Ketään noista pelaajista ei pidetty 16-18 vuotiaana sellaisena lupauksena, josta olisi odotettu jotain isoa tähteä. Yksikään heistä ei myöskään tainnut olla ensimmäisen kierroksen varaus NHL:ssä.
Mainitsemasi pelaajat eivät millään käy esimerkiksi siitä, että pelaaja olisi "tuhonnut" uransa jäämällä pelaamaan Venäjälle. Ne venäläiset superlahjakkuudet jotka ovat jääneet kotimaahan kehittymään ovat myös yleensä lyöneet itsensä läpi, kun taas ne venäläiset superlahjakkuudet jotka ovat siirtyneet Kanadan junioriliigoihin ovat pääsääntöisesti myöhemmin flopanneet urallaan.
Mihail Grigorenkon ja Nail Jakupovin piti olla lahjakkaampia pelaajia kuin Jevgeni Kuznetsovin ja Vladimir Tarasenkon. Kuinka kävi?
Pienikokoista Artemi Panarinia ei koskaan varattu NHL:ään ja hän jäi Venäjälle kehittymään. Pelaajatyypiltään hyvin samanlainen Aleksandr Hohlatshev puolestaan lähti Kanadan juniorliigoihin "kehittymään" jo 17-vuotiaana. Huomaa että Hohlatshev varattiin NHL:ään jo toisella kierroksella siinä missä Panarinia ei varattu ollenkaan, eli kykyjenetsijöiden mielestä Hohlatshevin NHL-potentiaali oli Panarinia paljon parempi. Tällä hetkellä Hohlatshev kyntää AHL:ssä siinä missä Panarin on tulokaskaudellaan tähti NHL:ssä.
Jevgeni Svetshnikovia pidettiin 96-ikäluokan parhaana hyökkääjänä Venäjällä. Svetshnikovilla on nyt menossa toinen kausi Kanadan junioreissa, missä hän on iskenyt tehoja hyvään malliin. Mutta meneillään oleva nuorten MM-turnaus on osoittanut, ettei Svetshnikov osaa enää pelata jääkiekkoa. Ne taidot jotka tekivät hänestä joskus ikäluokkansa lahjakkaimman pelaajan Venäjällä ovat vain kadonneet jonnekin. Svetshnikov on ollut Venäjän joukkueen huonoin hyökkääjä turnauksessa, vaikka hänen pitäisi olla tämän joukkueen johtava hyökkääjä.
Svetshnikovin kanssa saman ikäiset Lokomotivin hyökkääjät Jegor Korshkov ja Pavel Kraskovski ovat olleet Venäjän kaksi parasta hyökkääjää tässä turnauksessa. Näistä pojista tuskin kukaan oli kuullut mitään vielä vuosi tai pari sitten, mutta he nousivat Lokomotivin MHL-joukkueesta miesten KHL-joukkueeseen, ja kehitystä on tapahtunut paljon. Esim. ottelussa Suomea vastaan Kraskovski ja Korshkov olivat erittäin hyviä, siinä missä Svetshnikov vaelteli varjojen mailla.
Otetaan vielä Nikita Zadorovin esimerkki. ZSKA:n junnuissa hänestä puhuttiin tulevana suurpuolustajana. Kenties jopa Venäjän Zdeno Charana. Hänellä piti olla kaikki ominaisuudet nousta suurpuolustajien joukkoon. No, näin ei koskaan käynyt. Zadorov siirtyi Kanadan junioriliigoihin 17-vuotiaana ja kehitys tyssäsi siihen.
KHL:ssä pelaa tällä hetkellä pelaajatyypiltään paljon Zadorovia muistuttava Zijat Paigin. Paigin on noussut huipulle melkein täydestä tuntemattomuudesta tällä kaudella. Jo viime kaudella hän oli nuorten MM-kisoissa erittäin hyvä, mutta nyt hän on yksi KHL:n parhaita puolustajia. Paigin pelaa nyt paremmin KHL:ssä kuin mitä Zadorov AHL:ssä. Zadorov varattiin NHL:ään ykköskierroksen varauksena, kun taas Paigin varattiin NHL:ään viime kesän draftissa yli-ikäisenä pelaajana 7. kierroksella. NHL-scouttien mielestä näiden kahden pelaajan NHL-potentiaalissa on valtava ero, mutta jostakin kumman syystä Paigin on kuitenkin tällä kaudella kirinyt Zadorovin kiinni. Miten näin pääsi käymään?
Olisi todella mukava jos löytyisi edes yksi esimerkki venäläisestä pelaajasta, joka olisi Kanadan junioriliigoissa pelattuaan ylittänyt odotukset ja lyönyt itsensä läpi huipulle. Mutta näitä tapauksia ei vain ole. Ei yhtään kappaletta. On vain päinvastaisia tapauksia. Eli pelaajia, joiden piti lahjakkuutensa ja potentiaalinsa puolesta nousta huipulle, mutta joista tuli floppeja ja pettymyksiä.