Kiekollisempi JYP-menestystarina vai floppi?

[opelix]

Tästä aiheesta kun on niin valtavasti kautta median,ajattelin että aihe kaipaa oman ketjunsa jotta keskustelu ei pirstoudu liiaksi muihin ketjuihin.

JYP RD:n johdolla on siis monipuolistanut peliään kiekollisempaan suuntaan yksipuolisesta mutta tehokkaasta prässäävästä pelitavastaan. Muutokseen ajoi varmaan ensi tilassa kevät 2011 jolloin eväät loppuivat toisena keväänä peräkkäin välieriin runkosarjan voitosta huolimatta.

Itse näkisin että nyky-JYP on pitkälti rakennettu parin viime vuoden pelikirjan mukaiseen kiekkoon ja riski muutoksessa on aina olemassa. Näkyvä ja Ilvonen lienevät Holtarin hakuja tähän uuteen pelitapaan. Tämän vuoden joukkueessa kiekollisen pelin taitajia on vähän:Vatanen,Perrin,Laatikainen,Pesonen ja Asplund ehkä selkeimpinä kiekollisina, Hytönen ja Louhivaara varauksin. Muut ovat enemmän tai vähemmän suoraviivaisen pelitavan pelaajatyyppejä.

Malttia muutoksessa täytyy olla mutta paljonko siihen uhrataan? Meneekö kuluva kausi ohi? Onko muutos tehty pakotettuna pelin kehittyessä pidemmällä tähtäimellä? Aika näyttää miten peli alkaa kulkea vai alkaako tällä rosterilla?

Muutosta tarvittiin mutta kauanko fanit ja seurajohto malttavat odottaa. Niin,Sopasta tuskin oltaisiin pois päästetty jos tämä olisi ollut nähtävissä tammikuussa. Keskustelu alkakoon arvon palstaveljet!

 

[Baldrick]

Nyt on kuulemma jo joukkueen kesken pidetty tietynlainen "kriisipalaveri"... Toivottavasti saavat edes jonkinlaista järkeä tuohon peliin, sillä nyt se on täyttä paskaa, kun ei edes omista päästä pois.

 

[Mosabacka]

JYP otti mestaruutensa pari vuotta sitten ollen sillä hetkellä yksinkertaisesti paras. Jälkijättöiset puheet halvasta mestaruudesta ovat aika shittiä. Mestaruus on aina kovan työn takana ja halpoja mestaruuksia ei jaeta. Ja yllätys yllätys, liigan taso nousee aina ajan myötä. Mitä sitten?

Ei vielä pistetä päätä puskaan parin tappion jälkeen. Toki pelitavalla tai mikä -kirja se nyt kullakin joukkueella onkaan, on merkitystä, mutta jotenkin pidän omituisena sitä, että kaikkien pitäisi nyt alkaa pelaamaan samalla tavalla kuin Leijonat viime keväänä. Joka jääkiekosta kirjoitetut ennakot toitottavat pelikirjaa. Jotenkin uskon siihen, että jääkiekon evoluutio ei pääty tuohon autuaaksitekevään pelitapaan. Esimerkiksi omalla tavallaan asioita tekevät Dufva ja Suikkanen kehittävät peliä, eivät kopioi.

 

[Saint]

Arvasin, että joku avaa tämän ketjun.. Mutta mikäs siinä, hyvähän näistä on puhua.

Tietty vaarahan tässä on, että kausi menee vähän ohi. Itse sanoin jo keväällä, että käsiä ei ole joukkueessa tarpeeksi - olipa pelitapa sitten mikä tahansa. Se kun vaan tahtoo mennä niin, että hyvät kädet tekevät enemmän pisteitä, kuin huonot kädet. Hytönen ja Perrin ovat huippusenttereitä, mutta kumpikaan ei ole kiekollisena "tähti". Verrataanpa vaikka Immoseen tai Filppulaan, jotka ratkovat pelejä yksinään ja tekevät ketjukavereistaan parempia kuin ovat.

Kuvitellaanpa nyt vaikka tilannetta, joka toistuu joka pelissä kymmeniä kertoja, siis joukkueella jonka pelitapa perustuu kiekolliseen osaamiseen. Eli normaali hyökkäykseenlähtö, esimerkkinä vaikka pakki-pakki-laituri-sentteri-laituri (tms.) niin tämä ketjuhan voi katketa missä kohtaa vain, mutta jos kiinnitetään huomiota siihen mihin se katkeaa niin löydetään se todellinen syy. Vaihtoehtoina ovat yleisesti a.) väärä ajoitus, b.) huono syöttö tai c.) muut pelitaktiset asiat. Ja tässä kohtaa tuo sentterin rooli nousee esiin, jos ei esim. ajoitus toimi pystyy kiekollinen huippusentteri (tai jopa laituri) visualisoimaan mielessään vaihtoehdon d, jolloin kiekko pysyy omalla joukkueella eikä hyökkäys katkea. Vaihtoehto b ei ole hänelle edes vaihtoehto ja ceehen liittyvät asiat kuuluvat suurimmaksi osaksi penkin taakse.

Loistavana esimerkkinä on JYPin ainoa mestaruus, jossa vahvaa pelitapaa tuki yksi Euroopan parhaista senttereistä. Ja niitä kuvioita ei harjoituksissa oltu suunniteltu/testattu, katsokaa vaikka finaalisarjan maalit.. Eli edelleen, käsiä, käsiä ja käsiä!

 

[-pasi-]

Minusta on naurettavaa tässävaiheessa edes puhua mistään floppaamisesta tai ylipääätänsä mistään tässävaiheessa kautta. Jalathan tässävaiheessa kautta on ollut suurin ongelma ja liike on ollut tahmeaa. Voi johtua vain kovemmasta harjoittelusta tai ties mistä, mutta hirveän vahvaa analyysiä tässävaiheessa kautta kun jopa kaksi peliä on takana ja niissä vaikka pelillisesti ollaan pelattu ihan päin mäntyä niin tulokset ovat menneet pienellä marginaalilla vain vastustajalle. Eli edes ei paljon tasoa tarvitse nostaa niin tulee taas perusvoittoja kuten aikaisempina kausina iso kasa maalin marginaalilla.

Kohta joku varmaan alkaa tekemään laskelmia ettei matenmattisesti ole mahdollista enää nousta 8 joukkoon ja että RD:lle pitää antaa potkut. Toisaakaudella taidettiin olla 11 matsin jälkeen jumbona ja lopulta sitten runkosarjan voitto taisi tulla jopa helposti ja pudotuspeleissä kolmansia.. Eli tässä pitää kyllä katsoa lähemmäs 20 peliä vähintään ennenkuin nähdään mihin suuntaan peli menee ja ennenkuin isompaa paniikkinappulaa kannatta katsoa tai kenenkään päätä laitetaan vadille.

Noh tulipa yhdellä viestillä ruokittua lisää topickiä johon ei ehkä yhtään viestiä olisi odottanut ainakaan tässävaiheessa kautta tulevan, mutta eipä voi mitään..

 

[SergeiK]

Minusta oikeastaan koko pelitavan vaihtaminen on hieman outoa. Dufvan kahden viime kauden epäonnistumiset eivät pääasiallisesti ole olleet niinkään pelillisiä, vaan peluutuksellisia.

Sama peluutuksellinen idiotismi jatkuu tälläkin kaudella, kun kakkosylivoimassa pelataan normipakkikierrolla ja viivalla seisoo joku vitun Malmivaara. Alivoimaan sitten laitetaan kaksi hyökkäävää pakki kolmosparista eli Iivonen ja Näkyvä. Pakkien peluutus on kuin revitty kuin jostain pirun NHL98 pelistä jossa ykkös- ja kakkospari pakeista muodostavat yv-miehityksen ja av:tä pelaa kolmos pari. Riippumatta yhtään mistään.

 

[Rostislav]

Nimimerkin Saint muisti on ilmeisesti lyhyt pelaajien suhteen. Täytyy muistaa, ettei Immonen JYPiin palatessaan ollut mikään "Euroopan paras sentteri", vaikka kova vahvistus toki jo silloin. Monen mielestä kuitenkin hidas ja kädetön, eikä vielä mikään maajoukkueen vakionaama. Samoin Filppula oli kentällä pitkälti samanlainen turhake kuin Hannus. Hienoa toki, että Ilari sai pelinsä kulkemaan muualla, mutta ei vaikuttanut mielestäni missään vaiheessa JYPiin sopivalta/sopeutuvalta pelaajalta, edes Alatalon aikana.

SergeiK on puolestaan tainnut jättää viime kevään Blues-sarjan katsomatta, jos ongelmat ovat olleet vain peluutuksellisia eikä pelillisiä. Mielestäni Blegi teki nimenomaan pelillisesti JYPistä täysin aseettoman eikä siinä ollut peluutuksella mitään merkitystä: ihan sama mitkä miehet laitettiin askiin, niin tulosta ei tullut.

Kunhan ollaan keväällä pudotuspeleissä, mahdollisesti vielä kotiedulla ekalle kierrokselle, ja peli-ilme on siinä vaiheessa nousujohteinen, niin hyvä tulee. Parina viime keväänä vastustajat ovat näyttäneet aika tylysti mitä tarkoittaa menestyksekäs tasainen jauhaminen runkosarjassa verrattuna siihen kenellä on kovin menestyksen kiima ja toimivin paketti pudotuspeleissä.

 

[Suomi-Salama]

Loppujen lopuksihan kyse on siitä, kumpi on tärkeämpää: olla runkosarjassa paras vai keskittää kuntopiikki pudotuspeleihin?

Eikö juuri bensan polttaminen loppuun runkosarjassa ole ollut kahtena edellisenä kautena JYPin kompastuskivi? Nyt sitten asialle on alettu tehdä jotain eli on muutettu pelitapaa vähemmän kuluttavaksi. Kaksi ekaa matsia kuokkaan todennäköisesti aika pitkälle sen vuoksi, ettei uutta pelitapaa ole vielä omaksuttu. So what? 58 kierrosta vielä runkosarjaa jäljellä ja paikka neljän ensimmäisen joukossa olisi ihan riittävä saavutus.

En kyllä lähtisi vielä panikoimaan yhtään mitään, vaikka pessimisti jääkiekossa yleensä olenkin.

 

[SergeiK]

Blues-sarja hävittiin taktisesti ainoastaan siitä syystä, että pelaajat eivät toteuttaneet pelitapaa. JYPin pelin sielu on se liike jolla vastustaja ahdistetaan nurkkaan ja pakotetaan virheisiin. Liike puuttui koska avainpelaajat olivat loukkaantuneina tai puolikuntoisina. Reserviä ei ollut koska tiettyjen pelaajien suosimisen takia joukkuetta oli supistettu juuri siltä osastolta joka petti playoffseissa.

JYPin taktiikka on perustunut perinteisesti riistoihin. Kovajalkaiset hyökkääjät karvaavat syvältä ja pääsevät kiinni vastustajaan ja riistojen ansiosta maalipaikkoja tuli liukuhihnalta. Silloin ei haitannut, että meidän joukkueessamme ei ole pomminvarmoja maalintekijöitä. Pihlström ja Louhivaara tekivät kenties maaleja mutta maalipaikkoja heillä oli aivan järkyttävä määrä. Vanhassa pelitavassa ei haitannut vaikka kahdeksan kymmenestä maalipaikasta hassattiin, koska maalipaikkoja tuli pelissä sen parikymmentä. Muistatteko miltä edellisvuosien laukausikartat näyttivät aina? JYP voitti laukaukset ja lähes poikkeuksetta maalintekosektoreilla oli hirveä rypäs palluroita.

Tämä joukkue on rakennettu tuon pelitavan mukaan. On täysin järjetöntä peluuttaa samaa joukkuetta erinlaisella pelitavalla. Joo joo, on väitetty että JYP on uudistunut kun yhdeksän sopimuspelaajaa on vaihtanut maisemaa mutta nuo pelaajat olivat marginaalisia pekkajormakoita. Suurin muutos on että kolmosparin pakkipari vaihdettiin astetta kiekollisemmaksi ja samalla vähemmän vääntövoimaikseksi.

Suomi-Salaman huomio, että pelityylin vaihto olisi ennaltaehkäisevä bensansäästötoimenpide. Ehkä niin, mutta en oikein ole vakuuttunut siitä että se säästää bensaa että Hytönen ja Louhivaara pelaavat sen 31 minsaaa mieheen eri pelitavan mukaan. Jos Hytösen ja Louhivaaran jaksamiseen JYPin menestys taas kulminoituu tänäkin keväänä, niin ehkä kannattaa välttää sellaista sudenkuoppaa ettei peluuta heitä puhki.

Myönnän tietty sen, että Dufvan vanha pelitapa oli erittäin kuluttava. Mutta jos pelitapa on nyt kiekollisempi, niin onko JYP tarpeeksi kiekollinen sitä toteuttamaan? Laatikainen, Näkyvä ja Iivonen varmasti ovat, mutta entä meidän hyökkääjät? Riittääkö laiturien kädet toteuttamaan tätä uutta uljasta pelitapaa?

 

[Saint]

Nimimerkin Saint muisti on ilmeisesti lyhyt pelaajien suhteen. Täytyy muistaa, ettei Immonen JYPiin palatessaan ollut mikään "Euroopan paras sentteri", vaikka kova vahvistus toki jo silloin. Monen mielestä kuitenkin hidas ja kädetön, eikä vielä mikään maajoukkueen vakionaama. Samoin Filppula oli kentällä pitkälti samanlainen turhake kuin Hannus. Hienoa toki, että Ilari sai pelinsä kulkemaan muualla, mutta ei vaikuttanut mielestäni missään vaiheessa JYPiin sopivalta/sopeutuvalta pelaajalta, edes Alatalon aikana.

Sanot mitä sanot, mutta omasta mielestäni oli. Tuollaisella historialla pelaajasta voidaan kenties näin sanoa. Jos yhdessä Euroopan huippusarjoista kaveri paukuttaa noin pisteen per peli tahtia kaudesta toiseen jo viisi vuotta ennen kyseessä olevaa ajankohtaa, niin pidän jokseenkin erikoisena mielipidettä, ettei kyseessä ollut huippu "toisella tulemisellaan".. Mikä tahansa muu NHL-organisaatio kuin Rangers, niin Immonen ei olisi palannutkaan aikanaan JYPiin. Laitetaan nyt vielä varmuudeksi nämä:

2002-2003 JYP SM-liiga 56 10 23 33 34 | Playoffs 7 1 1 2 8
2003-2004 JYP SM-liiga 52 23 26 49 28 | Playoffs 2 0 0 0 0
Finland EHT EHT 8 1 2 3 6 |
2004-2005 JYP SM-liiga 54 19 28 47 24 | Playoffs 3 0 2 2 2
Finland EHT EHT 6 0 1 1 0 |
2005-2006 Hartford Wolf Pack AHL 74 30 40 70 34 | Playoffs 6 2 3 5 2
New York Rangers NHL 6 2 0 2 0 |
2006-2007 Hartford Wolf Pack AHL 54 20 26 46 30 | Playoffs 7 2 6 8 2
New York Rangers NHL 14 1 5 6 4 |
2007-2008 JYP SM-liiga 54 26 37 63 54 | Playoffs 6 1 8 9 8
Finland EHT EHT 9 2 5 7 2 |
2008-2009 JYP SM-liiga 58 24 41 65 40 | Playoffs 15 1 10 11 24

Se kuka on Jarkkoa joskus kädettömäksi väittänyt, niin ei tiedä mistä puhuu. Ja mitä tulee tuohon hitauteen, niin tuskinpa tuo on vieläkään nopeampi kuin aikanaan. Vahvuudet ovat aina olleet muualla - Vahva kuin perkele, peliäly parempi kuin koneella ja kiekolliset taidot kaikkea muuta kuin vaatimattomat.

Se miten tämä sitten liittyy aiempaa kiekollisempaan JYPiin, niin argumentoinnillisesti. Toivon uutta Immosta rosteriin, joskin vanhakin käy.

 

[Aito Taisto]

Samoin Filppula oli kentällä pitkälti samanlainen turhake kuin Hannus. Hienoa toki, että Ilari sai pelinsä kulkemaan muualla, mutta ei vaikuttanut mielestäni missään vaiheessa JYPiin sopivalta/sopeutuvalta pelaajalta, edes Alatalon aikana.

Filppulan ongelma JYPin aikana oli heikko fysiikka; jalka ei vain riittänyt ja siksi peliaika jäi vähiin. Suikkanen laittoi Ilarin harjoittelemaan ja tulos näkyi heti.

 

[Mosabacka]

Viime keväänä Blues vastasi JYPin kovaan karvaukseen kiekottelemalla pakkien ja sentterien välillä. TPS teki samoin edellisellä kaudella, tosin heillä pakeilla oli apunaan lähes paikallaan seisova laituri, joka pystyi palauttamaan kiekon välittömästi takaisin pakille, jos JYPin pelaaja tuli iholle. JYPin pelaajat yksinkertaisesti juoksivat kiekon perässä kuin pässi narun perässä ja kuluttivat turhaa energiaa. Toki JYPin pelaajia oli loukkaantuneinakin ja toipilaina, mutta ei se selitä tappiota.

Sen sijaan JYP ei ole tähän asti tehnyt samaa vastustajille. Siis pitänyt kiekkoa syöttörallina. On nimittäin todella ärsyttävää karvata, kun kiekko liikkuu koko ajan esimerkiksi pakilta pakille. Tässä on minun mielestäni JYPin pahin ongelma, joka korostuu erityisesti pudotuspeleissä. JYP juoksee kiekon perässä ja vastaavasti lähtee hyökkäämään välillä liian nopeasti vastustajan sumppuun sekä menettää kiekon tämän päätteeksi.

Jos asiaa on vaikea tajuta, niin kannattaa katsoa minkä tahansa maan ykkössarjan jalkapallo-ottelu. Vaikka jalkapallossa loputon syöttöralli eli pallottelu on joskus puuduttavaa katsottavaa, se ryydyttää vastustajaa. Jääkiekkoon on tullut sama elementti ja sitä käytetään erityisesti silloin, kun näyttää siltä, että välittömästi ei kannata hyökätä tai vaaditaan lisää tilaa hyökkäyksenlähtöön. Kannattaa muistaa myös se, että se, joka pitää palloa eniten jalkapallossa, voittaa keskimäärin enemmän kuin vähemmän palloa kontrolloinut joukkue. Luulisi saman pätevän jääkiekkoonkin.

JYPin pelaajien pitää oppia huomaamaan, milloin vastustaja pitää pilkkanaan karvaajia ja vetäytyä hieman alemmas odottamaan todellisen hyökkäyksen lähtöä. Olen takuuvarma siitä, että tietynlainen puolustuksen "vetäytymisorganisointi" vastineena kiekottelulle on seuraava jääkiekon evoluutioaskel. Toinen vaihtoehto olisi ylikarvata, mutta luulen sen olevan turmion tie.

Johtopäätökseni on se, että JYP voisi lisätä hieman hitaita lähtöjä omaan peliinsä, ja ennen kaikkea oppia vetämään karvausta alaspäin, jos näyttää siltä, että luistellaan suoli ulkona kiekon perässä. Antaa vastustajan heitellä limppua edestakaisin omalla alueellaan ihan rauhassa esim. näennäisesti karvaten, mutta kunhan tulevat ylöspäin, niin johan isketään kiinni.

 

[Tj]

Ihan mielenkiintoista pohdiskelua mm. Sergeillä ja Mosabackalla tuossa ylempänä. Vertaus futikseen on siinä mielessä ihan osuva että kiekkoa pitävä joukkue saa rauhassa tehdä peliä ja kiekoton joukkue töitä kiekon saamiseksi. Sikäli olen samaa mieltä kiekollisuuden lisäämisen suhteen, että monesti on ihmetyttänyt kuinka suuri työ tehdään kiekon saamiseksi ainoastaan siksi, että sitten saataisiin roiskaista se samantien päätyyn ja luistella täysillä perään.

Noin yleisellä tasolla mulla ei ole ollut tapana tehdä kahden pelin syväanalyysejä, vaikka myönnän että raportit pelin tasosta ovatkin 1-2 maalipaikkoineen per peli suht huolestuttavia. Jos uutta pelitapaa ajetaan sisään, siihen tulee menemään aikaa, ja siihen on varauduttava. Tärkeintä on, että on ylipäätään joku pelitapa, jota pelaajat pystyvät toteuttamaan. Sergei tokin esille pointin, että onko nykyinen pelaajisto rakennettu siten, että kiekollisempaa peliä ylipäätään pystytään pelaamaan? Ongelmaa ei ole, jos valmennus luottaa siihen, että pienen takeltelun jälkeen pelaajisto omaksuu pelityylin, mutta jos kenelläkään ei ole mitään ideaa, miten pitäisi pelata, ollaan kaulaa myöten suossa. Pelityylinhän pitäisi tulla pelaajille selkäytimestä.

 

[Slalomlalom]

Minun mielestä tuo joukkueen taitotaso ei ole ongelma parempaa kiekkokontrollia haettaessa. Kuitenkin kyse on enemmänkin pelin rytmittämisestä ja pelaajien välisistä etäisyyksistä. Nuo kaksi asiaa on ehkä eniten mättänyt näissä ensinmäisissä peleissä. Se mikä hiukan arvelluttaa on tuo oman alueen puollustaminen ja siitä tasapainoisen hyökkäyksen luominen. Eli siis mielestäni tuo miesvartiointi hässäkkä omalla alueella ei tue kiekkokontrolli pyrkimyksiä, koska pelaajat omaa miestä varjostaessan joutuvat välillä liian kaukaksi omasta luonnolisesta pelipaikasta. Varsinkin kun vastustajan pakit ajavat voimakkaasti syvälle Jypin päätyyn.

 

[Hele]

Edit. Itse en peliä ollut katsomassa, enkä oikein tiedä mitä tästä ajatella. Baselin turnauksessa oli havaittavissa kyllä viitteitä pelitavan viilaamisesta. Toivotaan kuitenkin, että tämä kiekon hallinnan lisääminen on vain nyanssi, eikä pelitapa ala nojata liikaa siihen. JYP on kuitenkin luonut nahkaansa ja peli-identiteettiään jo monta vuotta. Joukkuetta on myös rakennettu pelitapaa ajatellen. Ja pitkässä juoksussa pelitapa on ollut äärimmäisen toimiva, josta osoituksena kolme peräkkäistä runkosarjan voittoa. Olkoonkin, että pudotuspeleissä matka on katkennut liian pikaisesti parina viime kautena. Mutta sekin pitää huomioida, että pudotuspelit ovat aivan oma maailmansa, jossa pelitapa menettää hieman merkitystään ja muut pienemmät asiat alkavat vaikuttamaan enemmän pelien kulkuun. Tästä syystä pudotuspeleistä ei saisi tehdä mielestäni liian suuria johtopäätöksiä, kuten nämä niin sanotut asiantuntijat ja analyytikot tekevät. Syy, miksi JYPin tie on katkennut kahtena aikasempana kautena välierissä ei ole pelitavan, vaan sen vaillinaisen toteutuksen syy.

Edit 2. Hieman siis huolettaa se, miten JYP pystyy luomaan nahkansa. Monen vuoden peli-identiteetti murretaan ja aletaan opettelemaan täysin uutta. Entä, jos runkosarjassa pelitavan toteutus ei toimi ja alkaa tulemaan tappioputkia? Palataanko sitten takaisin kolmioprässiin ja pystysuunnan kiekkoon? Ja miten poukkoilu vaikuttaa pelaajiin? Peli-identiteetistä ei ainakaan ole sen jälkeen jäljellä mitään. Jos joukkue olisi uudistunut esimerkiksi vähintään 30-40 %, olisi pelitavan muuttaminen voinut olla perusteltua. Mutta kun katsoo joukkueen historiaa ja minimaalista vaihtuvuutta, herättää se ainakin allekirjoittaneessa skeptisyyttä.

Yllä pohdintaani Kazan-ottelun jälkeen, joka sopii tämän ketjun keskustelun jatkoksi.

Itse en edelleenkään ymmärrä sellaista väitettä, että JYP olisi tippunut pudotuspeleissä kahtena viime kautena pelitapansa takia. Tai sellaista väitettä, että JYPin voi voittaa pelaamalla kiekkokontrollia, juoksuttamalla JYP näännyksiin. Miksi esimerkiksi KalPa ei ole siinä onnistunut yleensä, vaikka on eräänlainen nykyajan kiekkokontrollijoukkueiden pioneeri? JYP on voittanut kolmen edellisen kauden runkosarjan, viimeisimmän suveneeristi. Ei se jääkiekko niin radikaalisti muutu runkosarjasta pudotuspeleihin, että pudotuspeleissä putoamisia voisi perustella pelitavallisilla argumenteilla. En allekirjoita myöskään sitä, että JYP olisi pudonnut kahtena viime kautena fyysisen väsymyksen takia. Mielestäni JYP putosi sen takia, että toteutti vaillinaisesti omaa pelitapaansa, eikä pelannut runkosarjassa nähdyllä tasollaan. Syitä on varmasti monia, miksi ei.

Muutaman harjoituspelin ja kahden nähdyn runkosarjaottelun jälkeen ei voi vielä vetää kovin syvällistä analyysiä, mutta ne uhat ovat jo osittain konkretisoituneet, mitä tuo pelitavan viilaminen on tuonut tullessaan. Dufva ja pelaajisto ovat lausunnoissaan korostaneet sitä, että kiekkokontrollin lisääminen on vain pelkkä nyanssi, lisämauste keitossa, jota on jo monta vuotta hämmennetty. Itse JYPin peli-identiteettiin tai pelitavan ytimeen ei ole ollut tarkoitus koskea.

Ajatus on ollut kaunis, mutta käytännössä näissä kahdessa runkosarjan ottelussa koko pelitapa on pirstoutunut täysin. Peli-identiteetistä ei ole tietoakaan, ei ole pystysuunnan jääkiekkoa, ei ole kolmioprässiä, ei ole kiekkokontrollia, ei ole tiivistä mies miestä vastaan puolustamista. On vain vailla ajatusta juoksevia sähköjäniksiä, jotka eivät tiedä, että miten pitäisi pelata. Peleissä on tullut JYPille epätavallisen paljon ylivoimahyökkäyksiä omiin, on tullut oman pään merkkausvirheitä, ei ole tullut kaksinkamppailuvoittoja, eikä ole tullut kiekonriistoja.

Sitä en osaa sanoa, johtuvatko pelilliset ongelmat pelitavan muuttamisesta vai siitä, että "pelaajien vastuu on lisääntynyt". Vai kenties siitä, että organisaatiossa keväällä ollut "kehityskeskustelu" ei olekaan puhdistanut ilmaa vaan tehnyt siitä vieläkin tunkkaisemman?

Prosessi on kuitenkin vielä pahasti kesken, eikä vielä ole jaettu vasta kuin 6 sarjapistettä. Ei uudistettu pelitapa voi tässä vaiheessa toimiakkaan kuin ajatus. Mutta se huolestuttaa, että vanhasta pelin ytimestä ei ole näkynyt juuri mitään toimivia elementtejä.

 

[Lampinen]

En kyllä lähtisi vielä panikoimaan yhtään mitään.

Ja aikaa muutokselle. Pakko myöntää, että syö mistä, kun joku Hostikka torjuu JYPiä nurin, mutta eiköhän palkinto odota keväällä. C'moon, luotetaan jätkiin!

 

[opelix]

Helen pohdinta aiheesta on mielestäni erittäin ansiokasta,kuin omasta päästäni. Sopii vain toivoa etteivät nämä keväiset keskustelut ole johtaneet tilanteeseen jossa pelaajille on annettu valtaa enemmän kuin olisi aiheellista. Onko liikaa luettu analyytikkojen jauhantaa pelitavoista ja unohdettu yksilön vastuu. Kolme peräkkäistä runkosarjan voittoa voivat kylvää alitajuntaan ajatuksen että pelitapaa muuttamalla tällä "suvereenilla" porukalla homma hoituu. Kyse on kumminkin yksilöistä,kaksinkamppailutilanteista ja itsensä likoon laittamisesta. Hieman on samoja elementtejä ilmassa kun mestaruuskauden jälkeisenä syksynä. No silloin kurssi oikeni,siihen toki uskon edelleen.

 

[Rostislav]

Filppulan ongelma JYPin aikana oli heikko fysiikka; jalka ei vain riittänyt ja siksi peliaika jäi vähiin. Suikkanen laittoi Ilarin harjoittelemaan ja tulos näkyi heti.

Kas kun Ilari ei itse tajunnut harjoitella.

Mielestäni kyse oli enemmän motivaation puutteesta sekä siitä ettei joukkue ollut pelaajalle oikea ja päin vastoin, ja se paistoi koko ajan enemmän tekemisessä. Tilanne kärjistyi entisestään Dufvan astuttua ruoriin, käytännössä siitä alkoi niin Filppulan kuin Hannuksenkin lähtölaskenta.

Viimeksi olen tarkkaillut Filppulan otteita tarkemmin TPS:n mestaruusvuotena, eikä ainakaan sarjassa JYPiä vastaan loistanut niinkään fysiikka, vaan kova itseluottamus ja sitä kautta onnistumiset jotka ruokkivat lisää onnistumisia. Luistelu oli edelleen aika verkkaisen näköistä, mutta kädet kävivät senkin edestä.

 

[Aito Taisto]

Kas kun Ilari ei itse tajunnut harjoitella.

Mielestäni kyse oli enemmän motivaation puutteesta sekä siitä ettei joukkue ollut pelaajalle oikea ja päin vastoin, ja se paistoi koko ajan enemmän tekemisessä. Tilanne kärjistyi entisestään Dufvan astuttua ruoriin, käytännössä siitä alkoi niin Filppulan kuin Hannuksenkin lähtölaskenta.

Viimeksi olen tarkkaillut Filppulan otteita tarkemmin TPS:n mestaruusvuotena, eikä ainakaan sarjassa JYPiä vastaan loistanut niinkään fysiikka, vaan kova itseluottamus ja sitä kautta onnistumiset jotka ruokkivat lisää onnistumisia. Luistelu oli edelleen aika verkkaisen näköistä, mutta kädet kävivät senkin edestä.

Ei Ilarin fysiikka silloinkaan huikea ollut, mutta parempi; hitaampi jalka sopi paremmin suikkaskiekkon kuin roboteille. Kunnonnousutieto perustui Filpulan TPS-aikaisiin haastatteluihin.

 

[Dvozak]

Aika floppi tais olla kiekollinen pelityyli, kun Dufvalle kahden pelin jälkeen potkut.

 

[Raúl]

Aika floppi tais olla kiekollinen pelityyli, kun Dufvalle kahden pelin jälkeen potkut.

Niinpä! Mielenkiintoinen ratkaisu ja erittäin mielenkiintoisessa vaiheessa! Potkut eivät varmasti johtuneet menestyksestä, joten oli henkilökemioissa jotain ongelmia?

Kakkosvalmentaja tilalle? Kukas siellä nyt edes oli...

 

[MarkusMaggot]

Potkut eivät varmasti johtuneet menestyksestä, joten oli henkilökemioissa jotain ongelmia?

Kakkosvalmentaja tilalle? Kukas siellä nyt edes oli...

No onhan noista henkilökemioista ollut puhetta jo pitkän aikaa ja ilmeisesti pelaajat eivät olleet tyytyväisiä juuri tähän puoleen. Ilmeisesti asiat eivät ole parantuneet ja tähän päädyttiin.

Oma veikkaus on, että kakkosvalmentaja Jyrki Aho ottaa päävalmentajan paikan nyt ja Jukka Ahvenjärvi hyppää JYP-Akatemian puikoista mukaan ensi syksynä. Ahohan paikkasi Dufvaa satunnaisesti maaotteluiden ja flunssan takia menneinä talvina jäätävällä voittoprosentilla 100.

 

[Handyy]

Oma veikkaus on, että kakkosvalmentaja Jyrki Aho ottaa päävalmentajan paikan nyt ja Jukka Ahvenjärvi hyppää JYP-Akatemian puikoista mukaan ensi syksynä. Ahohan paikkasi Dufvaa satunnaisesti maaotteluiden ja flunssan takia menneinä talvina jäätävällä voittoprosentilla 100.

Omakin veikkaus on että Aho ottaa päävalmentajan paikan ja organisaatio katsoo, millaista tulosta saadaan aikaan. Ja tämä on samalla oma toivekin, ettei tänne nyt alettaisi jotain Jortikkaa tai Summasta roudaamaan.

Tämä on todennäköisesti etukäteen mietitty kuviokin, koska ajankohta Dufvan potkuille on näin erikoinen.

 

[opelix]

Helen pohdinta aiheesta on mielestäni erittäin ansiokasta,kuin omasta päästäni. Sopii vain toivoa etteivät nämä keväiset keskustelut ole johtaneet tilanteeseen jossa pelaajille on annettu valtaa enemmän kuin olisi aiheellista. Onko liikaa luettu analyytikkojen jauhantaa pelitavoista ja unohdettu yksilön vastuu. Kolme peräkkäistä runkosarjan voittoa voivat kylvää alitajuntaan ajatuksen että pelitapaa muuttamalla tällä "suvereenilla" porukalla homma hoituu. Kyse on kumminkin yksilöistä,kaksinkamppailutilanteista ja itsensä likoon laittamisesta. Hieman on samoja elementtejä ilmassa kun mestaruuskauden jälkeisenä syksynä. No silloin kurssi oikeni,siihen toki uskon edelleen.

Nyt sitten kävi mitä ounastelin mutta samalla pelkäsin. Nyt jos koskaan joukkueeseen tarvitaan johtajuutta isolla J:llä, muuten kaukalossa viillettää kuriton jätkälauma joista vain on kivaa pelata kiekollista peliä. Kyllä ammattilaisurheilussa täytyy taktisen osaamisen lisäksi olla myös munaa laittaa äijät ruotuun. Olen kuullut tietyiltä pelaajilta lähtöuhkauksia täksi kaudeksi jos RD ei muutu ja muuta paskaa. Seppäsenä olisin sanonut että tervemenoa, laivalla täytyy olla kapteeni. Aika pian on nähtävissä mihin suuntaan RD:n lähtö tätä venettä keikuttaa ja näihin pelikirja-asioihin.

 

[opelix]

Nyt onkin mielenkiintoista nähdä,alkaako Aho ajaa muutoksia pelitapaan jossa piilee tällä kokoonpanolla valtava riski vai repii kaiken irti itsekin hallitsemasta pystysuunnan kiekosta ja pelaa enemmän varman päälle.

Vaikka veikkaankin jälkimmäistä,tärkeämpää kuin pelitapa,on sitouttaa joukkueen yksilöt pelaamaan tasollaan. Jos jotain positiivista,maajoukkuetauolla saadaan näillä näkymin treenata koko joukkueen voimin(varauksin Vatanen). Muilla ei ole näillä näytöillä mitään asiaa Karjalaturnaukseen.