Täällähän tulee aivan huikeita kokeiluja esille, mitä penskana on tullut tolskattua. Pakko kai tässä on vielä jatkaa tarinaa toisen viestin voimin ja kertoa muutama maukas.
Napalmi. Napalmiahan sai tehtyä niin, että pölli äidiltä Fairy/Mäntysuopapurkin, lainasi isältä gallonasta bensaa ja sekoitti nämä magic nesteet keskenään sopivassa suhteessa. Sitten, kun tätä ruiskutteli erinäisiin paikkoihin ja heitti tulitikun perään, niin avot. Kyseinen lillinki oli nimittäin yhtä liukasta leviämään kuin elohopea, mutta tarttui myös kaikkiin pintoihin, mm. kallioon jne. (muurahaisparat, nuo ainaiset koekaniinit). No kerran kevät ulvien aikaan tuli kuningasidea tehdä hieman jöötimpi annos kyseistä tulilientä ja - wuhuu - kaataa sitä täynnään virtaavaan kanavaan. Kevät oli jo siinä vaiheessa, että ojanreunusruohot olivat kuivuneet ja kun sen tulitikun sinne perään heitti, niin helvetti oli irti! Koko oja n. 20 m. matkalta oli ilmiliekeissä ja samoin oli kulo sen reunoilla. Voin muuten kertoa, että siinä tuli jonniin verran kiire sammuttaa sitä paloa ja tuskin olis saatu sammumaankaan, ellei naapurin väki olisi tullut hätiin. Kyllähän siitä taas sapiskaa tuli.
Liekinheitin. No tämä on aika vanha ja kaikkien tuntema juttu, mutta... olinpa koulussa, ala-asteella, kavereilta kuullut, että deudoranttipurkki pelittää kuin liekinheitin, kuin sumuttaa ja sytyttää sitten suihkeen sytkärillä tuleen. No toimihan se. Kulmakarvat ja silmäripset tekivät suht nopean katoamistempun ja otsa jäi punaiseksi. Taas siliteltiin päätä.
Polkupyörällä ja mopolla on sitten kyllä tehty erinäisiä akrobaattisia temppuja. Parhaimpana niistä ehkä mopolla täysien vauhtien ottaminen hiekkatiellä ja täydestä vauhdista polvilleen hyppy soralle. Voittaja oli se, joka luisui pisimmälle.
Talvellahan oli tapana tehdä pellehyppyjä (voltteja jne.) elosuojan katolta lumihankeen. No siinä oli sitten ollut muutamana päivänä suojakeli ja jälleen oli pakastunut. Eipä siinä... välähti tehdä kepponen pikkuveljelle. Hypää sinä ensin, minä tulen perästä. Kaveri tuli suoraan häntäluuedellä kivikovaan lumikasaan, sen huipulle. Kauhea parkuhan siitä sitten tuli ja minulle hyvät naurut, lopputuloksena tappelu.
Ojien patoaminen kuului myös repertuaariin, mutta eipä siinä mitään kummempaa tapahtunut. Impparin kanssa tuli myös tolskattua ja kyllä ne räkätit oppivatkin sitten meidän talon ja marjapensaat kiertämään, mutta se siitä... jalkaan en itseäni mennyt ampumaan. Täytyy sitä jonkun olla tyhmä ;)
