Vähän on pantava vastaan tätä.
Kiekko-Espoo pelasi kotona 24 ottelua joista voittoja oli 14. Ei tuo nyt ihan onnetonta ole.
Joo, en nyt määrällisesti meinannutkaan.
Mutta esim. Ketterä -sarjassa kotipeleissä 2400 ja 2500 katsojaa, jotka näkivät kotijoukkueen viime hetken karvaan tappion, ja samalla silloin sekä voitto että ainakin se jatkoerä jäivät haaveeksi. Ainakin parkkipaikalle suuntasi iso määrä kiukkuisia ja harmistuneita katsojia. Toinen noista peleistä taisi olla se, jossa ei saatu edes laukauksia juuri vastustajan maalille, eli peliotteetkin vähän niin ja näin, vaikka tulos oli tiukka. Toki poissaoloja oli paljon, mutta joukkueen voittoa espoolaiset varmaan ennemmin odottaa, riippumatta keitä kaukalossa pelaa.
Kauteen mahtui myös kirvelevät paikallistappiot Jokereille kerta toisen jälkeen, mikä varmasti puree pahasti, kuten paikallispelien tappio aina. Loppuvuodesta jo ennen joulua oli heikkoja peliesityksiä, ja surullisena kruununa 0-5 tauluun K-Vantaata vastaan puolentoistatuhannen katsojan edessä, mikä siihen aikaan oli varsin hyvä yleisömäärä K-Espoon kotipeleissä.
Näillä siis meinasin sitä, että kun peleissä on tuhansia katsojia, niin moni heistä lähtee negativiisin fiiliksin kotiin, kun peli on päättynyt henkilökohtaisella mielipiteellä pettymykseen. Kausikortin ostaneet tulevat seuraavaankin peliin, mutta irtolippujen ostajan kohdalla se ei ole koskaan automaatio eikä itsestään selvyys. Moni kyllä tulee, mutta tosiaan, se ei ole itsestään selvää. Jos joku kävi vain jokeripelit katsomassa, ja toivoi espoolaisten voittoja, jäi fiilis, että ei ne voita koskaan, ei sinne halliin viitsi mennä, kun sieltä tulee pahalla mielellä kotiin. Tämä tosin hölmö ja kärjistetty ajattelutapa, mutta saanet kiinni. Jos on valikoinut vain pelin siellä pelin täällä, ja sattumalta juuri ne olleet huonoa kiekkoa kotijoukkueella, se kynnys maksaa lippu ja lähteä uusiksi on korkealla.
Toisin on, jos pelit hallilla ovat viihdyttäviä ja mukavia. Mieluusti ostaa pian uudenkin lipun.