Kieli lyhtypylväässä?

[Jakke Huuliparta]

Joopajoo, hämärästi muistan tällänneeni kieleni jonkinlaiseen metallihäkkyrään joka oli lähikaupan ulkopuolella, olin siinä odottelemassa kun äiti kävi kaupassa. Pitääkin kysyä miten pääsin siitä irti, itse en muista. Pahat kielet väittävät että olisin tehnyt saman useampaankin otteeseen, eri paikoissa. Sähköpaimeneen en ole kusaissut tähän päivään mennessä mutta ajatus alkoi kummasti kiehtomaan... Pari juhannusta sitten oli tilaisuus moiseen urotekoon Klaukkalassa mutta en ilmeisesti ollut tarpeeksi jurrissa.
On myös kerrottava pieni anekdootti lukioajoilta: Kaverin tuoli oli semmoinen putkirunkoinen himmeli josta oli hävinnyt toinen tulppa putken yläpäästä selkänojan vierestä. Putki oli kutakuinkin etusormen paksuinen ja eipä aikaakaan kun tämä muuten erittäin fiksu kaveri oli onnistunut tunkemaan sormensa tähän putkeen, kesken oppitunnin.
Jumiinhan se jäi mokoma. Saimme sormen irrotettua putkesta tovin yrittämisen jälkeen mutta eihän tämä kaveri kerrasta uskonut, niinkuin ei suomalainen mies yleensäkään. "Jääköhän tää sormi tohon vielä kiinni?" Muistaakseni vielä 2 kertaa saatiin repiä sitä tuolia irti jannun sormesta ja samalla nauroimme kaikki vedet silmissä.

 

[äijä]

Varovasti sitten illalla!

Juolahti mieleen, että kuinka moni saattaa tämän jutustelun innoittamana tökätä kielensä johonkin rautaiseen ja kylmään...
Sitähän nimittäin saa pienessä jurrissa näitä kuuluisia kuningasideoita; "Kokeilenpas vielä kerran miltä se tuntuu kun edellisestä on jo parisenkymmentä vuotta!".

Itse lupaan pitää kielen kurissa, housut jalassa ja jumalan mielessä!

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Jakke Huuliparta

On myös kerrottava pieni anekdootti lukioajoilta: Kaverin tuoli oli semmoinen putkirunkoinen himmeli josta oli hävinnyt toinen tulppa putken yläpäästä selkänojan vierestä.

Niinpä niin. "KAVERIN" tuoli? Psykiatrin vastaanotollekin saapuu pilvin pimein tyyppejä, jotka aloittavat juttunsa jotankuinkin tähän tapaan:
- Minulla on eräs TUTTAVA, jolla on ongelma...
- Minun eräs YSTÄVÄNI on vaikeuksissa, koska...
- Minun hyvänpäivän TUTTAVANI on nyt pulmien vaaivaamana...

... joten kyllä minä ymmärrän. Minullakin oli kansakoulussa eräs KAVERI, joka nieli neulan. Ihme juttu muuten, se neula ei koskaan tullut ulos ainakaan kokonaisena peräsuolen kautta. Olisko se jotenkin ajautunut minun aivoihini ja aiheuttaa siellä nyt jotakin ihme painetta, joka pakottaa minut kirjoittelemaan kaikenlaista levotonta ja absurdia, vaikka ulkona on pakkasta - 24 astetta pohjoistuulen ryydittämänä ja Karita Tuomolasta oli aivan syötävän ihana kansikuva tämän päivän Ilta-Sanomissa.
Juu, kyllä se on se neula...

 

[Shane]

Lyhtypylvääseen tai vastaavaan en ole ikinä kieltäni tökännyt, mutta joskus ala-asteikäisenä kovalla pakkasella koulusta kotiin kävellessä piti jostain syystä maistaa takin metallista vetoketjun lenkkiä. Ja se vetoketjuhan pysyi sitten suussa aina kotiin saapumiseen asti..

 

[Jakke Huuliparta]

Viestin lähetti Predator
Niinpä niin. "KAVERIN" tuoli? Psykiatrin vastaanotollekin saapuu pilvin pimein tyyppejä, jotka aloittavat juttunsa jotankuinkin tähän tapaan:
- Minulla on eräs TUTTAVA, jolla on ongelma...
- Minun eräs YSTÄVÄNI on vaikeuksissa, koska...
- Minun hyvänpäivän TUTTAVANI on nyt pulmien vaaivaamana...

Ei ei, kyllä miehen pitää ottaa vastuu omista tekemisistään, eli tämä mainitsemani kohellus sattui todellakin luokkakaverilleni eikä minulle. Jostain kumman syystä tähän mennessä ketjuun on tainnut vastata vain yksi naispuolinen utelias. Niinhän se taitaa olla että naisilla ei yleisesti ottaen ole tarvetta selvittää että "mitäs tämä nappi tekee jos sitä painaa" tai "pakko nähdä mitä tää kone on syöny".
Hullunrohkea uteliaisuus kunniaan!

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Jakke Huuliparta
Ei ei, kyllä miehen pitää ottaa vastuu omista tekemisistään, eli tämä mainitsemani kohellus sattui todellakin luokkakaverilleni eikä minulle.
Hullunrohkea uteliaisuus kunniaan!

Noh, uskotaan sitten. Toistaiseksi. Joudut kyllä lisää todistelemaan kun jäähallissa nähdään...

Ja samaa mieltä tuosta "hullunrohkeus kunniaan". Minä olen pikkupoikana ollut jonkinasteinen Jackass-ohjelman fani, vaikka kyseistä proggista ei vielä silloin ollut olemassakaan. Minun tempaukseni olivat kuitenkin Jackassia ja Penailua parhaimmillaan (äippä ja faija olivat siihen aikaan aivan eri mieltä).
Tässä muutama maininta lapsuuden uroteoista:
- salakuljetin siilin asuntoomme eräänä iltana. Aamulla siili oli paskantanut lattiat ja pöytäpinnat ympäriinsä, ja tuon lisäksi isä astui sen siilin päälle aamulla sängystä noustesaan.
- yritin kesyttää orpoa oravanpoikasta sisätiloissa - seuraus: verhosilppua, silputtuja lakanoita ja tyynyjä... ja paskaa TAAS joka puolella kämppää...

 

[Shane]

Itse pelasin kerran pienenä kahden kaverini kanssa jalkapalloa asuntomme olohuoneessa. Leikki loppui, kun iäkäs (=arvokas) kattolamppu osui erään keskityksen tielle..

 

[Senior]

Re: Varovasti sitten illalla!

Viestin lähetti äijä


Itse lupaan pitää kielen kurissa, housut jalassa ja jumalan mielessä!

Jos se on vähääkään minusta kiinni, niin lupaan toteuttaa enintään viimeisen noista.

Tottaha kakarana sadan lapsen taloyhtiössä oli kieli milloin tamppaus- tai kuivaustelineessä. Aina kun silmä vältti, huijattiin joku vielä tietämätön jekkuun. Mamojahan ne oli, jotka eivät uskaltaneet.

edit: typhoon

 

[Janos]

Viestin lähetti Shane
Itse pelasin kerran pienenä kahden kaverini kanssa jalkapalloa asuntomme olohuoneessa. Leikki loppui, kun iäkäs (=arvokas) kattolamppu osui erään keskityksen tielle..

Voi tuokin on enemmän kuin tuttua! Futiksen lisäksi koripallo, pesäpallo, keilailu (oikealla pallolla!) ja lätkämailoilla taistelu tuhosi asuntoamme. Lamput ja patsaat lähinnä saivat eniten kolhuja.

ps. Predator, otan mieluiten niitä kielenriekaleita!

 

[varjo]

jaahas...kieltä on tullut työnnettyä useaankin otteeseen erinäisiin metalliesineisiin..neitsyys meni sellaisen "kiipeilyhärdellin" kanssa-> kuusikulmainen rautakehikko jonka keskellä oli verkko...se oli tuettu lähes pystysuoraan maahan nähden...sitten siellä ylhäällä asiaa piti testata mutta onneksi vain pikaisesti joten sain kielen itse revittyä irti...toisella kertaa piti käyttää lämmintä vettä...makuaisti...mikä se on?

Olen myös tönäissyt pikkuveljeni alas kalliolta periaatteella " uskallatko hypätä alas, ai etkö" tuloksena lapaluun murtuminen.

Olen laskenut _aivan_ liian kovalla vauhdilla metsäreittiä suksilla, suorittaen hyppyrissä V-asennon...samalla kun havaitsin että tuo kuusi tulee meinaan kohti aika kovaa....tuloksena reisiluun murtuminen...

Olen heittänyt nuotioon n. litran valopetroolia...vastatuuleen..tuloksena silmäripsien ja kulmakarvojen palaminen..

Olen...purkanut erinäisiä esineitä palasiksi vain havaiten etten enää osaa koota niitä...mukaanlukien silloin aikanaan arvokas kaitafilmivideokamera...

lista on loputon...mitä olen oppinut? No en yhtään mitään, samat toimintaperiaatteet ovat yhä käytössä arkielämässäkin...

 

[Sisäliitin]

Tietenkin olen tunkenut kieleni lumikolan metalliseen kahvaan,aika huuto tuli ja irtosihan se viimein siitä mutta kivat kielenkappaleet jäi kolaan...

Olen myös kussut sähköpaimeneen silloin kun meillä vielä ammuja oli...Maistuis varmaan sullekin...

 

[Mike]

On ollut kieli jumissa monta kertaa. Viimeisestä kerrasta ei taida olla aikaakaan kuin vuoden verran - silloin tosin tahallisesti. Havainnollistin muksuille käytännössä kuinka voi käydä, jos yrittää syödä lunta ja etenkin jos tekee sitä metallipinnalta.
Aika säikähtäneiltä näyttivät, vaikken tietenkään kuin pikkuisen kielen kärjestä tirskauttanut verta ja luulenpa etteivät mene naamaansa ihan heti kaiteisiin työntämään :)

 

[Mike]

Viestin lähetti varjo
jaahas...kieltä on tullut työnnettyä useaankin otteeseen erinäisiin metalliesineisiin..neitsyys meni sellaisen "kiipeilyhärdellin" kanssa-> kuusikulmainen rautakehikko jonka keskellä oli verkko...se oli tuettu lähes pystysuoraan maahan nähden...sitten siellä ylhäällä asiaa piti testata mutta onneksi vain pikaisesti joten sain kielen itse revittyä irti...toisella kertaa piti käyttää lämmintä vettä...makuaisti...mikä se on?

Olen myös tönäissyt pikkuveljeni alas kalliolta periaatteella " uskallatko hypätä alas, ai etkö" tuloksena lapaluun murtuminen.

Olen laskenut _aivan_ liian kovalla vauhdilla metsäreittiä suksilla, suorittaen hyppyrissä V-asennon...samalla kun havaitsin että tuo kuusi tulee meinaan kohti aika kovaa....tuloksena reisiluun murtuminen...

Olen heittänyt nuotioon n. litran valopetroolia...vastatuuleen..tuloksena silmäripsien ja kulmakarvojen palaminen..

Olen...purkanut erinäisiä esineitä palasiksi vain havaiten etten enää osaa koota niitä...mukaanlukien silloin aikanaan arvokas kaitafilmivideokamera...

lista on loputon...mitä olen oppinut? No en yhtään mitään, samat toimintaperiaatteet ovat yhä käytössä arkielämässäkin...

Aika samanlaista listaa.

Voisin vielä lisätä, että auto syttyy palamaan vasta kun levittää bensaa ohjaamoonkin, pelkkä tulitikun tankkiin heittäminen ei riitä.

Samoin jos talvella ei jaksa hakea puita nuotioon, vaan roudaa paikalle helpommin palavan lehtiroskiksen, niin voipi olla että nuotion ympärillä oleva grillikatos lakkaa myöskin olemasta.

jne.jne.jne. Lista tosiaan on loputon ja melkein kaikki kolttoset, sekä tahattomat lapsukset on tullut tehtyä useampaan kertaan.

 

[varjo]

Mike:

Lisäksi täytyy sanoa että ei se palava bensa savua mutta kun tiivisteet alkavat palaa niin...

nm. bensaa jonkun vanhan VW-pakun(siinä ei ollut kattoakaan, jätetty ruostumaan paikkaan X) päälle ja tulitikku perään...tuloksena parimetriset liekit ja kymmenmetrinen musta savu...lähettiin aika nopeasti karkuun

 

[Mike]

Viestin lähetti varjo
Mike:

Lisäksi täytyy sanoa että ei se palava bensa savua mutta kun tiivisteet alkavat palaa niin...

nm. bensaa jonkun vanhan VW-pakun(siinä ei ollut kattoakaan, jätetty ruostumaan paikkaan X) päälle ja tulitikku perään...tuloksena parimetriset liekit ja kymmenmetrinen musta savu...lähettiin aika nopeasti karkuun

Ei tainnut kymmenmetrinen savu riittää kun liekit pääsivät kunnolla vauhtiin. Muistelen sen näyn olleen jotain huomattavasti teatraalisempaa.
Soramontun pohjalle me se auto sen jälkeen poltettiin kun lakkasi kulkemasta ja kyllä aika perkeleen kiire tuli kyttiä ja palokuntaa haneen, kun näki mikä savu siitä lähti - tämä kaikki keskellä päivää tottakai :)

 

[Tinde]

Viestin lähetti Jakke Huuliparta
Jostain kumman syystä tähän mennessä ketjuun on tainnut vastata vain yksi naispuolinen utelias. Niinhän se taitaa olla että naisilla ei yleisesti ottaen ole tarvetta selvittää että "mitäs tämä nappi tekee jos sitä painaa" tai "pakko nähdä mitä tää kone on syöny".

Bull! Tai siis höpö, höpö. Eiköhän syynä ole vain naispuolisten vähäisyys palstalla.

Juu joo. Kaikenlaista on tullut (onkohan toi mennyt muoto ihan oikein...) matkan varrella tosiaan kokeiltua. Kysykää vaikka talkkarinmuij... tai siis talonmiehen rouvalta. Lista on loputon. Korttelin noin kolmestakymmenestä lapsesta olin ehdoton suosikki. Kaksi kertaa viikossa korvasta roikottaen mutsin puheille EI ole liiottelua.

Kielen liimaamiseen tamppaustelineeseen tosi riitti yksi kerta. Hullu saa olla muttei tyhmä;)

Herneenkin olen vetänyt nenääni. Kirjaimellisesti.

 

[Paitselo]

Re: Nuoltu on !

Viestin lähetti Sakallio


Näin sitä on tultu puuhailtua. Oma linja on pidettävä vaikka mitä on edessä. Mitään ei myönnetä. Oisko tää sitä Penailua ?

ÄTPPOMK:n jäsen numero Sakallio, tervetuloa Klubiin.
Muista kuitenkin jatkossa, että The Penan henkeen emme koskaan myönnä mitään ja olemme aina nöyriä. Jos joku joskus väittää meidän jotakin myöntäneen, niin se on kateellisten panettelua, markkinavoimien uhoa, tai Illuminatin salaliitto.
Ugh.

 

[JMK81]

Juu onhan sitä tullu laitettua kieltä rautaisiin tikapuihin. Kiivettiin joskus ala-aste aikoina kaverin kanssa meidän kerrostalon katolle. Oltiin sit sielä about 10? metrin korkeudessa, ja ei muuta kuin kieli vaan kiinni.

Se on kans makeeta laittaa kieli niihin isoihin pattereihin, jossa on + ja - vänkyrät samalla puolella. Suosittelen tyyppäämään jos et ole vielä kokeillu:) Ja tietysti mieluiten juuri pakasta vedetty patteri..

 

[raksipoi]

Viestin lähetti JMK81

Se on kans makeeta laittaa kieli niihin isoihin pattereihin, jossa on + ja - vänkyrät samalla puolella. Suosittelen tyyppäämään jos et ole vielä kokeillu:) Ja tietysti mieluiten juuri pakasta vedetty patteri..

Juu on tullu kokeiltuu viimeksi 3 viikkoo sitten oli muuten siistin tuntunen, suosittelen =).Luultavasti mää oon tunkenu sen kielen vaikka ja minne eipä tuu ihan heti mieleen muistan vaan sen kerran ku söin lunta tarhan lähtöportti rautasesta osasta....Ei hyvä seuraus.Joko sitä ollaan Pena-kerhossa =)

 

[Rok]

Kyllähän sitä itsekin on penskana tullut tökittyä kieltä vaikka mihin. Matontamppaustelineen tankohan on se klassinen kapistus, mihin itsekin olen kieleni saanut jäädytettyä kiinni. Repimisen tuloksena lähti irti sitten.

Joskus penskana kulmakunnan kakaroiden kanssa päätettiin mennä hyppimään automme katolle. Kyllä siinä sitten oli kaikilla kivaa kun naapurin täti hälytti äiteen ja kertoi jotta "penskasi hyppivät kaaran katolla". Auto oli muuten Fiat Uno, joka kesti hyvin tuon koitoksen, mutta vaihdettiin myöhemmin Nissaniin erinäisten vikojen seurauksena. Nykyään samaisella biilillä kruisailee vanhan luokkakaverini perhe.

Asuimme ennen sellaisessa rivitalorykmentissä, johon kuului pari eri talorivistöä, joilla oli yhteiset autokatokset. Jotenkin sitten sain idean lähteä kiipeilemään sellaiselle pari metriä korkealle, peltikattoiselle autokatokselle. Juoksennellessani siellä ympäriinsä pellin räminä kuului varmasti satojen metrien päähän. Valitettavasti meillä oli takapihalta suora näköyhteys tuonne autokatokselle, joten faija pilasi leikin ja haki minut väkisin katolta pois.

Erinäisiä vuosia sitten oli "in" leikkiä lapsena "fikkaripiilosta", joka onnistui parhaiten syksyllä, kun tuli aikaisin pimeää. Yhtenä iltana kaikki piilopaikat oli jo käytetty, joten päätin kiireessä hypätä taloyhtiön roskikseen piiloon. Aika nerokkaat hajut sieltä pääsi. Nyt vasta ymmärtää, kuinka paljon mutsilla on ollut kestämistä vaatteiden pesun yms. muodossa.

Muistan myös hyvin sen, kun heittelimme kaverini kanssa autoja kivillä, kun meillä "ei ollut muutakaan tekemistä". Noh, sattumalta ohi ajoi sitten naapurin Sitikka, ja huomattuamme olevamme "lirissä" lähdimme hanakasti juoksemaan karkuun. Myöhemmin faija löysi meidät kyllä pusikosta piileskelemästä, ja kovaa noottia tuli. Jälkeenpäin ajatellen ei voi kuin ihailla lapsen innovatiivisuutta tilanteissa, jolloin on tylsää.

Silloin joskus ekalla luokalla meillä oli jonkinlainen "pludismisvillitys", joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kieriskellään ja makoillaan ojissa. Muistan olleeni luokkani selvä pludimiskingi, kun joka päivä viimeistään koulusta päästessäni kävin peseytymässä tulvivassa kevätojassa. Parhaimmillaan vettä taisi olla kaulaan asti, kun hyppäsin "ihanan näköiseen" jorpakkoon. Ehkä kunnioitettavin saavutukseni oli kuitenkin se, kun kaverini kanssa menimme kieriskelemään naapurin tontilla olevaan mutaiseen ojaan, kaverin äidin haravoidessa lehtiä siinä vieressä.

Kumma juttu, kun aikuiset eivät koskaan päässeet kanssani samalle aaltopituudelle tähän auvoiseen harrastukseen liittyen. Noh, ilmeisesti kovan vanhempien suunnalta tulleen kritiikin jälkeen lopetin tuon orastavan ja kovia hermoja vaativan harrastuksen jo nuorella iällä. Ehkäpä kipinä syttyy vielä uudelleen? Onko täällä kenties muita ojissa kahlaajia?

 

[Mike]

Tosta patskujen nuolemisesta (helvetin siistiä) tuli mieleen yksi pakollinen juttu niille jotka eivät ole koskaan kokeilleet.
Elikkä ottakaa vaikka Fazerin Sininen -suklaalevystä se sisällä oleva foliopaperi pois, pyöritätte vaikka palloksi tai mitä ikinä teettekin ja sitten tungette sen suuhunne ja puraisette. Tekee muuten eetvarttia!

 

[Footless]

Viestin lähetti Rok

Ehkäpä kipinä syttyy vielä uudelleen? Onko täällä kenties muita ojissa kahlaajia?

Onhan tuotakin tullut harrastettua. Lähinnä silloin lapsena, mutta ei siitä nyt niin kauaa ole kun viimeksi on ojia pitkin tullut kahlattua.

Omiin mieliharrastuksiini kuului ehdottomasti patojen rakentaminen. Oman pihan ojaan kun sattui laskeutumaan semmoinen pienen pieni puro, niin vettä liikkui siitä koko ajan ja varsinkin keväisin ojassa oli kunnon virta. Siihen sitten naapurin lasten kanssa rakennettiin patoa kivistä, laudanpätkistä ja tiilistä. Sitten kun saatiin kunnon allas aikaan, jostain syystä tuli hirveä halu kokeilla miten syvä se nyt oikeastaan onkaan. Ja sehän onnistui parhaiten kahlaamalla siinä ojassa. Ja piru että oli hauskaa.

Se ojan vierus oli sellaista hyvää hämäläistä savea. Paksua, haisevaa ja hyvin muotoutuvaa. Olin jostain kuullut että joskus muinaisina aikoina ihmiset käyttivät savea saippuana. Serkku-pojan kanssa keksittiin sitten pestä pikkuveljeni hiukset sillä savella. Yllättäen äitini ei ollut ollenkaan kiitollinen tästä jalosta ideasta. Omituisia nuo äidit.

Totta kai myös kaiken maailman polttamiset oli arkipäivää. Kaikki aineet kokeiltiin, että mikä niistä palaisi parhaiten. Ihme ettei kukaan saanut palovammoja.

Täytyy kyllä sanoa, että olen tyytyväinen että vietin lapsuuteni omakotitalossa, missä oli vielä paljon metsää vieressä. Paljon hauskoja juttuja lapsuudelta olisi varmasti jäänyt tekemättä, jos olisin kaupungissa lapsuuteni viettänyt.

 

[kalma]

Testamentti suomen kansalle...

Eli kait se minunkin on tunnustettava... olen nuolaissut ala-asteella jalkapallomaali-kehikkoa...

Kaverini sanoivat että oot sen joskus ennenkin tehnyt (vielä nuorempana kokeilin kotona kotini katolle vieviä tikkaita) , joten miksei nyt?
Ajattelin tietysti miellyttää kavereita ja vedin kieleni niin pitkälle ulos kuin vain pystyin ja iskin sen kohti rautaista tulevaisuutta, kielestäni oli varmaan puolet kiinni siinä kehikossa ja rupesin lässyttämään kavereilleni että "hakekaa apua" ja pojat hakivat opettajan... Kieli saatiin pois kuumalla vedellä, mutta epäonnekseni vesi oli "hieman" liian kuumaa, ja tämä johti siihen että loppuviikon olin hieman "äänetön" koska puolesta kielestäni nahat nähtävillä jalkapallokehikossa, ja loput kielestä oli palanut kiehuvan veden toimesta...

Eli siis silloin kun nuolaisin kotitikkaita oli n. -2c mutta koulupäivä oli muistaakseni vuoden kylmimpiä, eli reilu -20c...
Oli muuten eka kerta kun olin koulussa "varoittava esimerki" niin vanhemmille kuin nuoremmille oppilaille...

Tämän jälkeen en ole nuollut pakkasella ulkona kuin takin vetoketjua, eli kyllä siinä hommassa joku kiehtoo...


Tuota paimenpoikaan kusemista en ole ajatellut tehdä itse, koska kunnioitan "sukukalleuksia", mutta kaverini sain sihen "vahingossa".

Kerrotaan nyt sitten tämänkin alusta asti.
Eli meillä oli kotona sinä kesänä ollut lehmät ulkona, ja aitaus oli varustettu uudella paimenpojalla... Kuitenkin kun elukat oli ajettu sisälle niin menimme kavereiden kanssa jotain riehumaan sinne "suuliin" ja tietenkin kusihätä iski... Ensin minä kävin miehekkäästi kusemassa sähkölangan päälle (koska tiesin ettei ole päällä) ja kaverini ihmetteli että kuinka uskalsit? sanoin tietenkin totuuden. Kohta kuitenkin toisen kaverini tuli myös kusihätä, sanoin että -kusase samaan paikkaan kuin mäkin!!, ja kaveri lähti.
Kun tyyppi sitten lähti sinne niin vinkkasin toiselle kaverille että eikös koiteta toimiiko toi uus vempain? ja kun kaverini vastasi myöntävästi, niin kävin lykkäämässä paimenpojan töpselin seinään ja lähes välittömästi kuuluui karjahdus, ja sen jälkeen nauru maittoi...
Tuossa tilanteessa sai olla kiitollinen etten ole mikään tanukeppi, koska siinä olis saanut selkään jos olis hiemankin pienempi ollut...

Samainen kaveri muuten seuraavana kesänä löi talikolla jalkaterän läpi, silloin vasta hauskaa oli... Paitsi hänellä.


Ai niin tuo otsikko tuli Mika Myllylän kirjoittaman Riisuttu Mestari -kirjan lukemisen inspiroimana...

 

[Sistis]

Hmm.... En ole laittanut kieltäni jäiseen tolppaan tai mihinkään vastaavaan. Huuleni olen kyllä telonut pakkasella metalisen lapionvarren kanssa noin 4-vuotiaana, mutta muistan sen päivän vielä varsin hyvin, vaikka aikaa onkin kulunut jo sen 18 vuotta.

Siihen aikaan televisiossa esitettiin Petelius-Kari&Ilkka Heiskanen -sketsisarjaa Mutapainin ystävät, joka oli suosikkini. Jotenkin meikäläisestä oli hauskaa katsoa, kun aikuiset miehet rypivät mudassa. Kyllä, en ole kieroon kasvanut.... No jostain kumman syystä sain idean pakkasella lumihangessa leikkiä mutapainia tuon lapionkanssa. No lapio otti niska-perse-otteen meikäläisestä ja heitti selälleen hankeen. Ja sen saamarin pirun varsi tuli suoraan naamalleni. No se helvetti tietenkin repäisi huuleni ja naama veressä meninkin sitten sisälle itkemään.

Opetus... älä koskaan harrasta mutapainia - älä edes lumessa ja lapion kanssa.

 

[Stonecold]

Aikoinaan tämä erittäin viisas temppu tuli tehtyä muiden luokkatovereiden mukana (ala-asteella ollessani) matkalla ruokalaan. Toiminnan järkevyys kulminoitui juuri siihen, että homma tehtiin vuoronperään isolla porukalla :)

Syöminen tapahtui ruokalassa (sijaitsi yläasteen tiloissa) ja rakennuksen etuovella oli iso katos, jossa oli pellillä vuoratut pilarit. Jonossa kun mentiin ovesta sisään, niin samalla tällättiin sitten kieli siihen jäiseen peltiin. Tietysti itselläkin piti vielä se viimeinenkin tyhjä paikka hakea siitä pellistä, ettei olisi osoittautunut huonommaksi kuin muut luokkatoverit. Voi jessus että kielen irroittaminen kävi kipeää ja sapuskan syöminenhän ei onnistunut tietenkään sen jälkeen...tiedä sitten, onko tässä siitä sitten vanhetessaan viisastunut, mutta sen koommin kieli on pistäytynyt vain lämpimissä olosuhteissa ;)