Suomisarjassa kannattaa viipyä niin kauan kun liiga on kiinni, jos joku päivä järki voittaa ja liiga aukeaa karsintoineen niin Mestiksen kiinnostavuus nousee samalla sekunnilla potenssiin 100.
Ulkopuolisena olen tuosta tyystin eri mieltä. Suomisarjassa Espoon kannattaa viipyä vain sen aikaa, että on valmis pelaamaan Mestistä. Valmiudella tarkoitan sitä, että taloutta eri riskeerata liiaksi ja pelillisesti on realistista tavoitella muutakin kuin jumbosijaa. Ei mestaruutta, mutta kuitenkin näyttää seuran myös pelillisesti kuuluvan sille sarjatasolle.
Tälle mulla on pari perustetta:
- Sijainti. Jos SS-visiitti kestää "määrittelemättömän" ajan, nopeasti juna ja metro vievät niin junnut, yleisön ja yhteistyökumpparit muualle. Aivan vierestä löytyy HIFK ja Jokerit maan korkeimmilta tasoilta ja Vantaallakin on vakiintunut jengi Mestiksessä. Ympäryskunnista (Kirkkonummi, Nurmijärvi, jne.) katsoen myös esimerkiksi Hämeenlinna alkaa olemaan vaihtoehto, jos Espoon edustus tahkoaa maan kolmanneksi korkeimmalla tasolla. Samoin samalta talousalueelta löytyy muiden lajien ja viihdemahdollisuuksien osalta sen verran kilpailua, että näivettyminen SS:ään ei tekisi hyvää pitkällä juoksulla. Tilanne olisi eri, jos Espoon sijasta pelattaisiin vaikka Kajaanissa. Kilpailu niin lajin sisällä kuin lajin ulkopuolistenkin tahojen kanssa on äärimmäisen kova Espoossa. Millä rakennat toimivan yhteistyöverkoston, jos kymmenen vuotta on väännetty alasarjoissa muutamille sadoille ihmisille? Miten myyt tuotteen muualta muuttaneelle inssille, joka on käynyt kymmenen vuotta katsomassa HIFK:ta, futista, korista tai löytänyt kulttuuritarjonnasta vapaa-ajan harrastuksensa?
- Historia. Espoossa pelattiin pääsarjatason kiekkoa pari vuosikymentä putkeen ja välillä jopa menestyksekkäästi. Jos tuosta vähänkään pysyvämmin "downgreidataan" maan kolmostasolle asti, niin se syö varmasti fanikantaa roimasti. Nopeasti ison massan kiinnostusta syö se, kun entiset ja nykyiset maajoukkue- ja NHL-miehet kaukalossa vaihtuvat urheiluvälinemyyjiin ja varastomiehiin. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, niin tuo downgreidaus ei ole pidemmän päälle seuran etu. Harva meistä enää vaihtaisi olohuoneeseen mustavalkotelkkaria, kun on jo totuttanut itsensä ties mihin nykytekniikkaan. Varsinkin, jos tarpeeksi monelle jää takaraivoon se, että Blues ajoi karille, seura kynti iäisyyden alasarjoissa ja nyt yht'äkkiä taas tulisi jotain käärmeöljymyyjältä haiskahtavaa tontille Liigan ovien avautuessa. Vaikka Kiekko-Espoo ei ole Blues, Kiekko-Espoo voi kärsiä Bluesin rasitteista ihmisten mielissä, erityisesti jos seura pysyy pitkään "piilossa" alasarjoissa.
- Junnuputki. Mitä pidempään korpivaellus jatkuu, sitä todennäköisemmin se näkyy junnuputken kautta edustukseen nousevien pelaajien laadussa. Karu fakta on se, että harva ikäluokkansa huippu (ei tarvitse edes olla ikäluokkansa top10 pelaaja) pysyy kovinkaan pitkään joukkueessa, jonka edustus ei pelaa Liigassa. Jollekin 15/16 vuotiaalle liigadebyytti on odotettavissa 2-3 vuoden sisään (poikkeusyksilöille toki nopeammin) jos kehitys jatkuu kohdillaan. Heitä on vaikea tuossa vaiheessa pidätellä joukkueessa, joka pystyy tarjoamaan "vain" SS:ää. Nopeasti vilkaistuna vuosien 2000-10 aikana esimerkiksi Kiekko-Vantaan B:ssä pelanneista vain kolme näyttäisi tehneen pidemmän uran kovissa sarjoissa: Hakanpää, Niemi ja Rönnberg. Näistä Hakanpää siirtyi B:n jälkeen Espooseen, Niemi tahkoi Mestikseen asti Vantaalla ja Rönnberg välillä testaili Espoossa ja kävi Ilveksessäkin, mutta laskettaneen mukaan. C-junnut kun otetaan samalle ajalle mukaan, niin löydetään vielä Lankinen ja Lajunen listoille. Siis kymmeneen vuoteen viisi pelaajaa, jotka ovat nousseet vähintään hyviksi liigatason pelaajiksi urallaan. Jos tuosta joku yksittäinen jäi huomaamatta, niin isoa kuvaa se ei muuta. Kun taas hakukriiteriksi Eliteprospectsissa pistetään Vantaa syntymäpaikaksi, löydetään ties millaista entistä ja nykyistä staraa. Eli toisin sanoen, nämä teemupulkkiset ja vastaavat siirtyvät joko suoraan tai jo hyvin varhaisessa vaiheessa lähialueiden jengeihin. Jos vastaavan tarkistuksen tekisi Espoon osalta, niin väittäisin B-junnuissa Bluesia edustaneen enemmän liigatasoisiksi nousseita pelaajia parissa vuodessa kuin Vantaalta nousi vuosikymmenessä. Ja useana vuotena vielä B-junnuvaiheessa tuon otannan aikana Vantaalla pelattiin junnuissa SM-tasolla ainakin B:ssä, eli ilmiötä ei yksinään voi selitellä sillä, että muualla tarjottiin kovempia pelejä.
- Nousurealiteetit. Espoo tarjoaa hyvän ympäristön, sillä potentiaalisten yhteistyökumppanien määrä on maan parhaita. Väkeä riittää, sillä kaupunki on maan toiseksi suurin ja kyljessä moni lähikunta on enemmän tai vähemmän osa "suur-Espoota". Edellinen visiitti Liigaan näytti seuran kiinnostavan ihmisiä, suurempana ongelmana oli taustalla häärineet puuhastelijat. Hallitilanne on auki, mutta kaiken järjen mukaan Salonojan pytinki jossain vaiheessa vaihtaa omistajaa ja käy läpi rempan. Sen aikaa voi olla evakossa vaikka Nordiksella, varsinkin kun HIFK puuhaa muuttoa Gardeniin. Jokerien tarina ei tule kovin kauaa enää nykymenolla kestämään, ja sieltä vapautuu maksavia asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja vastaavaa. Mestiksessä ei montaa sellaista joukkuetta ole, joita voisin kuvitella 5-10 vuoden sisään Liigaan. Olosuhteet ovat sellaiset, että Espoo on piikkipaikalla kun Liiga joskus avautuu tai laajenee. Jos silloin vielä tarvotaan Suomisarjaa, niin se liigajuna voi mennä nopeammin ohi kuin uskoisikaan. Vapaasti lainaten Gretzky sanoi, että piti mennä sinne minne kiekko oli menossa, ei sinne missä kiekko oli. Sama pätee mielestäni tässäkin. Jos Espoossa vielä aiotaan Liigaa pelata, pitää joukkueen olla mahdollisimman valmis nousemaan Liigaan ovien avautuessa.