Itsekin kuulun juuri siihen sukupolveen, joka kasvoi ja oppi tuntemaan nimenomaan Bluesin. Tietysti tiedossa oli Kiekko-Espoon kunnioitettava historia, mutta sen yhdisti vain osaksi Espoo Bluesia ja sen tarinaa. Itse innostuin jääkiekosta ja Bluesista 2000-luvun puolivälin paikkeilla, ja näiden vuosien aikana tuli nähtyä tästä Salonojan rahakirstusta lähtöisin olevasta rakennelmasta puoli jos toinenkin. Paljon upeita, tai ainakin muuten kulttimaineeseen nousseita pelaajia, useampi mieleenpainuva playoff-sarja voittoineen ja tappioineen, BB07-porukan (Blueskannattajien) työ kannattajakulttuurin eteen… Muistoja riittää. Erityisesti Kulman viimeiset kaudet olivat itsellekin sitä parasta aikaa kannattajana, jolloin Blues oli kasvanut todella isoksi osaksi omaa arkea.
Viimeisistä kausista ja niiden aiheuttamasta tunteiden vuoristoradasta voisi kirjoittaa myös vaikka miten paljon, mutta lyhyesti ilmaistuna konkurssi ja sitä myötä lopullinen niskalaukaus tuntui siinä vaiheessa lähinnä helpotukselta. Suru oman seuran kuolemisesta oli suuri, mutta niin sen vain lopulta sisäisti ja hyväksyi. Itse paikkasin (paikkaan edelleen) jäljelle jäänyttä jääkiekkotyhjiötä NHL:n seuraamisella, ja esimerkiksi Espoo United kaiken tämän jälkeen näyttäytyi lähinnä absurdina vitsinä.
Kun sitten tätä nykyistä Kiekko-Espoota alettiin tuhkista rakentamaan, ei se alkuun herättänyt itsessäni enää juuri mitään tunteita. Ihan sama. Blues oli kuollut, ja surutyö siihen liittyen tehty. Sivusilmällä seurailin projektin etenemistä, mutta peleihin lähtemiseen asti ei kiinnostus riittänyt. Huhtalan paluu ja viime kauden Mestis-mestaruus olivat hienoja juttuja ja finaaleiden kohdalla ajattelinkin pitkästä aikaa, että voisi mennä hallille, mutta vielä jäi menemättä.
Kuitenkin, syystä tai toisesta, tämän kauden aikana on jossain sielun sopukoissa herännyt jonkinlaista uutta kiinnostusta ja olen huomannut seuraavani säännöllisesti pelien tuloksia kauden mittaan. Tein jopa paluun hallille yhteen Jokerit-peliin, ja siinä Kulman tienoilla istuskellessa heräsi kyllä lämpimiä muistoja ja nostalgisia fiiliksiä, ja tappiosta huolimatta tästä hallireissusta jäi positiivinen fiilis. Tavoitteena olisi päästä vielä ainakin yhtä pudotuspeliä paikan päälle katsomaan.
Saa nähdä, mitä tulevat kaudet tuovat kannattamisen osalta itselle tullessaan. En tiedä, tuleeko nykyisestä Kiekko-Espoosta koskaan itselleni yhtä tärkeää kuin Bluesista aikoinaan, mutta ensi alkuun tavoitteena olisi olla edes satunnaiskatsoja. Olisi kiva, jos Suomessa olisi taas oma seura, ja sitä myötä motivaatio seurata kotimaista liigaa.
Ymmärrän kuitenkin täydellisesti vanhaa Kulman ydinporukkaa ja muita Blueskannattajia, jotka eivät tästä uudesta tulemisesta enää innostu, tunnetta kun ei saa nappia painamalla vaikka haluaisikin. Lukeudunhan itsekin tähän kategoriaan. Joka tapauksessa arvostan valtavasti kaikkia, jotka ovat olleet mukana nykyistä Kiekko-Espoota uudelleenrakentamassa, tai uskollisesti seuranneet Suomi-Sarjasta asti. Nykyinen kannattajaporukka tekee myös hienoa ja arvokasta työtä, siellä näyttäisi olevan hyvä ja tavoitteellinen meininki. Jatkakaa samaan malliin!
Jaahas, tarkoituksena oli vain lyhyesti tuoda esiin yhtä Blues-sukupolven näkökulmaa ja mielenmaisemaa, mutta laukallehan tämä lähti ja tulikin melkoinen kannattaja-omaelämäkerta :D
