Näin pari päivää kauden päättymisestä yritän summailla tuntojani... Kauden aloitin syyskuun ensimmäisestä kotipelistä. Ensin toki piti Espoonlahden jäähalli löytää kartalta, aiemmin kun tuolla en ollut ikinä käynyt. Mutta sisään astuttuani olo oli jotenkin tuttu. Olihan hallissa hyvällä tavalla vähän sellaista 90-luvun alun tunnelmaa Matinkylästä. Kahvila ei ollut vielä kauden alussa auki, joten myyntipisteitä oli hallin käytävällä yleisöjoukon seassa. Tunnelmassa oli aistittavissa jotain sellaista aitoa, maanläheistä ja rehellistä tekemisen meininkiä.
Juuri mitään en tästä joukkueesta tiennyt, toki #39 ja varsinkin #44 olivat tuttuja, ja jotain olin ehtinyt joukkueesta täältä Jatkoajasta ja medioistakin lukea ennen kauden alkua. Aikoinaan tunsin menettäväni jotain kun Kiekko-Espoon nimi muuttui päälleliimatun oloiseksi, trendikkään englantilaiseksi. Ja tuolloin menetin yhteyden ja tunnesiteen Kiekko-Espooseen.
Kun uuden ajan ensimmäinen ottelu oli nyt alkamassa, ja Kiekko-Espoon pelinalusvideo alkoi pyörimään historian huippuhetkillä, meinasi silmäkulmassa vähän kostua... Ajatukset hyppivät väkevästi siihen vuoden 1992 viimeiseen otteluun kun Espoo nousi Liigakartalle. Tuolloin voitetun ottelun jälkeen yleisöä ryntäsi Helsingin jäähallin jäälle juhlimaan joukkueen kanssa. Ja olisin mennyt minäkin kavereitteni perässä mutta kun järjestysmies tarrasi kiinni juuri minuun...
Kaudella ehdin paikalle 14 kotipeliin. Otteluiden palvelut paranivat kun kahvila saatiin auki ja myyntipisteiden paikat vakiintuivat. Kuuma makkara maistui yllättävän hyvältä keskellä talven pakkasia. Ja peli, sehän kulki hyvin koko kauden! Pelaajien nimet alkoivat muistua mieleen yhä paremmin ja huomasin että siinä missä se aiempi Kiekko-Espoo yhä oli väkevästi mukana hyvillä muistoilla, tämä tämän kauden jengi alkoi kummasti tuntua minun joukkueeltani kenen puolesta kannatin katsomossa. Aika tyylikkään pipon ja kaulahuivin kanssa, todellakin.
Kausi olisi saanut jatkua vielä ainakin yhden kotipelin, mutta huikean hienon kauden näin lyhyessä ajassa kasattu joukkue joka tapauksessa pelasi. Ensi kaudelle toivon kestävälle pohjalle rakennettua maltillista kasvua. Kunnianhimoa pitää olla, mutta realismi säilyttäen. Tavoite voisi olla Mestis-karsinta mutta millä aikataululla valmistuu Mestikseen soveltuva halli?