Mainos

Kieli lyhtypylväässä?

  • 11 354
  • 99

Turnipsi

Jäsen
Viestin lähetti Predator
Jukoliste! Tuo on jo The Suoritus! Siis KAKSI KERTAA? Sinulle ei ensi itsenäisyyspäivänä mikään tavallinen prenikka riitä, tulet saamaan kuniamerkin tammenlehvillä (tai kuivatuilla kielenriekaleilla, saat sitten itse valita). Tuohan on jo Kolmannen Asteen Penailua. Tässä ihan liikuttuu, sniiiiif... olen ylpeä sinusta Janos. Sakkekin olisi ylpeä...

Pirtsuvie, miksi minulle tuli välittömästi tämän viestin luettua mieleen että olenko minä ollut ainoa todella tyhmä / masokisti jo pienenä?! Talven ehdottomia huippuhetkiä nimittäin oli kielen törkkääminen jos mihinkin. Tosin vain harvoin sattui urakalla mutta kavereiden kanssa sitten aina kilpailtiin että kuka uskaltaa törkätä ja mihin. Ei, koiriin ja kissoihin ei kuitenkaan sekaannuttu. Eikä mummoihin.

Tuosta sähköpaimeneen kusemisesta ja kiinnipitämisestä. Oletteko koittaneet moista koskaan ilman kenkiä ja sukkia? Itse tyydyin ihan vain käsillä pitämään aidasta kiinni paljain varpain mutta eräs vanhempi sukulainen %-huuruissa oli kusaissut moiseen ilman kenkiä ja maadoitushan on sähköpaimenessakin hyvin tärkeätä.

Ja offtopiciksi menee mutta en voi olla sanomatta, aiemmin ketjussa mainitut mäkihyppääjät! Olivat jo päässeet unhoon mutta tuli flashback tuosta viestistä. Ne oli vallan loistavia vermeitä, tuli hypättyä kisa jos toinen niidenkanssa! Miksei sellaisia ole enää?!
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Kieli kiinni rauta-aidassa? Tottakai!

Noin kahdeksanvuotiaana koin olevani riittävän kypsä kokeilemaan tätä taajaan kiellettyä seikkailua. Tokkopa moinen olisi mieleen edes tullutkaan, ellei asiasta oltaisi kotona ja koulussa niin paljon puhuttu.

Olin pakkasaamuna koulun pihalla (jostain syystä ensimmäisenä ja yksin) ja havaitsin sopivan hetken koittaneen. Muistan lähestyneeni rauta-aitaa ja miettineeni, jääkö kieli siihen todella kiinni vai ovatko vanhemmat puhuneet roskaa, kuten olivat jo puhuneet joulupukista ja ihmisten lisääntymistoimista. Pari askelta, suu auki, kieli ulos ja kiinni rauta-aitaan. Kiinni oli ja pysyi.

Rimpuilin hetken hätääntyneenä, mutta kielenkärki oli kuin niitattu kiinni aitaan. Muistan, että tässä vaiheessa ei juuri naurattanut. Orastavaa miehisyyttä osoitti myös se, etten ollut niinkään huolissani kieleni kohtalosta, vaan siitä, että ei kai nyt joku vaan näe minua tässä (varsinkaan se yksi luokan tyttö, johon olin kahdeksanvuotiaan päättäväisyydellä ihastunut). Vanha viisaushan jo sanoo, että kyllä mies kivun kestää, muttei häpeää.

Enhän minä siinä minuuttitolkulla roikkunut, kymmeniä sekunteja korkeintaan, mutta kovin pitkältä tuo aika tuntui. Luulen, että lopulta hengitykseni lämpö avitti kieltä irti niin, että pienellä riuhtaisulla sain lopulta itseni irrotettua kiipelistä. Kielestä kyllä jäi aitaan jotain pintapalaa, koska kovin arka lipittimeni oli vielä muutaman päivän päästä.

Mutta hernettä en ole tunkenut nenääni tai korviini koskaan. Ei siksi, että olisin ollut siihen liian älykäs, vaan todennäköisesti siksi, ettei siitä minua koskaan vanhempien taholta varoitettu. Onneksi eivät varoittaneet myöskään rautanaulojen työntämisestä pistorasiaan tai Anna-Kaisa Hermusen alastonkuvien katselemisesta. Sitä kun olisi uhallakin tehnyt, olisi voinut nuorelle pojalle tulla trauma, joka olisi haitannut myöhemmin lisääntymistoimien innokasta harjoittelemista.
 

nyce

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals, TPS,
Tunnustan.

Tottakai olen ollut kieli kiinni kylmässä metallissa pakkasella... Lyhtypylväs ja kaulassa roikkuva kotiavain oli kohteena yleensä - mikä ihme siinä oli, että ei kerrasta voinut oppia.

Legendaarisin kohde kaikilla varmasti juuri tuo niin ihanainen mattoteline. Itse muistan olleeni kielestäni kiinni kotopihan telineeseen kahdesti. Yleensä irrottauduin pulastani repäisemällä kielen irti ja yhtä kipeää se teki joka kerta. Sitten vaan suu lunta täynnä kotiin äitille kiljumaan... Jossain vaiheessa opin, että kun tarpeeksi puhkuu ja hönkii, niin oma hengityskin riittää irroittamaan kielen kivuttomammin.

Joku mainitsi kielen irroittamisesta kuumalla vedellä (huom. liian kuumalla) - leikkikaverini äiti irroitti ja poltti samalla rakkaan poikansa tästä samaista telineestä juuri tuolla tavoin... En edes voi kuvitella kuinka kipeää se tekeekään...

Tuosta mattotelineestä tuli mieleeni toinenkin, mielestäni paljon kivuliaampi ja ainakin traumaattisempi kokemus pienen pojan elämässä (tämäkin sattunut varmasti muutamalle kohtalontoverilleni - vilpittömät sympatiat sekä säälit meille): Mattotelineen päällä kiipeillessä ja tasapainoillessa jalat luiskahtavat sen metalliritilän puolien välistä juuri väärille puolille - seurauksena putoaminen suoraan koko vartalon painolla puolan päälle haaruksilleen... Jos jalat eivät edes vielä yltäneet maahan niin äärimmäisissä tuskissa tuosta hirvittävästä pallinliiskaimesta olikin aikas keplotteleminen pois. Tämä akrobatia piti yrittää vielä tehdä jotenkin säilyttäen se pieni arvokkuudenhippunen, joka tuossa tilanteessa enään voi olla jäljellä, hokien samalla kyyneleitä pidättäen vieressä kippurassa nauraville kavereille "Ei satu yhtään, ei satu yhtään..."

Tämänkín tunnustan, muita kohtalontovereita?!

Jään tuumimaan irtoaakohan jäsenyys näillä... : )
 
Suosikkijoukkue
HIFK
En tunnusta olleeni koskaan kielestäni kiinni missään, sillä olen niitä, jotka viisastuva muiden vahingosta. En siis tehnyt samoja virheitä kuin isoveljeni, mutta kylläkin työnsin legopalikan nenääni. Taitaa muuten olla yksi varhaisimmista lapsuudenmuistoistani.

Tallitöitä tehdessäni sen sijaan olen pari kertaa jäänyt yli 25 asteen pakkasilla kädestäni kiinni ovenkahvaan/tarhan metalliputkiaitaan/rautakankeen, kun olen märillä tassuilla tarrannut kiinni. Läheistä kanssakäymistä niiden putkiaitojen kanssa harrastava myös hepat, joita ei oikein voi asiasta varoittaa. Kovilla pakkasilla on tavallista, että joku törppö siellä roikkuu hölmön näköisenä kieli aidassa, ja vielä yleensä asialla ovat ne samat yksilöt.

Sähkölankaan pissiminen ei näin naispuolisena oikein onnistu, mutta sen alitse limboamista on kyllä kokeiltu. Eihän se sähköisku mahassa tuntunut kovin pahalta, mutta tasapaino katosi ja rötkähdin hervottomana selälleni kivikkoon, mikä tuntui erittäin pahalta.
Limbo-kaverini kanssa tulikin lapsuudessa tyhmäiltyä oikein urakalla. Hän nimittäin asui erittäin virikerikkaassa ympäristössä maalla...

(Kuka muu on ajanut laiturilta järveen pyörällä? Ja vauhtia tietysti koko iso mäki alas järvenrantaan, eikö?)
 

VTVH

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kyllä se on ihminen viisas olento kun sille päälle sattuu.

Heti kun olin kasvanut niin pitkäksi, että yletin parvekkeemme metallikaiteeseen niin äiti varoitteli tästäkin asiasta. Ja totta kai sitä piti heti kokeilla.

Paria vuotta myöhemmin muutimme toiseen taloon, jossa oli myös metallikaiteinen parveke. Kaide oli maalattu sellaisella maalilla, että se näytti ainakin minun mielestäni muoville. Äitille tuli jostain mieleen tämä aikaisempi tapaus ja taas varoiteltiin ettei kieltä sasa laittaa kaiteeseen kiinni. Haa... minähän olen viisaampi kuin äiti. Nauroin siinä sitten äitille, että eihän se kieli jää kiinni, kun siinä on muovimaalia. Ja ei muuta kun kieli kiinni kaiteeseen. Muistaakseni äiti ei edes auttanut minua pois tästä pinteestä.

Sen jälkeen en ole parvekkeelliseen taloon muuttanut.

Kieltäkin on näiden tapausten jälkeen käytetty vain lämpimimmissä paikoissa. Huuli on kyllä jäätynyt kiinni vetoketjun vetimeen lasketellessa useammankin kerran.

Mattoteline oli pihan ykköskohteita lapsena, mutta suhteemme ei ollut niin intiimi, että olisimme käyttäneet kieltä. Mutta ne kaikki muut ruhjeet. Minussa ei taida olla paikkaa jota en ole mattotelineellä leikkiessäni satuttanut. nycen ketromus osui suoraan sydämeen.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tuosta pakkassään putkien nuoleskelusta voi tehdä oikein kunnon extreme-lajin suhteellisen pienellä vaivalla.

Joskus reilut 15 vuotta sitten oli kirpeä talvi-ilma, ja minä reippailin ulkona. Asuimme omakotitalossa, jonka katolta oli mukava hyppiä lumikasoihin. Toki kiivetessäni tikapuita kieleni sattui osumaan metalliin, en enää muista oliko kyseessä tieteellinen koe vai ns.vahinko. Pahaksi onnekseni olin puolessavälin tikkaita, äitini sisällä, enkä tietenkään uskaltanut repäistä kieltäni (ehkä myös huultani?) irti, sillä pelkäsin veren näkemistä. Niinpä siinä sitten hamusin lunta kouriini ja heittelin sitä noin kymmenen minuutin ajan, yrittäen ylettyä lähemmäs olohuoneen ikkunaa. Lopulta äitini tuli katsomaan, jopa ymmärsi sanani "mmhmnmmooiommnnma", ja toi kuumaa vettä pelastaen minut tukalasta tilanteesta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tästäpä muistui mieleeni.

Viestin lähetti Shane
Itse pelasin kerran pienenä kahden kaverini kanssa jalkapalloa asuntomme olohuoneessa. Leikki loppui, kun iäkäs (=arvokas) kattolamppu osui erään keskityksen tielle..

Ollessani ala-asteella, eräällä musiikintunnilla päätimme ryhtyä pelaamaan jalkapalloa samalla kun opettaja laulatti meillä pianon säestyksellä jotain yhteislauluntapaista. Opettajamme kun oli vielä tavattoman innokas soittamaan, joskin minusta hän oli vieläpä tavattoman kehnokin, ei hän huomannut jalkapallo-otteluamme ennen kuin pallo kajahti suoraan hänen takaraivoon voimakkaasta keskityksestä. Siinä sitä sitten seisottiin korvat punaisina koko luokka jonkin aikaa.

Jälki-istuntoahan siitä tuli muutamalle oppilaalle - minulle myös.

vlad#16.
 

Torsti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mitäs sanoisitte jos yhdistettäisiin metallin nuolaisu ja paimenlankaan kuseminen? Kylmään metalliinhan on n. 99.9% kussut, mutta kuka on koskenut paimenlankaan kielellä? Tai nuollut kusta? Saattaa olla Penailijoiden kuningas se joka tällaisiin sankaritekoihin on lähtenyt.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
"(Kuka muu on ajanut laiturilta järveen pyörällä? Ja vauhtia tietysti koko iso mäki alas järvenrantaan, eikö?)"

Aivan helmi hommaa, teen sitä välillä vieläkin vaikka ikää on 20 ja risat....tulee muuten yllätyksenä se veden kitka kun se pyörä tuntuukin vähän pysähtyvän osuessaan veteen, itse ainakin lensin useaan otteeseen yli ohjaustangon toteuttaessani stunttia.
 

hihhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
No tottahan kieli on pitänyt lyhtypylvääseen tökätä. En muista tarkemmin tapahtunutta, koska olin noin 4 vuotias. Paimenpoikia opin pelkäämään vielä nuorempana, oltiin käymässä jollain maatilalla ja siinä keskellä pihaa oli naru. Tottakai pikku taniaisen piti se naru siitä ottaa käteen. Sen muistan, että vanhemmat huusivat jotain juuri silloin. Mutta tiesin taatusti nuorempana kuin moni muu, että mikä on paimenpoika ja mitä se tekee...

Muutenkin nokkeluus on kyllä riittänyt moneen fiksuun juttuun. Monikin kloppi on varmaan testannut paperin sytyttämistä suurennuslasilla. Mutta moniko on sen jälkeen lykännyt kätensä siihen valonsäteeseen testatakseen, että onko se nyt oikeasti kuuma? On se.

Lisäksi, jos haluatte nähdä hassun efektin, pistäkää bensaa muoviämpäriin ja sytyttäkää. Ne sivut tulevat hassun näköisesti alas. Kun ne ovat tulleet riittävän alas, jotta bensa lähtee leviämään, ovat liekit myös hienot. Öljyllä ei ole muuten ollenkaan yhtä kivaa leikkiä.

Yksi sana ja tuhat tarinaa: ritsa.

Enemmän kannattaa kuitenkin miettiä, että kuinka mahdolliselle jälkikasvulle tulee käymään, sillä vaimokin on kerinnyt...

Ojiin on kuulemma liittynyt mielenkiintoinen talviharrastus. Hypätään ojaan juuri ennen kuin aura-auto tulee ja sitten nautitaan lumiryöpystä.

Loput saakin vaimo kertoa itse:

Miltäköhän tuntuu laittaa pää tohon sähköpaimeneen? Surisee kummasti, ai ollaan selällään maassa.. Hmm..
Kerrasta opittiin talvipakkasilla kielenkäyttökin..
Pyykkipoika nenään
On tullu satutettua pikkusiskoakin: sulkapallomaila osui suoraan siskon nenään ja siitä tuli kamala huuto mulle. Itse se eteen tuli!
Kummin pojan kanssa mentiin piilosta ja pikkusiskoa ei löytynyt mistään ja huudoilla se ei esille tullu, joten ruvettiin heitteleen kivillä ojiin. Kas kummaa, siellähän se oli ollu piilossa ja saanu kivistä pari kovaa osumaa!!
Lakanat halloweenina pään yli ja pelästyttelemään naapureita. Yksi ainakin pelästy ku kurkataan ikkunasta ja koputetaan siihen, just kun rouva oli tekemässä jotain keittiössä. Kirkasu kuulu parin korttelin päähän.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tunnustus.

Viestin lähetti Predator
Kuinka moni palstalainen tunnustaa joskus naperona (tai isompana?) tökänneensä kielensä kiinni johonkin rautaiseen tolppaan tai esim. valaisinpylvääseen kovalla pakkasella?

Olen kuulut penskana myös tämän lajin "aktiivisiin" harrastajiin. Muutoinkin olin aivan pienenä, sellaisena nyrkillätapettavana, todella yllytyshullu ja tein melkein mitä tahansa - jos nyt hivenen liioittelen.

Ensimmäinen muistikuva näistä kielileikeistä sijoittuu tuonne 70-luvun alkuun. Muistan työntäneeni kielen talvella pihakeinun rautakettingin aukkoon sillä seurauksella, että se jäi kiinni siihen. Hetken aikaa maltoin odottaa kunnes hermot pettivät ja repäisin kielen irti, tämän jälkeen itkukurkussa kotiin. Äiti ei oikein päätä silittänyt kun tulin suu veressä kotiin ja kerroin vieläpä rehellisenä mitä oli tapahtunut, hän sitten paasasi minulle ja haukkui minut "kovapäiseksi ja tottelemattomaksi kakaraksi".

Eikä tämä jäänyt ainoaksi kerraksi jolloin tökin kielelläni tai huulillani jääkylmää metallia talvella. Yllytyshulluna minut oli helppo saada mukaan pienimuotoisiin tempauksiin. Muutamasta makeisesta olin valmis lähes mihin tahansa.

Vaikka meneekin hivenen ohi aiheen eli kielileikkien, niin eräs bravurini oli kesällä syödä raakoja ruusunmarjoja. Tuohon aikaan niiden siemenistä oli tapana tehdä "syyhypulveria" ja moni sitten kuvitteli, että ruusunmarjojen syöminen aiheuttaisi hirvittävän syyhyn suussa joten niinpä he sitten kauhistelivat kun minä söin näitä marjoja pientä maksua vastaan, ja joskus vain huvittaakseni muita.

Muista harrastuksistani, kuten sähköpaimenella leikkimisestä, taidan olla aivan hiljaa.

vlad#16.
 

JMK81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport, Aston Villa
Hei tiedättekö mikä on kans makeeta!

Menee kans ohi aiheen, mutta menkööt. Tehkää näin: Menkää kyykkyyn ja alkakaa hengittämään nopeasti sisään, ulos, sisään, ulos jne. jne. Kun olette jo hetken punaisena puhkinu noin 30 sekuntia, nouskaa ylös ja pidättäkää hengitystä. On se makeeta kun aivoista loppuu happi, ja taju lähtee.

Tätä tuli harrastettua usein joukkuekavereitten kanssa, jalkapalloturneella tuolla Kauhajoella. Oltiin aina koko lössi isolla nurmialueella ja tehtiin tätä ihan ajan kuluksi. Olise kiva herätä nurmikkoa suussa, ja ihmetellä mitä hittoa kaverit vieressä röhnöttää. Kaaduin kerran kuulemma tikku suorana eteenpäin naamalleni. Niskat ja leuka oli vähän kipeet, mutta oli se sen arvoista.

Voi niitä aikoja...
 

Turnipsi

Jäsen
Viestin lähetti JMK81
Hei tiedättekö mikä on kans makeeta!

Menee kans ohi aiheen, mutta menkööt. Tehkää näin: Menkää kyykkyyn ja alkakaa hengittämään nopeasti sisään, ulos, sisään, ulos jne. jne. Kun olette jo hetken punaisena puhkinu noin 30 sekuntia, nouskaa ylös ja pidättäkää hengitystä. On se makeeta kun aivoista loppuu happi, ja taju lähtee.

Tätä tuli harrastettua usein joukkuekavereitten kanssa, jalkapalloturneella tuolla Kauhajoella. Voi niitä aikoja...

PAhoittelen chattia..

Pelästyin jo että kylpyammeessa olit joukkuekavereiden kanssa moista harrastamassa. Meinasin kysäistä että mikäs laji olikaan kyseessä?

Kauhajoessa on itsekkin tullut vierailtua enempi kuin kerran tai kaksi. Veikeä paikka.
 

TBK

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sydän on KIRVEEN muotoinen!
Hehhee! Kyllä on jokaista näistä kolmesta kokeiltu.

Joskus about 10-vuotiaana, tuli pistettyä kieli kotitalon oven kahvaan ja siihen se sitten jääty. Vielä vähän nuorempana heitin ureat paimenpoikaan. Eli ei siis mihinkään elävään olentoon, vaan lehmille tarkoitettuun sähköiseen aitaan. Ja juu, kyllä, kyllä. Olen myös salakuljettanut alkomahoolia elokuvateatteriin. Oli teininä ihan ykköspaikka vetää pohjat ennen pakkaseen siirtymistä. Vielä tulee mieleen neljäskin. Kun maalla olen lapsuuteni ja nuoruuteni asunut, kuuluu myös metsästys harrastuksiini. Joskus kun ammuin ensikertaa haulikolla, opetti kaverit, että pidä haulikon tukki hivenen irti olkapäästä, niin potkasu ei tunnu, niin paljoa. Ja paskan vitut, silloinhan se sattuu entistä enemmän. Jatkoin perinnettä ja kerroin tätä vinkkiä/tietoa eteenpäin mm. armeijassa.
 

pale

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Lebarin Pantterit
Lisää..

Tottakai kieli on pakkasella työnnetty metalliin, minun tapauksessa kyse oli puistossa olevasta puolikaaren muotoisesta kiipeilytikkaista. Ikää oli karvanverran alle kouluiän ja laakista opin, mitä siitäkin asiasta oli himassa teroitettu. Onneksi älysin tempaista kieleni samantien irti, kun hiffasin mitä oli tapahtumassa. Jotain valkoista jäi putkeen ja hethen aiaa uhe uuloshi ältä. aih.

Toinen, mielenkiintoinen kokeilu liittyi fillariin, tosin hieman vanhempana. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka eivät ole vielä kokeilleet.

Hanki korkea, pienipyöräinen fillari, esim. Jopo ja poista etulokasuoja. Etsi hyvä, asfalttipintainen alamäki ja varmuudeksi polje vielä niinpaljoin kun ikinä saat itsestäsi irti, jotta saavutat 30-40 km/h vauhdin ja yritä jarruttaa painamalla jalkasi eturengasta vasten niin, että jalkasi samalla kiillautuu renkaan ja etuhaarukan väliin. Tämä, jos mikä on hauskaa ajanvietettä.

Mitenkäs palstalla hallitaan pierujen polttelu?
 

Anton

Jäsen
Onkohan olemassa yhtään poikalasta, joka ei olisi pakkasella lipaissut kylmää metallia? Itse olin syönyt kevätauringon taiteilemia jääpuikkoja ja kotiovella näin ovenrivassa kiiltävän herkullisennäköisen vesipisaran ja sehän oli pakko nuolaista pois. Tienetkin jäin ripaan kiinni. Onneksi oli pitkät kädet ja yletyin painamaan ovikelloa. Isä pelasti tilanteesta avaamalla oven ja irroittamalla minut kielennahoista ja ovenrivasta. En ole tehnyt temppua toistamiseen, sillä en voi sanoa suuremmin nauttineeni siitä.

Kyllähän teatteriin on menty virvokkeiden kanssa. Mutta miksi viedä keppanaa sisälle, koska saman tilavuuden vievä esim. brändi on paljon tehokkaampaa. Stimulanssin kanssa leffasta saa enemmän irti, vaikkakin lieveilmiönä on, että naurun purskahdukset muuttuvat äkisti noin 120 desibelin röhötykseksi.

Kyllähän sähköpaimeneen kuseminen antaa niin rajut sävärit, että se säkenöi silmissä saakka. Kerran teki vielä kipeämpää. Menin kesäterassilta vessaan. Koska oli kesä, ei mitään alushousuja käytetä! Saatuani nestetasapainon kohdalleen pisuaarilla, nykäisen farkkujen vetoketjun rivakasti kiinni. On kuin salama olisi iskenyt jalkoväliin. En voinut edes leukoja avata karjahdusta varten, sillä kaikki liikkeet sattuivat. Hikoiltuani kylmää hikeä gallonan (britt.) verran, vilkaisin kosteinsilmin haaruksiini. Koko jöötin pituudelta oli jäänyt nahkoja vetoketjun hammastuksen väliin ja tursotti iloisesti ulkona. Jos tein jotain sattui vietävästi, mutta jollen tehnyt sattui kumminkin. Laskin kolmeen, kiskaisin vetoketjua ja huusin hulluna. Karjunta oli niin kovaa, että paikan pokekin juoksi ihailemaan aikaansaannostani.
Ei kannata kokeilla edes Jackass -hengessä.

En myönnä olevani totaalinen idiootti kaveriporukkani kanssa, vaan kutsuisin mielummin itseäni innovatiiviseksi ja kokeilunhaluiseksi - mikä lienee kumminkin sama asia. Olin kerran sisareni kanssa kilpaillut siitä, kumpi syö isomman kiven. Kivien kasvaessa joka kerta, oli noin kiven numero kaksikymmentä kohdalla tullut stoppi. Terveyskeskuslääkäri kertoi äidilleni, että jos ne kaikki kivet ovat sovinnolla nielusta menneet läpi, niin kyllä ne ihan luonnon mukaisesti myös kropasta poistuvat. Äiskä ei ole kertonut miten veeseepöntön posliineille kävi.

Olin pentuna aina ihallut isää ja muita autoilevia miehiä. Kerran päätin itse ottaa osaa autoiluun. Olin jostain syystä kartturin paikalla ja yksin autossa. Isä oli käymässä kioskilla. Mielenkiinnon vuoksi päästin voimakkaasti viettävällä parkkipaikalla käsijarrun vapaaksi. Auto kaarsi kauniisti koko parkkipaikan läpi alueen toisella puolella olevalle niitylle. Tosikko isäni ei hymyillyt nytkään.

Jokainen tuntee rsypokan. Me pelasimme wc-paperipokeria, jossa huonoimman käden omistaja joutuu syömään arkin vessapaperia. Olimme pitkän illan aikana neljään pekkaan syöneen koko rullan. Seuraavalla viikolla kaksi pelikavereistani joutui sairaalaan. Mitähän kirurgisetä mietti poistaessaan pojista Snickers-patukan kokoiset, räjähtämäisillään olevat umpisuolet?

Nämä olivat vain pieni otanta fiksuimmista tapahtumisista. Tyhmimpiä en kehtaa mainita.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
"Jokainen tuntee rsypokan. Me pelasimme wc-paperipokeria, jossa huonoimman käden omistaja joutuu syömään arkin vessapaperia. Olimme pitkän illan aikana neljään pekkaan syöneen koko rullan. Seuraavalla viikolla kaksi pelikavereistani joutui sairaalaan. Mitähän kirurgisetä mietti poistaessaan pojista Snickers-patukan kokoiset, räjähtämäisillään olevat umpisuolet?"

Sama laji on muuntunut perheemme poikalasten keskuudessa vesipokaksi, riippumatta siitä onko kyse ihan tavallisesta vedestä, merivedestä vai ...uuurgh....ulkomaankaupunkien vesijohtovedestä.

Merivesi on muuten tosi vekkulia kamaa, juo sitä pari(kymmentä) mukillista ja alkaa vähän menemään pakki sekaisin... Tosin jotenkin tuntuu että kun tätä tekee n. 10 vuoden ajan joka kesä niin siihen tottuu...

Lontoossa pelasimme broidin kanssa vesipokkaa Lontoon maitoa muistuttavan vesijohtoveden kanssa...broidi joi n. 22 sellaista 2 dl mukia sitä ja sitten kaatui lähes kuolleena sängylleen...jäi vielä "velkaa" 13 mukia...

...Roomassa peli jatkui, vuoden parin kuluttua(olisi jatkunut Berliinissä muttakun siellä vesi oli juomakelpoista niin ei siinä ollut mitään kauheata)...ensiksi pakotimme velkavankeudessa elävän lunastamaan velkansa ja sitten jatkoimme peliä... taas kerran jossain kohtaa siellä 20 juodun mukin kieppeillä alkoi veto loppua(en minä nyt paljoa huijannut vaikka vain 3 mukillista joinkin....) kummastakin veljestäni ja tuloksena uuden häviön jälkeen oli "tupla tai kuitti"...ja sama uudestaan...lopputulos 16 mukillista "velkaa"...

vieläkin on tuo määrä hoitamatta, sääli vain ettei perheen yhteinen ulkomaanmatka ole enää kovinkaan ajankohtainen joten saa nähdä pitääkö ryhtyä toimenpiteisiin ihan kotimaassa...

tietenkin on sitten olemassa natsipokka tai "häviäjä joutuu x määräksi sekunteja ulos hyttysiä täynnä olevaan ulkotilaan...hyttysten määrä todellakin ko. saaressa(liekö Aspö tjsp.) oli aivan käsittämätön"

Natsipokasta sen verran että aika usein "pokeri-illat" päättyivät verenvuodatukseen...
 
Viimeksi muokattu:

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Paimenpoika

Niin hullu en ole ollut, että paimenpoikaan olisin kusemaan mennyt, mutta tiukka nyrkkiote kaksin käsin on monta kertaa tullut otettua ja vielä peräjälkeen. Järisyttävä kokemus. Lisäksi verkkosähköstäkin on kokemusta.

Nuori pojankoltiainen + kieli + kova pakkanen + tikapuut omakotitalon katolle = nahka irti kielestä. Näin minä tämän neitseellisen toimituksen näkisin. Veljen kanssa hommaa pohdittiin yhdessä tuumin ja tiedossahan oli legendat siitä kuinka oli jotakuta koulukaveriakin jouduttu kuumalla vedellä liottamaan irti postilaatikosta.

No ei kun kokeilemaan ja hirveä huutohan siitä seurasi. Yritäppä itse huutaa kieli tikkaissa kiinni "Hae äiti avuksi!". Omin voiminhan se piti sitten sitä irrottaa, kun oli niin tyhmään touhuun lähtenyt. Sitä en muista tekikö pikkuveli saman analyysin heti perään :)
 

Puster

Jäsen
Viestin lähetti Damien
Kyllä minä lapsena nuoleskelin kaikkea rumista tytöistä roskiksenkanteen :)

Ja minäkun luulin olleeni ainoa, joka on joskus roskista mennyt pakkasella nuolemaan! Kaikista mahdollisista ovenkahvoista ja lyhtypylväistä olen pitänyt kieleni erossa mutta että piti pikkusena sällinä mennä kieli törkkäseen roskikseen. Ikää ei silloin tainnut olla viittä enempää mutta verivana, joka roskiskatoksesta johti ovellemme, on yhä mielessäni. Kuinka niin pienestä voi tulla niin paljon verta?!

Häpeäkseni tunnustan, että sähköpaimeneen jänniin ominaisuuksiin tutustuin konkreettisemmin huomattavasti myöhemmin. Alkoholilla oli kyllä huomattava merkitys tapahtuneelle.
Oltiin kaverin mökillä kaljaa vetämässä ja kesästä nauttimassa, kun siinä sitten valoisana kesäyön hetkinä päätin itseäni hiukkasen helpottaa naapurin pellonreunalla. Siinä sitten kustessa katselin, että mikäs lanka se tossa menee. Mitä jos pikkasen pissais sen päälle.
Samalla hetkellä kun näin kusiloron kauniissa kaaressa tippuvan langan päälle, mieleni kirkastui ja tajusin tekemisieni tulevat seuraumukset. Kuseminen loppui siihen paikkaan ja meikämandoliino alkoi jo valmiiksi pomppimaan tasajalkaa kuin tietäen tulevan tuska.
Sitten se iski! Miljoona volttia (sitä se ainakin näin n. 15 vuoden jälkeen muistaakseeni oli) iski ensin alapäähän ja sitten tajuntaa. Siinä sitten hetken aikaa pellonreunalla kiereskelin ja tuskaisesti voihkin.

Jossain vaiheessa sitten tuska hellitti ja palasin kavereiden luokse kertomaan tapahtuneesta. En tiedä oliko kaverit sitten minua enemmän penoja vai kännissä, mutta tuloksena oli se, että useampi heistä kävi saman yön aikana kokemassa tuota valokaarta pellon kulmalla. Itse tyydyin kaiken jo kokeneena vanhempana valtiomiehenä ainoastaan kova ääniseen yllytykseen ja järjettömään nauramiseen.

Kyseisellä mökkireissulla sattui ja tapahtui (varsinkin sattui) muutenkin varsin yllättäviä asioita. Mutta luultavasti 75% normaaleista suomalaisista nuorista miehistä on kokenut vähintäänkin samanlaisia mökkiretkiä (ja 100% jatkoaikalaisista).

O tempora, o mores!
 

Gellner

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tottakai olen tökännyt kieleni metallipylvääseen. Ikää taisi olla neljä vuotta ja kieli jäi mukavasti kiinni tamppaustelineeseen. Ei minulla muuten ole pakonomaista tarvetta nuoleskella metallitolppia, mutta pitähän sitä kokeilla, kun siitä niin kovasti aikoinaan varoiteltiin. Teki kipiää!
 
Mielikuvituksetonta porukkaa tuntuu olevan täälläkin - myönnän lukeutuvani näihin joutaviin, joiden kielet ovat päässeet neitsyydestään tamppaustelineen kanssa.

Serkkupoika näytti onneksi miehisyytensä ja hyppäsi erään kirjapainotalon tikkaiden alimmalle rappuselle, painoi kielensä kiinni rautaan ja roikkui siinä niin kauan kunnes voimat hupenivat. Painovoiman tehtyään hommansa, serkkupoika mätkähti selälleen maahan ja veri roiskui kuin paremmissakin Sylvester Stallonen tähdittämissä nyrkkeilyelokuvissa.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Kielitempauksen avulla ÄTPPOMK Klubiin jäseniksi ilmoittautuneiden määrä kasvaa huimaa vauhtia!

Omituista, ettei kukaan tähän mennessä ole tajunnut kysyä minulta, ketjun aloittajalta, että miksi ihmeessä tämä aihe tuli minun mieleeni JUST viime viikolla? Kun kukaan ei ole kysynyt, niin minun ei tarvitse mitään vastata, onneksi. Säilytän toistaiseksi kasvoni, ainakin jotenkin...
 
Viestin lähetti Predator
Säilytän toistaiseksi kasvoni, ainakin jotenkin...

Niin, meilläpäin ei ole tapana sanoa kaikkea ääneen. Tämän lisäksi meillä on sanonta, "sattuuhan sitä ruotsiakin puhuvissa perheissä" - en tiedä puhutaanko teidän perheessä ruotsia, mutta ilmeisesti sattuu kuitenkin...
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Viestin lähetti t4
Niin, meilläpäin ei ole tapana sanoa kaikkea ääneen. Tämän lisäksi meillä on sanonta, "sattuuhan sitä ruotsiakin puhuvissa perheissä" - en tiedä puhutaanko teidän perheessä ruotsia, mutta ilmeisesti sattuu kuitenkin...

Ei meillä puhuta ruotsia, eikä edes oikein sujuvasti kuunnellakaan moista kieltä. Et kai sinä mennyt "vipuun" ja ruvennut monen muun tavoin yleistämään asioita? Siis että minun täytyy olla jonkinsortin HURRI kun nimimerkkini alla lukee Helsingin IFK? Lukeehan siellä myös Aston Villa, mutta en minä siitä huolimatta ole myöskään birminghamilainen. Olen "vain" stadilainen HIFK-fani.

Ja anteeksi, meni ohi avaamani ketjun otsikon aiheen. Oli vaan ihan pakko pullikoida vastaan.

PSST: Tarkoittaako tuo "teillä päin" TPS:n Ruissalon pään tiedotusmekanismeja Hannu Jortikan vankasta asemasta?
 
OSA 1 Erilaiset kulttuurit kohtaavat

Tästä saatiin valtavan hieno esimerkki miten pienestä väärin ymmärryksestä saadaan aikaiseksi lähes päähänlyöntikilpailut.

Hämmennyksen aiheuttanut sanonta on yleisesti käytössä meillä täällä Tammelan pienessä maalaiskylässä. Ja sanonnan tarkoituksena on esittää, että köyhä, onneton ja vain suomea puhuva ihminen voi joskus töpeksiä, koska myös rikkaat, onnelliset ja ruotsia puhuvat ihmisetkin töpeksivät silloin tällöin.

Sanonta ei ollut suunnattu sinulle Pretador siksi, että sinä olisit ruotsinkielinen vaan siksi, että sinä olisit se suomenkielinen ihminen(niin kuin minä), jolla on varaa välillä töpeksiä, koska ruotsia puhuvat ihmisetkin töpeksivät silloin tällöin.

Itse asiassa olen näköjään niin maalta etten edes tajunnut, että totta tosiaan sinä voisit oikeasti olla ruotsin kielinen ihminen.

Mikäli olen loukannut sinua, olen tehnyt sen ymmärtämättömyyttäni en tahallani.

Syvimmät pahoitteluni

t4
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös