoja tai parhautta ei voida kiistää, mutta kuinka pitkälle Lidström olisi sitten voinut yksinään viedä Wingsejä? Tai edes ilman Yzermania...

Detroit Red Wings on lähes koko Lidströmin menestyksekkään uran aikana saanut marssitettua kentälle yhtenäisiä, loisteliaita joukkueita, etenkin 90-luvun loppupuolella ja vielä 2000-luvun alussa kaartin NHL-legendoja Yzermanista Fedoroviin, Shanahanista Larionoviin, Coffeysta Fetisoviin, Cheliosista...perkele, Doug Houdaan ja niin edelleen. Ei todellakaan pienennä Lidströmin arvoa pelaajana, mutta on suurin yksittäinen syy miksi Lidströmin sormissa ja korvissa on Cup-sormuksia jotain 63:n ja 96:n väliltä.

Bourque vei Bruinsit finaaleihin kaksi kertaa apunaan suunnilleen Cam Neely, Glen Wesley, Andy Moog, Petri Skriko ja Jens Lehmannin pedagokiikkaa opiskellut ruotsalaisserkku Tommy. Siis equals to kasa kiekkoja. Mestaruuden estivät muuan Wayne Gretzky ja Edmonton Oilers, 90-luvulla längistä Reiskaa niputti pari kertaa muuan Mario Lemieux, joten vielä Cam Neelynkin polvivammoihin menettänyt Bruins, joka oli 90-luvusta suurimman osan vielä enemmän Bouquen varassa, ei enää Cupista loppuotteluissa taistellut. MM-95-kullan kanssa melkein samanarvoiseen Stanley Cup-voittoon vaadittiin sitten siirto Avalancheen ja rikkaat vuoristoserkut Joe Sakic ja Patrick Roy, mutta tulihan se sieltä.

Nicklas voitti kuudennen Norriksensa tänä kesänä. Reiska ehti voittaa "vain" viisi, väitän vain että kilpailu oli hieman kovempaa 80- ja 90-luvuilla, etenkin jälkimmäisellä. Siltikin noin monta, vaikka franchise-uraa vetivät parhaassa iässään Leetch, Coffey, Chelios, MacInnis, Stevens...en millään pidä Lidströmin kanssa kilpailevia nykypakkeja samassa arvossa mitä tulee kilpailuun Norriksesta, pl. Scott Niedermayer. Tyyli on muuttunut mutta silti, tai ehkä etenkin siksi, fyysisyyskin pelissä on muuttunut.

Mitä tulee pisteisiin, Bourquen 1612. 410+1169=1579 on yhdeksäntenä kaikkien aikojen NHL-pistetilastossa. Playoffseissa kertyi 214. 41+139=180. Lidströmin vastaavat luvut ovat 1252. 212+726=938 ja 214. 42+107=149. Nicklas saattaa vielä jatkaa uraansa pitkänkin tovin mutta runkosarjapisteissä hän ei tule ikinä Bourqueta saavuttamaan, playoff-pisteissä matseja on saman verran, saumat ovat kyllä siellä.

Mitä tulee puolustustaitoihin, no siihen minä en ole fläppitaulujen kanssa oikea mies vastaamaan, mutta heikkouksia kummankaan pelaajan pelistä omassa päässä on umpimahdoton löytää, sieltä ovat aukkoja löytäneet ainoastaan nämä tässäkin kirjoituksessani mainitut NHL-legendat.

Nicklas Lidström on huikea NHL-legenda, 2000-luvun paras puolustaja, nyky-NHL:n (sääntömuutosten jälkeen) paras puolustaja, ja tulee tosiaankin ne valtavat (mahdottoman suuret) saappaat jättämään, mutta Ray Bourqueta parempi puolustaja ei Lidström tule historian valossa olemaan.

Kunnia molemmille miehille!

 

[Osmo Rapeli]

Lisättäköön tähän perään muuten vielä että ei rajoiteta avausviestin perusteella keskustelua vertaamiini kahteen pakkiin vaan puhutaan myös muista puolustajista läpi NHL-historian. Kuka oli kenenkin varjossa ja kuinka kova? Ja millä joukkueella on ollut milloinkin aikansa kovin puolustuskuusikko, enkä nyt puhu tiheästä tirkistelymetsästä Hämeen Linnan naisten antiikkipisuaarin ikkuna-aukon kohdalla?

 

[dana77]

Erittän hienoista pelaajista kyse, mutta kyllä kultainen ihmetys unohti postonista sellaisenkin finaalipelaajan pelaajan kuin Craig Janneyn. Katsoin tuossa lämpimikseni miesten plus-miinus tilastoja. Reiska oli kaikkien aikojen listalla sijalla kaksi tuloksella +528 edellään vain Larry Robinson ja takaan heti itse Wayne Gretzky. Lidström on vastaavalla listalla sijalla 12 tuloksella +378.

Lista kokonaisuudessaan löytyy tuolta:
http://www.nhl.com/nhlstats/app?fet...rt=plusMinus&viewName=careerLeadersAllSeasons

Kyllä tässä keskustelussa on pakko edge antaa Bourquelle ihan jo vain silläkin perusteella että hän on herrosta ainoa joka on vedellyt Mats Sundiniakin turpaan. Sikäli keskustelu on turha että kumpikaan ei ole mikään popi orri.

 

[melon]

Kyllä tässä keskustelussa on pakko edge antaa Bourquelle ihan jo vain silläkin perusteella että hän on herrosta ainoa joka on vedellyt Mats Sundiniakin turpaan. Sikäli keskustelu on turha että kumpikaan ei ole mikään popi orri.

Mielenkiintoiseksi tämän tapaus "Sundinille turpaan" tekee se, että Raymond ei kovin usein lapasiaan jäälle tiputtanut. Äkkiseltään löytyi vain kaksi mainintaa tappelusta hockeyfights.comista. Ensimmäinen melkein märkäkorvana kaudella 90-91 ja sitten tämä Sundin heti perään kaudella 97-98.

Muistan hämärästi tämän jälkimmäisen tapauksen ja siitä aiheutuneen kalabaliikin silloisella Bruinsin postituslistalla. Ilmeisesti Sundin oli kaivanut verta nenästään koko ottelun ajan sikailemalla juurikin Raymondia vastaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Porukka oli yllättynyttä, mutta jokseenkin tyytyväistä siitä, että potut maksettiin pottuina.

Kiitoksia vielä Golden AWelle hienosta ketjunavauksesta. Pisti aika pahasti omaankin silmään tuo juttu tuolla etusivulla. Lidström on toki loistava, mutta ei sentään mikään Bourque.

Eikä Raymondkaan ole tosiaan Bobby.

 

[dana77]

kyllä minulta ainakin löytyy videoita joissa Bourque ilman hanskoja lyö kilpaa vastustaja joukkueen pelaajia nekkuun jo ihan 80-luvun alussa (olisiko ollut North Stars-Boston Bruins jossa tehtiin silloinnen jäähyennätys). Silloin ei vain vielä ollut intternettejä keksitty.

 

[dana77]

Tarkastin että miten hyvin ovat Lidströmillä hanskat pysyneet kädessä ja löytyihän sieltä yksi mylly. Aika ensimmäisistä peleistä, pelin alkupuolella ja vielä instrigatorin ottanut eli tainnut aika harkittu teko olla:
Oct 30, 1991 1pd 06:52 @ DET BUF Brad Miller
Comments: Other Penalties: Lidstrom received an instigator.
http://www.hockeyfights.com/players/4184/fightcard/reg1992

 

[Osmo Rapeli]

Ei ole Raykään Orr, mutta jutussa puhuttiin nimenomaan "modernin ajan NHL:stä", ja nämä pelaajat ovat olleet mielestäni eri aikakausilla. Itse olen modernin kiekon rajaa vetänyt sinne 80-luvun alkuun kun WHA:n joukkueet olivat liittyneet NHL:een.

Craig Janney taas on ikuinen luuseri, saa kiittää isosti tosin Esa Tikkasta siitä. Janney ei syötä, Neely ei maalaa. Hieno taktiikka, ottaa tila pois Janneyltä sen sijaan että olisi tapellut vahvan Neelyn kanssa siitä.

Noh, itse asiassahan Oilersin toinen avaintaktiikka noissa finaaleissa oli pelata kiekko aina Bourquen kulmaan. Sen jälkeen joukkue karvasi ja taklasi Bourqueta tainnoksiin niin että hän joutui aina pelaamaan kiekon pois muille Bostonin pelaajille. Siis sen sijaan että Bourque olisi päässyt käyttämään taitoja saadessaan tilaa kentällä, kiekon vauhtiin joukkuetovereiltaan, Oilers pelasi kiekon Bourquelle - ja sitten pakotti Bourquen syöttämään jo Bostonin omassa päässä.

 

[Bourque]

pro Bourque

Täällähän puhutaan asiaa!

Bourquen nimen mainitsematta jättäminen kyseisessä artikkelissa, jossa puhutaan modernin jääkiekon parhaasta puolustajasta on käsittämätön suoritus kyseisen artikkelin kirjoittajalta. Nicklas Lidström on tällä hetkellä maailman paras puolustaja, mutta kun puhutaan modernista ajasta (ajasta jälkeen Bobby Orrin pelivuosien) ei Lidströmistä vielä ole syrjäyttämään Raytä modernin ajan parhaimman puolustajan valtaistuimelta. Olosuhteita joissa Ray ja Nicklas ovat pelanneet on tietysti vaikea verrata, peli on muuttunut runsaasti sitten 80-luvun alun. Molempien pelaajien merkitys joukkueillensa on ollut kiistaton, seuraavassa hieman vertailua lähinnä pisteiden valossa.

Bourque pelasi NHL:ssä 22 kautta, hän oli joukkueensa tehokkain puolustaja 21 kautena. Lidströmin vastaavat luvut ovat tähän mennessä 16 kautta, joina 11 kertaa tehokkain puolustaja. Ero kasvaa, kun verrataan joukkueen kaikkia kenttäpelaajia: Bourque oli viisi kertaa koko joukkueensa tehokkain pelaaja ja keskimäärin Bourquen sijoitus sisäisessä pistepörssissä oli 3. (tarkka arvo 2.91). Lidström on ollut kahdesti joukkueensa toiseksi tehokkain kenttäpelaaja, keskimäärin Lidström on ollut viides (5.06) Detroitin sisäisessä pörssissä.

Bourque teki kaudessa keskimäärin 77.7% joukkueensa tehokkaimman pelaajan pisteistä, vastaavasti Lidstömin pistemäärä kaudessa on ollut tähän mennessä keskimäärin 66.5% pisteistä verrattuna Detroitin kauden tehokkaimpaan pelaajaan.

Bourque oli urallaan mukana yli neljäsosassa joukkueensa maaleista (tarkka arvo 25.5%), kun taas Lidström on saanut tehopisteen reiluun viidesosaan joukkueensa maaleista (21.2%).

Näiden numeroiden valossa on helppo perustella, että Nicklas on pelannut uransa kovemmassa seurassa, kuin Bourque. Kuten tässä ketjussa on jo aiemmin todettu ei Bourquella ollut ympärillään yleensä yhtä kovaa joukkuetta, kun missä Nicklas on päässyt pelaamaan. Kummankaan puolustajan hyvyys ei toki rajoitu tehopisteiden tekemiseen, kumpikin on luonut maineensa lisäksi esimerkillisinä puolustavina puolustajina.

Ei tällä erää enempää.

 

[Rattlehead]

http://www.nhl.com/nhlstats/app?fet...rt=plusMinus&viewName=careerLeadersAllSeasons.

Missä muuten on tuolta listalta herra Orr itse? Oli kuitenkin kuutena kautena +/- -tilaston kuningas, parhaimmillaan käsittämättömät 124 maalia plussalla. Urallaan pelasi muistaakseni 596 peliä ja oli plussia kertyi 597, joten kyllähän sen pitäisi näkyä toisena listalla.

Puhuttaessa parhaasta modernin ajan pakista ei kannata unohtaa Denis Potvinia. Pistekeskiarvo on parempi kuin Bourquella ja johti joukkueensa neljään perättäiseen mestaruuteen. Oli muutenkin aikanaan arvostettu johtaja ja kova puolustaja, paitsi ehkä Rags-fanien silmissä.

 

[Wing]

Tämä on tietysti keskustelu, jossa ajatellaan omilla mieltymyksillä. Ray Bourque on yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja ehdottamasti maailman kautta aikojen toiseksi paras puolustaja (Orr jää pois arvostelusta, kun en ole kunnolla nähnyt), mutta Lidströmin tasoon hänkään ei pääse. En tarvitse mitään tilastoja enkä Red Wings-värilaseja näiden kavereiden vertailuun. Rayn taso ei vain riitä vertailtaessa Lidströmiin. Vaikea tätä on tämän enempää alkaa perustelemaan suuntaan tai toiseen..

Se on fakta, että jos Lidström olisi kanadainen, olisi miehellä ainakin kahdeksan Norrista. Ennen ensimmäistään Lidakselta jäi pari kertaa Norris todella kyseenalaisesti saamatta.

Lidas on yksinkertaisesti se liima, joka on pitänyt Detroitin kasassa jo ties kuinka kauan. Koko joukkue on luotu hänen näköisekseen. Mielestäni hän on jopa Yzermania tärkeämpi palanen Red Wingsin menestyksessä. Hänen merkitystään ei pysty sanoilla kuvaamaan. Periatteessahan Lidström on vain kaveri, jolla ei ole vahvuuksia..

Paitsi ehkä historian älykkäimmän pelaajan titteli..

 

[dana77]

Ei ole Raykään Orr, mutta jutussa puhuttiin nimenomaan "modernin ajan NHL:stä", ja nämä pelaajat ovat olleet mielestäni eri aikakausilla.

Jutussa taidettiin puhua myös lakon jälkeisestä ajasta ei tosin synonyminä modernille NHL:lle, mutta ilmeisesti kirjoittajan käsitys termistä moderni NHL oli hieman eri. Kieltämättä 80-luvun alun peli oli aika erilaista nykyiseen, joten sikäli ihan perusteltuakin on rajata tuo uusi aikakausi alkamaan myöhemmäksi.

Vaikka Janne-Y:stä ei kukaan tykkääkään, niin teki mies kuitenkin 22 pistettä kahtena keväänä putkeen ml. kuuluisa täydellinen hyytyminen finaaleissa.

 

[dana77]

Missä muuten on tuolta listalta herra Orr itse?

Pelasi ilmeisesti ennen virallisen tilastoinnin alkamista (ei tuolla Gordie Howeja ja muitakaan näy).

Jos Lidströmin paremmuutta haluaisiperustella, niin sitten paras pointti olisi varmaan tuo 6 Norris-trophyä. Tai kääntäen jos Bourque kerran oli niin hyvä, niin miksei hän voittanut palkintoa useammin? Montako nominationia ja milliaisilla loppusijoituksilla miehellä oli (ja mistä tuon tiedon helpoiten löytää)?

Onko muka huippupakkien määrä ja sitä kautta kilpailu oikeasti vähentynyt vai olisiko vain niin että nykyään kiekollisen pakin rooli on vauhdin kasvaessa VIELÄ vaikeampi ja siinä edes auttavasti pärjäävien määrä on sen takia vähentynyt?

 

[Laakamato]

Hassua, Ray ja Lidas ovat olleet molemmat jonkinlaisia inhokkeja minulle joskus. Ymmärryksen hieman kasvaessa olen tajunnut molempien suuruuden. Onhan kahden legendan vertailu aika vaikeaa, makuasioita melko puhtaasti. En pidä liian hyökkäävistä pakeista. Puolustajan tehtävä on puolustaa ja avata peliä. En nyt sano etteikö Ray tai Lidas osaisi puolustaa, kyllä nimittäin osaavat. Itse vain pidän kovemmista pakeista. Scott Stevens menee minun modernin aikakauden huippujoukkueeseen ykköspakkipariin. Ehkä jonkun hyökkäävämmän pariksi mutta kuitenkin.
Mitä se kovuus sitten on? Teppo Numminen on kovempi kuin arkunnaula. Ei kuten Ulf Samuelson tai Dave Brown mutta kova kuitenkin. Ei vetele mitään pommeja mutta ei hänestä ohikaan mennä miten sattuu. Osaa hyökätä ja puolustaa, avata ja sijoittua. Näkymätön eli virheetön. Sellainen puolustajan periaatteessa pitääkin olla. Ei tosin haittaa jos vetää Scottien tyylisiä avojääpommeja aina silloin tällöin... Tai tekee Samuelsonin tyyliin maalinedustasta helvetin vastustajalle. Tai avaa kuten Nummelin.

 

[Bourque]

Jos Lidströmin paremmuutta haluaisiperustella, niin sitten paras pointti olisi varmaan tuo 6 Norris-trophyä. Tai kääntäen jos Bourque kerran oli niin hyvä, niin miksei hän voittanut palkintoa useammin? Montako nominationia ja milliaisilla loppusijoituksilla miehellä oli (ja mistä tuon tiedon helpoiten löytää)?

http://www.sportsline.com/nhl/history/awards/norris

Bourque siis lisäksi kuusi kertaa kakkosena Norris äänestyksessä, Lidström puolestaan kolme kertaa. Jotain tietysti kertoo myös All-Star valinnat, Ray oli urallaan 13 kertaa ykkös all-starissa (NHL ennätys) ja lisäksi kuusi kertaa kakkos all-starissa, eli yhteensä 19 kertaa 22 kaudesta (n.86% kausista NHL:n neljän parhaan puolustajan joukossa). Lidström on valittu 9 kertaa ykkös all-stariin, kakkos all-star valintoja hänellä ei ole. (vastaavasti n.56%)

 

[Chip Whitley]

Mikä lasketaan moderniksi ajaksi ja mikä ei, se kiinnostaisi allekirjoittanutta eniten. Itse miellän että muutos moderniin jääkiekkoon tapahtui 90-luvun puolessa välissä, joskin tämänkin jälkeen on vielä paljon muutoksia tapahtunut (maalivahtien kamat ja sääntömuutokset suurimpina). Mutta pelityyli ja pelaajien taso kokivat kuitenkin radikaalin muutoksen juuri tuossa hieman ennen 2000-lukua, ja luonnollisesti tästä eteenpäin suunta on ollut entistä enemmän ylöspäin.

Paha sanoa kumpi on parempi, Lidström vai Bourque, oikeastaan se on mahdotonta. Itse nuorempana fanina ja uudempana jääkiekon ystävänä kallistun Lidströmin puolelle, mutta korostan, että en ole nähnyt Bourqueta läheskään yhtä paljon. Suurin argumenttini Lidströmin puolesta on, että nämä kaudet joilla hän on liigaa dominoinut ovat olleet NHL'n historian kovatasoisimpia. Heikkoja lenkkejä ei enää ole, vaan kaikki ovat 100% ammattilaisia ja pelin taso kaikkine rajoituksineen (valmentajilta) menee moneen potenssiin verrattuna 80-luvun vastaavaan.

 

[Wings-]

Kuten Golden Awe jo avauksessa kirjoitti, Ray Borque on puolustaja, joka eniten muistuttaa monella tavalla juuri Lidströmiä. Borque oli eriomainen hyökkäys- ja puolustuspäässä, kuten Lidström.

Modernin jääkiekkoilun määritteleminen onkin sitten eri asia. Muutamat sääntömuutokset (mm. punaviivasääntö), ovat muuttaneet kiekkoilua. Lock out -kausien jälkeen Lidström on ollut selkeästi NHL:n paras puolustaja.

Orr oli oman aikakautensa paras, sitten nousivat esiin Potvin, Coffey, Leetch, McInnis, Stevens ja Borque jne. Lidström alkoi hallita puolustusta, kun edellä mainitut olivat joko lopettaneet, tai uransa jo loppupuolelle. Ruotsalaisen kilpakumppaneina ovat olleet Pronger, Niedenmayer, Chara jne. Ensin mainitut, jo uransa mainitut Hall of Fame -pelaajat, ovat ainakin meikäläisen silmissä kovempia kilpakumppaneita Norris -äänestyksissä.

Kuten dana77 jo aiemmin mainitsikin, niin muutama Norris olisi saattanut eksyä Lidströmin palkintokaappiin, jos mies olisi ollut kanadalainen. Saattaa kuuluu saivartelulta, mutta näin itsekin näen asian.

Kuten Borque, on Lidström pystynyt pitämään tasonsa äärettömän korkeana vuodesta toiseen. Lidströmillä on ollut tukenaan varmasti kovempi joukkue ympärillään kuin Borquella, mikä tosin on Red Wingsin ansioita.

Orr, Borque ja Lidström ovat varmasti kolme nimeä, jotka nousevat yli muiden, kun aletaan puhumaan kaikkien aikojen parhaasta puolustajasta. Jokainen on kuitenkin omasta mielestäni pelannut parhaat vuotensa eri aikakaudella(kun vertailee Borqueta ja Lidströmiä), joten vertailu on aika vaikeaa.

Kanadassa tätä kysellessä järjestys olisi varmasti Orr, Borque ja Lidström. Ruotsissa järjestys olisi varmasti toinen. Makuasioita, kun kaikki ovat oman aikakautensa suurimpia.

 

[Black Adder]

Kanadassa tätä kysellessä järjestys olisi varmasti Orr, Borque ja Lidström. Ruotsissa järjestys olisi varmasti toinen. Makuasioita, kun kaikki ovat oman aikakautensa suurimpia.

Eikä unohdeta Paul Coffeyta. Kolme Norrista tilillä sekä kaikkien aikojen puolustajien pistepörssin ykkössija ja maalipörssin kakkonen (toivottavasti muistin oikein). Kaudella 95-96 Detroitissa oli suhteellisen kova kolmikko luutimassa takalinjoilla:

Paul Coffey 1961-06-01 76 14 60 74
Nicklas Lidstrom 1970-04-28 81 17 50 67
Viacheslav Fetisov 1958-04-20 69 7 35 42


Nuokin kolme herraa voidaan pistää paremmuudessa ihan mihin järjestykseen tahansa, mutta ainakin runkosarjan joukkueen sisäisessä pistepörssissä ykkönen oli kahta muuta kymmenen vuotta vanhempi Coffey.

Nicklas voitti kuudennen Norriksensa tänä kesänä. Reiska ehti voittaa "vain" viisi, väitän vain että kilpailu oli hieman kovempaa 80- ja 90-luvuilla, etenkin jälkimmäisellä. Siltikin noin monta, vaikka franchise-uraa vetivät parhaassa iässään Leetch, Coffey, Chelios, MacInnis, Stevens...en millään pidä Lidströmin kanssa kilpailevia nykypakkeja samassa arvossa mitä tulee kilpailuun Norriksesta, pl. Scott Niedermayer. Tyyli on muuttunut mutta silti, tai ehkä etenkin siksi, fyysisyyskin pelissä on muuttunut.

Tästä olen täysin yhtämieltä GA:n kanssa. Lidaksen peli ei ole muuttunut koko uran aikana radikaalisti erilaiseksi vaikka itse peli on muuttunut, eli ei voi sanoa, että hän olisi ottanut viimeisen neljän vuoden aikana urallaan sellaisia askelia eteenpäin, että on noussut siksi nykyiseen asemaansa. Lidaksella ei ole koko liigassa kuin yksi todellinen haastaja Chris Pronger. Väheksymättä Kimmo Timosen erinomaista pelaamista, jossa on kyllä tyylillisesti paljon samaa kuin Lidaksen ei niin häikäisevässä pelissä, mutta aika kapeaksi on NHL:n tähtipuolustajien kärki käynyt viime vuosina. Monelta nuorelta tähdeltä on jostain syystä jäänyt ottamatta se viimeinen askel kohti suuruutta. Pitkänen, Bowmeester, Redden jne. Ei kai se auta kuin haikailla menneitä.

 

[Wings-]

Eikä unohdeta Paul Coffeyta. Kolme Norrista tilillä sekä kaikkien aikojen puolustajien pistepörssin ykkössija ja maalipörssin kakkonen (toivottavasti muistin oikein). Kaudella 95-96 Detroitissa oli suhteellisen kova kolmikko luutimassa takalinjoilla:

Paul Coffey 1961-06-01 76 14 60 74
Vyacheslav Kozlov 1972-05-03 82 36 37 73
Nicklas Lidstrom 1970-04-28 81 17 50 67

Oikaistaan nyt heti täällä olevat muutamat virheet:

Kaikkien aikojen puolustajien pistepörssissä Ray Borque on kärjessä:

Ray Borque GP 1612 410+1169=1579
Paul Coffey GP 1409 396+1135=1531

Pistekeskiarvo Borquella on ollut hieman heikompi kuin Coffeyllä. Tilastoja tutkiskellessa pisti muuten silmään, että Borquella on eniten tilastoituja laukauksia NHL:ssä (6206), kun tilaston kakkosella Marcel Dionnella on 5366 laukausta. Puolustajien tilastossa toiseksi tulee Al MacInnis 5157 laukauksellaan.

Slava Kozlov on hyökkääjä, niin ei sotketa häntä tähän keskusteluun, vaikka erinomainen pelaaja onkin.

Coffey on toki eriomainen pelaaja, oli aikoinaan suuri suosikkini, mutta en ainakaan itse häntä laske edellämainitun kolmikon edelle. Coffeyllä, jos kenellä, oli muuta tukea uransa aikana. Mahtava puolustaja, yksi kaikkien aikojen parhaista.

 

[Black Adder]

Slava Kozlov on hyökkääjä, niin ei sotketa häntä tähän keskusteluun, vaikka erinomainen pelaaja onkin.

Mikä häpeä! Meni Vjatseslavit Fetisov ja Kozlov sekaisin. Perhana...

Viacheslav Fetisov 1958-04-20 69 7 35 42

Korjaan tuon alkuperäiseenkin viestiin.

 

[dana77]

Olisi saanut vielä Konstantinovkin mennä sekaisin samaan syssyyn kun nyt sekaisin alkoivat kerran menemään.

 

[TKH]

Erittän hienoista pelaajista kyse, mutta kyllä kultainen ihmetys unohti postonista sellaisenkin finaalipelaajan pelaajan kuin Craig Janneyn. Katsoin tuossa lämpimikseni miesten plus-miinus tilastoja. Reiska oli kaikkien aikojen listalla sijalla kaksi tuloksella +528 edellään vain Larry Robinson ja takaan heti itse Wayne Gretzky. Lidström on vastaavalla listalla sijalla 12 tuloksella +378.

Lista kokonaisuudessaan löytyy tuolta:
http://www.nhl.com/nhlstats/app?fet...rt=plusMinus&viewName=careerLeadersAllSeasons

Ei tuo lista ole kylläkään täydellinen. Tuosta on jostain syystä jätetty pois pelaajia, jotka ovat pelanneet kausia ennen noiden plussien laskemista. Tuossa alla on täydellinen lista. Tuossa kausia, joilta ei ole virallisia +/- -tilastoja, ei ole laskettu mukaan myöskään ottelumääriin. Eli esim. Orrin ensimmäisen kauden ottelut puuttuvat tilastosta kun siltä kaudelta ei +/- -lukemaakaan vielä laskettu, seuraavalta 1967-68 kaudelta lähtien ne sitten on laskettu.

Larry Robinson 1,384 730
Bobby Orr 596 597
Ray Bourque 1,612 528
Wayne Gretzky 1,487 518
Bobby Clarke 1,144 506
Denis Potvin 1,060 460
Serge Savard 1,038 460
Guy Lafleur 1,126 453
Bryan Trottier 1,279 452
Brad McCrimmon 1,222 444
Mark Howe 929 400
Steve Shutt 930 393
Mike Bossy 752 381
Nicklas Lidstrom 1252 378
Scott Stevens 1635 377
Al MacInnis 1,413 373
Brad Park 1,113 358
Dallas Smith 773 355
Chris Chelios 1616 351
Jacques Lemaire 853 349
Guy Lapointe 884 329
Craig Ramsay 1,070 328
Bill Hajt 854 321
Bill Barber 903 316
Brian Propp 1,016 310
Andre Dupont 800 299
Jean Ratelle 1,022 299

 

[TKH]

Se on fakta, että jos Lidström olisi kanadainen, olisi miehellä ainakin kahdeksan Norrista. Ennen ensimmäistään Lidakselta jäi pari kertaa Norris todella kyseenalaisesti saamatta.

Kahdeksaan en oikein usko, mutta seitsemän kylläkin. Itse olisin myös antanut Norrikset MacInnisille (-99) ja Prongerille (-00) noina kyseisinä vuosina, kun Lidström oli äänestyksen kakkonen, mutta en Blakelle (-98). Noihin äänestyksiin on aina liittynyt politiikkaa ja oman mantereen pelaajien suosimista, mutta ajat ovat muuttuneet myös siellä päin, eikä noita räikeitä epärehellisyyksiä ole juurikaan näkynyt sitten -80 luvun. Mainittakoon että tuo vuoden -98 Norris äänestys oli tasainen ja Lidström on nimettynä useampaan lipukkeeseen kuin Blake, mutta Blake sai kuitenkin enemmän ykkösijoituksia, ja siten myös kokonaispisteitä ja voitti Norriksen noin 30 pisteen erolla.

 

[TKH]

Mainitaan Bourquesta vielä sellainen aika harvinainen seikka, että se valittiin täysillä pisteillä vuoden -90 Norriksen voittajaksi. Eli kaikki äänestäjät olivat sijoittaneet sen ykköseksi. Ei tämä varmastikaan ainutkertaista ole, on niitä muitakin, mutta tuskin kovin montaa. Seuraavalla kaudella äänestäjät sitten muistelivat varmaan viime kautta ja äänestivät edelleen Bourqueta vaikka MacInnisille se tuolloin olisi kuulut. Tuolloin Bourque voitti Norriksen niukasti, huolimatta siitä että MacInnis pelasi sen 28 maalin ja 103 pisteen kauden ja oli kauden jälkeen +42. Bourque jäi jälkeen kaikilla mittareilla, myös +/- -taulukossa, jossa sen lukema oli +33.

 

[Disaster]

Tällä asialla ei tuskin mitään merkitystä ole (vaikka taito se on myös tappelutaito) mutta ainakin tämän mukaan Bourquelle olisi kertynyt useampikin tappelu NHL:ssä. Saman sivuston mukaan Lidström olisi tapellut kaudella 1997-98 Mark Tinordia vastaan mutta täällä aikaisemmin mainitusta hockeyfights.comin tappelusta ei löydy merkintöjä, tiedä sitten näistäkään.

Siihen että kumpi on parempi puolustaja on kyllä todella vaikea sanoa mitään koska molemmat ovat aivan uskomattoman taitavia mutta jos tässä nyt pitää jommankumman puoleen kallistua niin kyllä se on Bourque. Juurikin sen takia että pelasi paljon heikommassa joukkueessa suurimman osan urastaan. Norris-voittojen määrällä ei ole mitään merkitystä, riippuvat ainakin osittain äänestäjien henkilökohtaisista mieltymyksistä.

 

[d2uce]

Kyllähän tosiaan lätkämyllyjen vajaa arkisto, eli Drop Your Gloves (piste com), tuttavallisemmin vain DYG, listaa näistä kahdesta sille paremmalle myllyjä 26 kappaletta, joista NHL:ssä 19. Lidströmin vastaavan lukeman ollessa 1, joista NHL:ssä 1.

Tähän hätään on tietenkin todettava, ettei kumpikaan näistä ole Orr, jonka lukema DYG:n häpeällisen vajavaisissa tilastoissa on 46. Kaikki NHL:stä.