Kuinka hyvin Hong Kongin media myötäilee Bekingiä?
Riippuu vähän uutisoijasta. Jos tulee lueskeltua, niin SCMP (South China Morning Post) pitää aika hyvää asiallista linjaa ja esittää kaikkia mielipiteitä. Ajoittain kommenttiosiot näyttävät myös aika hyvin kuinka tulehtuneita välit tällä hetkellä ovat. Siellä haukutaan toisia ja väännetään milloin mistäkin.
Onko tämä mielipide sananvapausesta propagandan tulos vai hänen oma ajatus? Vai eikö ymmärrä koko käsitettä? Kiina on tainnut aina olla valvontayhteiskunta ja uuden tkniikan myötä menee vain tiukemmaksi. Vai keräsikö plus pinnoja pistejärjestelmään?
Emme ole vielä jutelleet, että mistä moinen käsitys on siunaantunut. Eipä täällä valtion toimesta mitään sananvapautta mainostetakaan.
Eihän se valvonta näy niin pitkään, kun näkemyksesi eivät ole selkeässä ristiriidassa hallinnon kanssa ja ajatukset siellä kitkemislistalla. Faktahan se on, että peruskiinalaista ei uiguurit kiinnosta hevon helvettiä, eivätkä he kuulekaan koko sopasta, jos eivät lue ulkomaisia uutisia. Suurin osa kiinalaisista vähät välittää hallinnon kontrolloinnista, eivätkä edes itse tiedä sitä kokonaisuudessaan tapahtuvan tai jos tietävät, niin monet tavalliset kansalaiset pitävät sensuuria ihan hyvänä juttuna, koska se palvelee yhteiskuntarauhaa ja he luottavat, että hallinto sensuroi vain tarpeelliseksi nähtyjä asioita yleisen edun nimissä. Ei täällä ihmiset ota paineita siitä, että isoveli valvoo, vaan näkevät sen vain turvallisuuden lisäämisenä.
Koko länsimainen käsitys vapaudesta itseasiassa pitää heittää aikalailla romukoppaan kiinalaisia käsitellessä. Kiinalainen maailmankatsomus poikkeaa todella vahvasti esim. suomalaisesta ja ei sitä itsekään oikein käsittänyt ennen tänne muuttoa ja vieläkin saa aika ajoin olla huuli pyöreänä, kun luuli ymmärtävänsä, mutta ei ymmärräkään. Täällä ei loppujen lopuksi kollektiiviset asiat paljoa kiinnosta, harvalla tulee edes mieleen yrittää vaikuttaa mihinkään itseään isompaan, vaan niellään vain mitä annetaan ja koitetaan pitää perheestä huolta, sekä tienata tietysti maksimaalinen määrä rahaa. Vaikeaa esim. jo ihan työpaikoillakin, kun kiinalaiset eivät kovin helpolla tuo esille mitään ongelmia, jotka oikeasti helpottaisivat heidän työtään ja auttaisivat koko yritystä. He vain hyväksyvät, että näin tehdään, eivätkä edes yritä tuoda kehitysehdotuksia esille, jotta omat olot parantuisi ja pomotkin olisi tyytyväisempiä. Ei vain haluta yksinkertaisesti puuttua yhtään oman suoran vaikutuspiirin yläpuolella oleviin ongelmiin. Kunhan vain katto on pään päällä ja perhe voi hyvin. Tämä nyt on tietysti yleistystä, mutta kuvastaa kuitenkin aika hyvin kulttuuria.
