Totean lähinnä että mielestäni Hiren paitaa ennen kattoon olisi pitänyt ehdottomasti laittaa vähintään Juha Ikosen paita, mutta oliko tämän puutteen taustalla sitten tulehtuneet välit vai mikä, että ei toteutunut.
Voisin itsekin lisätä tähän, ettei minulla ole mitään Hireä tai hänelle osoitettua kunnianosoitusta vastaan. 14 kautta seurassa on kyllä meriitti, vaikka kysyntää muihin ympyröihin ei hirveästi olisikaan. En haluaisi poistaa paitaa katosta, vaan ripustaa sinne enemmän paitoja edustamaan espoolaisen kiekkohistorian eri aikakausia. Lehtinen muistuttaa jo nyt kivasti nousuajasta, jolloin Lehtinen, Långbacka, Lehterä dominoi. Ikonen edustaisi alkuperäisen kiekko-espoon loppuaikoja, jolloin hän ja Prjahin olivat valloittava parivaljakko. Laatikaisen paita muistuttaisi tietystä Blues-aikakaudesta. Hirso on ehkä parhaiten edustanut viimeaikaisia kiekkokäänteitä, jotka toivottavasti ovat merkki uudesta noususta.
Ohessa vielä muutama vastaus aiempiin kysymyksiisi, johon unohdin vastata.
Minusta on aika iso oletus sanoa, että Hirso päätti pysyä Espoossa vaikka tilipussi muualla olisi ollut suurempi. Perustuuko tämä johonkin tietoon vai pelkästään mutuun?
... TEKSTIÄ...
HIFK- ja Jokeri-kausiin mahtuu myös kolme yli 40 pisteen kautta, joten en ihan ymmärrä, miten hän vasta Espoossa pelatessaan muuttui hyvästä pelaajasta legendaksi. Johtuiko se siis nimenomaan tästä kaukalon ulkopuolella tapahtuneesta työstä?
Tuo palkkajuttu perustuu Hirson haastatteluun, joka tuli muistaakseni niihin Bluesin talousvaikeuksien aikaan. Muistin varassa joudun valitettavasti operoimaan, mutta sisältö liittyi siihen, että Hirso on jo maailmaa tarpeeksi nähnyt ja on aika asettaa juuret takaisin Espooseen.
Kyllä. Legendaksi Hirso on muodostunut minulle nimenomaan sen takia, että hyvien pelitaitojensa lisäksi hän edusti esimerkillisesti seuraa. Hifk ja Jokeri aikoina hän oli vain hyvä pelaaja. Koen, että täällä hän oli muutakin. Ja muutamilta Helsingissä asuvilta Blues-junnuvanhemmilta kuulin (asun itsekin Helsingissä), että juuri Hirso oli esikuva, jonka perässä junnut valitsivat mielummin Bluesin kuin kilpailijan. Tämä on tosin subjektiivista palautetta, mutta Hirso on tähänkin päivään osoittanut aitoa sydäntä espoolaisen kiekon eteen, joka minun silmissäni on muodostunut legendaksi.
Mutta totean tähän vielä sen, että minulle legendat ja suosikkipelaajat ovat eri asioita. Mm. Långbacka, Petro Koivunen, Juha Ikonen, Cami Miettinen ja Ben Eaves olivat suosikkejani. Mutta heistä vain Juhaa pidin seuralegendana.
