Pääasiahan tietenkin on että myös Espoolaispoikia on maajoukkueiden ringeissä, mistä pojat sitten tulevatkin.
Tästä samaa mieltä, itselleni on aivan sama missä kiekkokoulussa liiga- ja majutason espoolaiset ovat opetelleet luistelemaan.
Tiedän, että on luontevaa verrata kasvattajaseurojen tasoa katsomalla yksittäisten pelaajien taustoja. Tämä ei kuitenkaan anna kuvaa siitä kenellä on parempi organisaatio, tasokkaampi valmennus jne. Fakta kuitenkin on, että 99,9% espoolaisista ammattikiekkoilijoista on päässyt tuolla tasolle koska ovat pelannut Bluesin edustusjoukkueista (yleensä nykyään jo C2-ikäluokasta eli 13/14-vuotiaasta saakka). He ovat nousseet ja nousevat ikäkausimaajoukkueisiin juuri näistä joukkueista, ei EPS:stä, EKS:stä, Jäähongasta, EJK:sta tai BJR:stä.
Tällä hetkellä ero kolmen kasvattajaorganisaation välillä on selvä. Se miten tämä konkretisoituu liigakiekkoilijoina näkyy 5-10 vuoden aikavälillä. Matinkylässä on enemmän resursseja, isommat massat ja tasaisempi ammattitaitoinen valmennus. Jokaisella joukkueella on oma valmentaja, joka todella osaa asiansa. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että Espoonlahdessa tai Laaksolahdessa EI olisi hyviä valmentajia. Parhaimmat saavat kuitenkin vähemmän palkkaa, ja joutuvat venymään useampaan ikäluokkaan. Pitää kuitenkin muistaa, että kukaan ei valmenna rikastuakseen, mutta on tärkeää, että siitä maksetaan riittävä korvaus. Jos mennään pelkällä isäsuhteella ja lajirakkaudesta, voitta intohimo usein todellisen osaamisen. (Pakko sanoa lillukanvarsiin tarttumisen välttämiseksi, että poikkeuksia on aina). Osaajille pitää maksaa. Ei varmasti tarvita neroa arvioimaan kumpaan seuraan nuori, osaava valmentaja haluaa mennä jos toisessa maksetaan samasta työstä selvästi enemmän, ja siellä on vielä mahdollisuus päästä edustuorganisaatiohin onnistuessaan valmentamaan.
Tämä sama, ns. suora putki edustukseen, vetää myös pelaajia Matinkylään. Mikä on täysin ymmärrettävää. Itse halusin aikanaan Jäähonkaan pelaamaan koska se harjoitteli Matinkylässä, edustuksen vieressä. Tällaisilla seikoilla on valtavasti symboliarvoa ja nyt muotoillulla organisaatiouudistuksella junioriputkest (kiekkokoulusta edustukseen joko SM- tai Divaritasolle) pyritään tekemään konkretiaa.
Oman kokemuspohjani perusteella on erittäin järkevää, että alimman harrastetason ja ylimmän edustustason väliin jäävän suuren pelaajamassan kohdalla, haetaan malleja missä tasoerot joukkueiden sisällä jäisivät mahdollisimman pieniksi.
Mielestäni espoolaisilla harrastajamäärillä pitäisi pystyä harrastamaan kovalla kilpatasolla vähintään kahdella joukkueella. Pahimmillaan ylemmän keskitason kiekkoilijat ovat jakautuneet neljän joukkueen kesken.
Kilpailua seurojen välillä on toki hyvä olla. Mielestäni on mahtavaa, että esimerkiksi tällä kaudella A-junnuissa EKS pystyy tosissaan kilpailemaan akatemian kanssa samassa sarjassa. Tämä on erittäin pitkäjänteisen työn ja onnistuneiden seurayhteistöiden tulosta.
EKS tai EPS ajoittain menestys ei kuitenkaan tarkoita, että toiminta Matinkylässä olisi epäonnistunut. Päinvastoin, tällä hetkellä Matinkylä on yksi maan parhaiten toimivia junioriorganisaatioita urheilun perspektiivistä. Sitä ei puheenjohtaja Kymäläisen idioottimaiset ulostulot vie pois.
