Ah, aina yhtä ihanaa kun sama keskustelu käydään vähintään kerran vuodessa. Joku tulee ihmettelemään, miksei homma toimi Espoossa ja sitten saadaan kierrättää samoja asioita taas uudelleen.
Lyhyt kertaus omasta näkökulmasta: Kiekko-Espoon syntyhetkellä se ei varmastikaan ollut koko Espoon juttu ja silloin kaupungissa oli jo vankka kannatuspohja naapureille, eli IFK:lle ja Jokereille. Pikkuhiljaa Kiekko-Espoo alkoi kuitenkin kelpaamaan monelle, myös Matinkylän ulkopuolella ja kannatuspohja kasvoi. Ei se tarkoittanut kuitenkaan sitä, että aiemmin naapurijoukkueita kannattaneet olisivat vaihtaneet oman kaupungin jengin leiriin, vaan nuorista Matinkylän hallissa käyneistä alkoi kasvamaan Kiekko-Espoon faneja.
Bluesin synty muutti paljon, osa vanhemmasta polvesta pettyi nimiuudistukseen niin pahasti, että ei enää käynyt hallilla. Kannatustoiminta koki ainakin jonkinlaisen romahduksen. Kun tarpeeksi aikaa kului, Blues-nimeen tottuneet hallilla käyneet lapset kasvoivat nuoriksi ja alkoivat kehittämään fanitoimintaa. Lopputuloksena oli Blueskannattajat ja varmasti Suomen mittakaavan hienoimmat tifot ja sitoutunein kannattajatoiminta. Toimistolla oli kuitenkin sählätty jo vuosia monella eri tavalla, ja poukkoileva tapa toimia yritysten ja myös tavallisten katsojien suhteen johti konkurssiin.
Espoo United oli alusta lähtien kuin huono vitsi, minkä myötä Bluesin aikana kerätty kannattajapohja hajosi. Jäljelle jäi vain savuavat rauniot ja kourallinen ikifaneja, jotka ovat käyneet hallilla jo vuosikymmeniä.
Kiekko-Espoon paluu oli upea asia monelle, mutta ei kaikille. Blues-nimeen tottuneet nuoret eivät koe tätä seuraa omakseen, he eivät ole eläneet Kiekko-Espoon aikaa samoin kuin vähän varttuneemmat. Silti väitän, että jos Bluesin konkurssin jälkeen seuran nimeksi olisi tullut Kiekko-Espoo, moni Blueskannattajista olisi ainakin antanut uudelle seuralle mahdollisuuden. Nyt he ovat hajaantuneet kukin minnekin, suurin osa Hongan futismatseihin. Joten jäljelle jäi jälleen vain ikifanit sekä jonkin verran minun kaltaisia kannattajia, jotka skippasivat Unitedin, mutta palasivat nyt hallille.
Kun espoolaisen edustuskiekon verrattaen lyhyt historia on näin sekava ja täynnä monenlaisia epäonnistumisia, ei kannatuspohjakaan voi mitenkään olla kovin vankka sekä laaja. On ihan turha verrata toimintaa, katsojamääriä, fanituotemyyntiä jne. Poriin, Helsinkiin tai minnekään muualle, missä samat seurat ovat toimineet jo vuosikymmeniä samalla nimellä, logolla jne. Nyt Espoossa on vaan ymmärrettävä, että uuden sukupolven kannattajien kasvattamiseen mennee se noin 10 vuotta. Sinä aikana on toki noustava vähintään Mestikseen ja pystyttävä kehittämään toimintaa niin, että halliin saapuu satunnaiskannattajia rahoittamaan kehitystä. On tehtävä maltillisia investointeja oikeisiin asioihin, että toiminta ei jää paikoilleen, vaan kehittyy. Ei ole olemassa mitään yhtä selkeää asiaa, minkä tekemällä hallissa on yhtäkkiä 1000 katsojaa ja loistava tunnelma..
Sekin on todettava, että espoolaisuutta on olemassa urheilupuolella. Mutta kun asiat aina säännöllisin väliajoin onnistutaan mokaamaan, se katoaa tai ainakin hajaantuu hetkellisesti. Jos katsoo Bluesin parin viimeisen kauden kannatustoimintaa, voiko oikeasti väittää, että siinä ei näkynyt espoolaisuutta? Tai jos katsoo Hongan futisjengin kannatustoimintaa, kyllä sielläkin näkyy espoolaisuutta. On vaan hemmetin vaikeaa kilpailla tulevista kannattajista naapureiden kanssa, kun vastassa on vuonna 1897 perustettu IFK ja 1967 perustettu Jokerit, mikä tarjoaa tällä hetkellä maailman toiseksi parhaan lätkäsarjan pelejä. Mutta jos Kiekko-Espoo tekee asiat oikein, espoolainen kannatuspohja nousee jälleen. Siinä vain kestää hetki. Jollain pinssimyynnillä ei sellaisenaan ratkaista mitään, mutta se kertoo että seura kehittyy ja kasvaa. Pienistä oikein tehdyistä asioista kasvaa suuria ajan kanssa.
