KHL-matkat

[Kennel]

Kysyin tänään toimistolta noista lipuista ja Jokerit on oikeutettu 5% hallin katsomokapasiteetista (SKA-peleihin koitetaan saada isompaa määrää). Se, miten lippujen järjestäminen seuran kautta hoituisi, on vielä auki, sillä työmääräähän se lisää, jos lippuja yksittäin kaupattaisiin. Katsotaan, saadaanko keksittyä jonkinlainen ratkaisu.

 

[Tshekki77]

Ehkä aiheellista voisi olla myös viisumikysymykset. Pietariin pääsee vielä helposti ilman, mutta Moskovan kohdilla vaihtoehtoja ei taida liikaa olla.

Ite oon ollut käsityksessä, että ku sillä st. maria linellä painelee pietariin, että maissa saisi olla 72 tuntia, ilman viisumia. Eli jos junat natsaisi kohilleen, niin ehtisihän noissa puitteissa varmasti moskovassakin pyörähtämään. Vai kauanko se juna pietarista moskovaan ottaa?

 

[ms.qvist]

Ite oon ollut käsityksessä, että ku sillä st. maria linellä painelee pietariin, että maissa saisi olla 72 tuntia, ilman viisumia. Eli jos junat natsaisi kohilleen, niin ehtisihän noissa puitteissa varmasti moskovassakin pyörähtämään. Vai kauanko se juna pietarista moskovaan ottaa?

Jos iltajunalla lähtee niin juna on perillä Moskovassa aamulla, esim. tavallinen pikajunalähtee Pietarista 23:00 ja on Moskovassa 7:15. Sen sijaan jos käyttää Sapsan erikoisnopeaa junaa, matka käy joutuisammin ja tuolloin matka-aika on reilut neljä tuntia, jolloin esim. Pietarista 13:30 lähtevä juna on jo 18:00 Moskovassa.

En ole käynyt Venäjällä 15 vuoteen, joten en tiedä sisältyykö näihin viisumittomiin risteilyihin mitään määränpäärajoitusta ts. voiko tai uskaltaako sillä reissulla lähteä kovinkaan kauas Pietarin ulkopuolelle. Nimittäin jos tulee ongelmia niin ilman viisumia seikkaileminen Moskovassa voi tuottaa ongelmia jos viisumittoman reissun määränpääksi on ilmoitettu Pietari.

Minä en lähtisi ilman viisumia Moskovaan, en nimittäin viitsisi ottaa sitä riskiä, että tulee ongelmia ja joutuu asioimaan miliisin kanssa, joka kenties tiedusteleekin viisumia - he kun tulkinnevat asian siten, että Helsinki-Pietari risteily tarkoittaa sitä, että määränpää on Pietari eikä Moskova, jolloin ilman viisumia oleilu on sallittua vain Pietarissa.

vlad.

 

[SKA1946]

Vlad on täysin oikeassa. Moskovassa olette kusessa, jos ja kun miliisi (nykyään poliisi, joka ei miliisistä voissa paistamallakaan muutu poliisiksi) pysäyttää ja teillä ei ole viisumeita. Moskovassa on Venäjän mulkuimmat miliisit.

Vuosiviisumi maksaa noin 180 euroa. Googleen: "venäjän viisumi" ja hakemusta sisään. Passin pitää olla voimassa puolivuotta viisumin päättymisen jälkeen. Pari valokuvaa tarvitaan ja täytetty kaavake. Siellä matkatoimistossa, joka viisumin käytännössä hakee neuvovat lisää.

 

[Euroviljo]

Tuolta hoituu kätevästi Venäjän viisumit ja muutenkin tieto mitä tarvitaan viisumeihin ym.
Venäjän viisumit ja viisumikeskus | LÄHIALUEMATKAT

Pietariin menee kätevimmin Allegrolla Helsingistä. Junassa hoituu viisumit ja maahantulokortin täytöt ym eikä tartte persausta nostaa penkiltä. Suomen asemalla on jono takseja joilla sitten pääsee haluamaansa hotelliin tai hallille. Jos pyytävät yli 1000 ruplaa pyytävät liikaa. Normaalitaksa noin 300-600 ruplaa. Ulkomaalaisille, kieltä osaamattomille hieman enemmän.

Moskovaan pääsee samaten mm. Tolstoi junalla päivittäin Helsingistä ja matka taittuu kätevästi nukkuen ja pääsee myös aikalailla Moskovan keskustaan.

Lentämälläkin onnistuu Finskillä Moskovaan. Lentokentältä riippuen siitä mihin laskeutuu sitten voi ottaa jumalattoman kalliin taksin. Muistaakseni ekalla kerralla itsellä maksoi taksi lähemmäs 100 euroa Moskovan keskustaan ja matka kesti yli tunnin vaikka kilometrejä ei ollut kauheasti ja hinta oli jo parilla tuhannella ruplalla tingitty. Moskovassa on ollut parin vuoden älyttömät ruuhkat. Taksia nopeampi, halvempi ja suositeltavampi vaihtoehto on käyttää lentokenttäjunaa joka operoi kenttien ja Moskovan keskustan välillä. Liput oli muistaakseni muutaman sataa ruplaa eli ei paljon mitään, ovat moderneja ja uusia junia ja matka kestää noin 15 minuuttia. Ovat sellaisia punaisia junia jotka ainakin näkyvät Domodevolla heti terminaalista ulostultaessa vasemmalla kun olet selviytynyt kyytiä kauppavien taksisuhareiden merestä.

 

[Artyukhin]

Nostellaanpas tätä pinnalle, ketään menossa syyskuussa, ensi perjantaina Pietariin? Onkohan Jokerifaneille nyt yksi-kaksi katsomoa ketkä varanneet vaikkapa event-travelin tai lähialuematkojen kautta ja menossa Helsingistä? Viime vuonna Helsinkiläis-matkatoimistot olivat varanneet sieltä sun täältä paikkoja.
Itse en työmatkan takia pääse tuohon reissuun, 04.-06.12.2015 olisi tarkoitus lähteä katsomaan Pietaria taas; vastassa Traktor ja olikohan Neftehimik. 31.01.-02.02.2016 myös paikalle SKA-Jokerit-peliin.

 

[Meeps]

Ois tarkoitus käydä Riikan reissulla katsomossa Dinamon peli. Opiskelijat pääsee näköjään puoleen hintaan, mutta oisko kenelläkään tietoa pääseekö myös ulkomaisella opiskelijakortilla, tai tarkistaako ne ylipäätänsä opiskelijakortteja?

 

[Kloppe]

Suunnittelisin viikonloppureissua Pietariin 13-15.9.2019 ,ottelut siellä:

SKA-CSKA PE 13.9 klo. 19.30
SKA-Jokerit SU 15.9 klo. 17.00

Ikinä Venäjällä käyneenä pakko kysyä että riittääkö KHL-otteluiden liput siihen viisumivapauteen? Muistelen jutteleeni SKA-fanin kanssa viime syksynä Hartwallilla aiheesta ja hän mainitsi, ettei he tarvinneet Suomeen viisumia, pelkästään ottelulippu riitti. Onko teillä tietoa/kokemusta tästä? Netistä en oikein ainakaan löydä tästä mainintaa, mutta hullulta mielestäni kuulostaa esim. päivän vieraspelireissu Pietariin ja ottelulipun päälle turistiviisumi 89€...

 

[olmivaara]

Suunnittelisin viikonloppureissua Pietariin 13-15.9.2019 ,ottelut siellä:

SKA-CSKA PE 13.9 klo. 19.30
SKA-Jokerit SU 15.9 klo. 17.00

Ikinä Venäjällä käyneenä pakko kysyä että riittääkö KHL-otteluiden liput siihen viisumivapauteen? Muistelen jutteleeni SKA-fanin kanssa viime syksynä Hartwallilla aiheesta ja hän mainitsi, ettei he tarvinneet Suomeen viisumia, pelkästään ottelulippu riitti. Onko teillä tietoa/kokemusta tästä? Netistä en oikein ainakaan löydä tästä mainintaa, mutta hullulta mielestäni kuulostaa esim. päivän vieraspelireissu Pietariin ja ottelulipun päälle turistiviisumi 89€...

Ei riitä KHL-liput viisumivapauteen. Futiksen mm-kisoissa Venäjällä oli käytössä ensimmäistä kertaa viisumin korvaava ns. Fan Id, jonka sai ottelulipun esittämällä, mutta sitä ei ole ulotettu vielä muihin tapahtumiin. Max 72h viisumivapaus on mahdollinen risteilyturisteille, eli jos tuolloin sattuisi olemaan Helsingistä risteilyitä Pietariin, voisi sellaisella reissulla käydä viisumivapaasti katsomassa KHL-pelejä. Mutta jos esim. junalla suunnittelet Pietariin meneväsi, on viisumi oltava.

 

[Antonius]

Suunnittelisin viikonloppureissua Pietariin 13-15.9.2019 ,ottelut siellä:

SKA-CSKA PE 13.9 klo. 19.30
SKA-Jokerit SU 15.9 klo. 17.00

Ikinä Venäjällä käyneenä pakko kysyä että riittääkö KHL-otteluiden liput siihen viisumivapauteen? Muistelen jutteleeni SKA-fanin kanssa viime syksynä Hartwallilla aiheesta ja hän mainitsi, ettei he tarvinneet Suomeen viisumia, pelkästään ottelulippu riitti. Onko teillä tietoa/kokemusta tästä? Netistä en oikein ainakaan löydä tästä mainintaa, mutta hullulta mielestäni kuulostaa esim. päivän vieraspelireissu Pietariin ja ottelulipun päälle turistiviisumi 89€...

Tämä pitää paikkansa, kunhan matkustaa laivalla. Muuten tarvitsee viisumin.

 

[Hurraa]

Jokos moni on hyödyntänyt e-viisumia Pietariin?

Tuli tuossa mieleen heittää omaakin tarinaa tänne ja suunnitelmia tulevaan. Toissa talvena tehtyjen CHL-retkien innoittamana viime talvena tuli nähtyä kaksi KHL-peliä. Jälkimmäinen kohdistui Avtomobilistiin, jonka seuraamisen into käynnistyi Siperian matkasta kesältä -16, ollessani pari päivää Jekaterinburgissa.

Ensimmäinen KHL-retki suuntautui viime joulun tienoilla Riikaan, missä kotijoukkueen vastukseksi tuli Ruohomaan, Puustisen ja Joonas Nättisen vahvistama HC Neftekhimik Nizhnekamsk. Katsomossa näkyi vahva kansallistunne, kansallislaulun ajan kannattajakatsomossa pidettiin isoa Latvian lippua esillä. Riga Arena oli simppeli, melko suuri areena jossa homma toimi. Kotijoukkueen kannattajien sekaan ei päässyt kun ei ollut kotijoukkueen väriä päällä. Ja jos erätauolla katsomoita pitkin pääsikin, ei huivin vaihtokulttuuria suomalaisen kannattajaryhmän huiviin oikein ymmärretty. Tietynlainen patrioottisuus näkyi vaikean historian läpi käyneen maan kansalaisissa. Ottelu taisi päättyä kotijoukkueelle 2-0, mikäli oikein muistan. Riika kaupunkina oli muuten uusi tuttavuus, mutta varsin looginen ja simppeli. Ehdoton plussa hintatasosta, etenkin Moskovan kaupunginosassa. Toinen plussa julkisen liikenteen järjestelystä, mitä on aina ilo käyttää jo pelkän sattumanvaraisuuden takia maastoa tutkittaessa. Suora lento Helsingistä Riikaan edestakaisin oli siinä satasen luokkaa.

Seuraava retki kohdistui noin kuukautta myöhemmin Bratislavaan, missä oli jo aiemmin sivuttu Avtomobilistin näkeminen paikan päällä vuorossa. Kaupunkiin oli edullisinta käyttää Air Balticia, kuten Riikan lennoilla myös. Välilasku Riikassa ja sieltä Wieniin, edestakaisin oli reilun satasen. Wienistä matkaa Bratislavaan noin 80 kilometriä, Wienin lentoasemalta vielä vähemmän. Aikatauluun sattui hienosti tulopäivänä EBEL-liiga ottelu Vienna Capitals - EC Red Bull Salzburg. Ottelu pelattiin 1996 ja 2005 mm-näyttämönä toimineessa jäähallissa, Erste Bank arenassa, missä oli keskieurooppalaiseen tyyliin tietty areenan glamour poissa. Tunnelma sen sijaan oli reipas ja kiekkoilukin virkeää. Lopputulosta ei juuri muista. Huivin vaihto onnistui heti ensimmäiseltä kysyttävältä. Myös kotijoukkueen kannattajakatsomossa pääsi haistelemaan paikallista kulttuuria ilman että se ketään enempää kiinnosti. Fanituotemyymälä valikoimineen pakotti kerrassaan ostamaan komean mukin ja tyylikkään t-paidan.

Seuraavana päivänä summittaisella asemalla (Simmering?) mobiilisti otettu junalippu mikä vei Bratislavaan, teki noin 10 euroa. Bratislava oli melko hiljaisen oloinen kaupunki tähän vuoden aikaan. Seuraavana päivänä pelattu peli Avtomobilistia vastaan vei Onderj Nepela areenalle. Erikoinen arkkitehtuuri kyseisessä hallissa herätti huomiota ja pakotti ottamaan pari kuvaakin. Hallin ulkopuolelta pääsi fanimyymälään tavallinen kadun tallaajakin. Valikoima oli asiallinen ja ajanmukainen. Hallin sisälle oli vaikea päästä. Piletissä oli tietty katsomo, kahdessa kerroksessa olevat sisäänmeno-ovet eivät koskaan tahdonneet aueta meille. Ovella kerrottiin aina ettei tämän katsomon lipulla tästä ovesta, vaan tuolta toisesta. Siellä toisessa vaan kun sanottiiin samoin ja näytettiin jotain muuta ovea. Noin neljännellä kerralla tärppäsi. Hetken mielijohteesta ostamani kukat Avtolle oli myös edelleen mukanani. Ajatuksena oli kukittaa joukkue siitä syystä että ensi kertaa olemme samassa pelissä. Tämä arvokas tapahtuma oli tapahtua vaihtoaition takana jo lämmittelyjen aikaan, mutta ei aivan onnistunut. Ennen ottelun alkua viimein paikallinen kuvaaja välitti viestini Avton huoltajalle, ja punaisten ruusujen luovutus onnistui. Tätä ennen Avton valmennusjohto aivan ymmärrettävästi kieltäytyi kimpusta ottelun alun alla.

Hallissa missä Suomi on voittanut maailmanmestaruuden, oli jo itsessään mukava vierailla. Areena oli fiksun kokoinen ja katsomorakenteeltaan jäähallimainen. Istumapaikkalippu maksoi 12 euroa, mikä oli vähemmän kuin EBEL-liigan matsilippu. Mielessä kävi myös, että samana keväänä täällä pelataan jälleen mm-kisat.

Siirryin katsomon kulmaan missä muitakin avtopaitaisia näkyi. Vastakulmauksessa Slovanin kannattajat loistivat poissaolollaan. Katsomon reunalla järjestyksenvalvoja tuntui valvovan mielenilmaisun(?) onnistumista. Ottelu oli Avton riemua kentällä ja katsomossa. Ensinäkeminen Avton kannattajien kanssa oli hyvin lämmin ja välitön. Ilman kunnollista yhteistä kieltä kommunikointi sujui hienosti ja huumorintaju taisi olla samaa luokkaa heidän kanssaan. Kannatuslaulut ja -huudot oli simppeleitä ja helppoa opetella. Pelin voittomaljan jälkeen hallin käytävällä toiveeni ryhmäpotretista huipentui kuvaan, johon saman tien riensi noin 20 avtofania, lähes koko ryhmä. He olivat jatkamassa Riikaan seuraavan päivän otteluun. Omalla seurueella oli jo reissupäivät vähissä joten paluu Suomeen oli toteutuslistalla seuraavaksi. Bratislavan illassa taisi tulla maistettua maankuulu Slivovitsmuki eli luumuviinaa. Aamupäivän bussilippu Bratislavasta Wienin kansainväliselle lentoasemalle maksoi seitsemän euroa.

Viikko sitten kävin kaverin vihjeestä Avton pelissä Helsingissä. Kauhean tarkkaan kun en ollut otteluohjelmaa selaillut. Hartwall Arenan hajusta huolimatta hallista löytyi hyvinkin tuttuja hahmoja, jotka olivat olleet Bratislavan retkellä. Jokerit ryhdistäytyi lauantain kunniaksi, mutta simppeli veljeys jo tutuksi tulleiden avtolaisten kanssa teki jälleen hienon illan. Tyypit olivat käyneet Södertäljen pelissä kurkkaamassa SHL-tunnelmia, ja olivat nyt Berliinistä tulleet Helsinkiin. Matka heillä jatkui, mutta sain kutsun. Kutsun seurauksena seuraava kohde minulla onkin Jekaterinburg, jossa kotipelin jälkeisen välipäivän jälkeen on ohjelmassa fanimatka Magnitogorskiin. Vinkki Pietarista lentäen Uralille majoituspaikkajärjestelyineen teki sen, etten tohtinut kieltäytyä. Muutamaa kaveria on tullut myös houkuteltua matkaan. Viisumihakemus lähtee toistamiseen vetämään ja sitten lähdetään pienelle seikkailulle. Lennot edestakaisin tekee näköjään 112 euroa ja fanimatkan tarjoaa joku taho käsittääkseni. Mahdollista että tuosta raapustan myöskin pienen raportin tänne.

 

[ejs]

Täältäkin jotain..

Olematta nyt heti lähdössä minnekään, niin kannatta huomata, että e-viisumi käy lentoreissulla Pietariin (käykö Moskovaankin? entä Jekaterinburgiin?). Eli se tasoittaa lentämisen muuten kalliimpaa hintaa, varsinkin kertaviisumilla matkustaessa. Ja jäähän siitä junamatkan sivukulut pois...

 

[SirKepola]

Pitäisi lentäessä olla vain Pietarin kentällä voimassa, kun koskee nyt siis vaan Pietarin ja Leningradin alueita tämä kokeilu muutenkin.

 

[Hurraa]

Trastuite, on jatkokertomuksen aika! Edellisessä viestissäni luvattu seuraava raportti on tässä:

Lähes suoraan Ässät-JYP fanimatkalta 25.1. suuntasin kaverin kanssa seuravaana aamuna Kouvolaan junalla. Hyppäsimme sieltä Allegroon johon olin ottanut junaliput. Koska kyseessä oli viikonlopun puolella tapahtuva lähtö, mihin oli liput otettu kahta viikkoa ennen lähtöä, oli hinta vaivaiset 19 euroa. Kouvolasta Pietariin ei kestänyt muutenkaan kuin reilut kaksi tuntia. Eräs toinen kaverini oli Pietarissa jo vastassa ja otimme ensimmäinen illan rauhallisesti. Hotelli minkä olin ottanut, maksoi kahdeksan euroa yö/hklö ja sisälsi aamupalan. Vanhaa kiinteistötekniikkaa lukuunottamatta majoitustilat olivat ensiluokkaisen siistit, maan tapaan.

Seuraava päivä olikin jo sitten pelipäivä. Tässä kohti pahoittelen off-topicia, sillä menimme katsomaan Vysšaja hokkeinaja ligan eli VHL-sarjan kamppailua; SKA-Neva - Lada Togliatti. Nevan kotihalli sijaitsi SKA:n kotihallin, Jääpalatsin vieressä. Kyseessä oli uudehkon oloinen pienoishalli, noin 2000 katsojan yhden sivun katsomolla. Alkuseremoniat ja muut muodollisuudet oli siltikin isoveli-KHL:n mukaisia. Kioskilla myytiin Baltikan alkoholitonta olutta ja ajattelimme tämän olevan farmiseuran kanta. Lippu otteluun maksoi 100 ruplaa eli vähän toista euroa. Ladan näkeminen oli jo sinällään se juttu, olihan kyseessä 90-luvulla TPS:aa europeleissä kiusannut seura sekä KHL-seura kymmenen vuoden takaa.

Peli oli selvästi hitaampaa kuin Liigassa. Etenkin vierasjoukkueen osalta, mikä ehkä enemmän edustikin tyyliltään kyseistä sarjaa. Oletettavasti Nevassa pelasi enemmän nuorempia, emäseuraan kurkottavia pelaajia. Lada toteutti erittäin orjallisesti omaa pelisapluunaansa ja jauhoi hyvin maltillisesti kiekkoa omalla alueella. Liikettä ei ollut nimeksikään. Kotijoukkue taisi tämän kamppailun lopulta helpohkosti viedä. Myös vierasfaneja oli kourallinen paikalla. Kävin tarjoamassa JYPin vanhan logon uusiona teetettyä huivimallia vaihdossa. Tämä ei herättänyt suurempaa kiinnostusta ja minun kaulaan yhtäkkiä iskettiin Ladan huivi kun olin tarjoamassa vaihdossa käteistä. Vanhempi nauravainen herrasmies palkitsi sinnikkyyteni lahjoituksella.

Seuraavana aamuna kävimme itsekin aamujäillä, Begovayan alueella. Illalla kun oli vuorossa SKA - Dinamo Minsk. Yleissivistävässä mielessä tuonne tuli tietysti mentyä. Hallin metroaseman edustalla oli eräs huivikauppias minkä ohitimme. Hallin fanishoppiin pääsi kadun puolelta. Vaikkei mitään ihmeellistä ostettavaa täältä ollut mielessä, hinnat olivat melko käsittämättömiä. Jopa Suomen mittakaavassa. Etsimme aiemmin bongatun huivikauppiaan ja ostimme tältä huokeammalla hinnalla erittäin tyylikkäät SKA:n piraattihuivit. Kauppias oli varustautunut myös vierasjoukkueen huiveilla, hyvää palvelua!

Jääpalatsi totta tosiaan oli kopio Hartwall Arenasta. Ehkä yläkatsomossa pari penkkiriviä vähemmän mikä näkyy kapasiteetissakin, mutta muuten täysin identtinen. Myös täällä olutvalikoimassa oli alkoholiton ainoastaan, ja selvisi että Venäjän jääkiekkoliitto oli kieltänyt alkoholin myynnin tapahtumissaan. Ehkä täällä oltiin länsimaita edellä tässäkin, ajattelin. Itse ottelussa näkyi silmiinpistävästi mieletön tasoero. Ensimmäinen erä meni leikitellen SKA:lle 4-0. Pelaajien kiekonkäsittely oli kyllä huippua ja mielenkiintoista olisi nähdä tuollaisen joukkueen ottelu änärijoukkuetta vastaan. Muuan Jarno Koskiranta oli jostain syystä SKA:n merkittävimpiä pelaajia. SKA:lle propsit tyylikkäistä "Leningrad"-peliasuista, sekä kansallislaulun jättäminen yleisön esitettäväksi alkuseremonioissa.

Aika Pietarissa oli kulutettu ja seuraavana päivänä olikin jo odotettu lähtö Jekaterinburgiin. Moskovskaya -metroasemalta oli kätevä yhteys Pulkovon lentoasemalle. Aseman edustalta lähti tiuhaan busseja, minkä kyyti maksoi 50 ruplaa. Lentoasemalla oli helppo asioida ja liikkua. Siberian airlines vei Dolomedovon välilaskun kera Jekaterinburgiin näppärästi ja edullisesti. Menopaluu oli 115 euroa ja joka välille kuului hyvät leivät sekä mehut ja kahvit. Illansuussa olimme kolmen tunnin aikaeron ja 2700km päässä kotoa, Keski-Uralilla. Ystävämme Jekaterinburgista varoitti pakkasesta. -20c ja kunnon lumimaisemat olivat vain virkistävää vaihtelua.

Lentoaseman ulkopuolella oli ystävämme Avtomobilistin lippu kädessään tunnistamisen varmistamiseksi. Tässä sitä nyt oltiin, syksyllä kyseinen henkilö oli ehdottanut tällaista retkeä minulle Hartwall Arenan käytävällä. Hän lähti viemään meitä autollaan kaupunkia kohden, ja kävimme buukkaamassa itsemme hotelliin. Erikoinen sattuma että tämä oli täysin saman hintainen kuin Pietarissa, eli käytännössä ilmainen. Avton ystävämme, joka paljastui kannattajatoiminnan vetäjäksi, osasi lukea erinomaisesti ajatuksiamme. Lähtiessä jo olin katsonut että saapuessamme kaupunkiin, täällä on käynnissä Molodežnaja Hokkeinaja Ligan, MHL-sarjan(jälleen off-topic) kamppailu Avto Yekaterinburg - Mamonty Jugry Hanty-Mansijsk. Toisin sanoen Venäjän nuorten jääkiekkosarjan matsi. Ystävämme ehdotti matkalla kohti hotellia tätä juuri itse, että menisimme katsomaan ottelusta lopun.

Hotellikirjautumisen jälkeen olimme yhtäkkiä KRK Uralets -hallin pihassa. Olin nähnyt tämän hallin aiemmin vain suttuiselta nettistriimiltä. Sisään mentäessä tehtiin pieni turvatarkastus, lipunmyyntiä ei ollut, toki peliä oli noin erä jäljellä. Jugra oli seurana myös sarjassamme "entisiä KHL-seuroja" ja puolivahingossa olimme näkemässä tämänkin joukkueen. Uralets oli heti kodikkaan tuntuinen mikä muistutti suurennettua versiota Kuparisaaren jäähallista. Käytävällä oli hienoa rekvisiittaa antiikkiautoista lähtien.

Avton ystävällemme oli seuraavana päivänä tiedossa työpäivä, mutta hän halusi lähteä viemään meitä kylälle heidän kantapaikkaansa, missä oli hänen ystäviään. Kyseisen baarin vahvoja teemoja olivat vanhat televisiot ja urheilu. Pääsimme heti loistavasti juttuun seurueen kanssa, pienillä kielimuurilla pyyhimme persettä. Sain kertoa heille melko pian tarinani Avtomobilistin kannattajaksi päätymisestä. Selvisi myös että olimme lähes jokaiselle ensimmäiset suomalaiset ihmiset, jotka he ovat eläessään tavanneet. Niin musiikki kuin urheilu, sekä tietysti kannattajatoiminta olivat mieliaiheitamme. Seurue ihastui erityisesti JYPin "oijoijoi"-maalilauluun.

Mukavan parituntisen jälkeen päätimme lähteä yöpuulle, sillä seuraavana päivänä oli jälleen koittamassa pelipäivä. Eikä mikä tahansa, vaan meille ensimmäinen Avtomobilistin kotipeli paikan päällä. Avton ystävämme oli ottanut taksin pubin eteen ja hän heitti meidät sillä hotellille. Kyydistä ei huolittu maksua, ymmärsimme kyydin olevan hänen työsuhde-etuisuuksia. Seuraavan päivän aamuna oli tutustumista pakollisiin Jekaterinburgin nähtävyyksiin: Venäjän viimeisen tsaarin murhapaikan kirkkoon sekä Uralin geologiseen museoon, missä oli myös mammutin luita. Harmittavasti Jeltsin-centeriin ei rohjennut aikaa missään välissä järkevästi. Kohteet toimivat hyvänä vastapainona jääkiekolle.

Pari tuntia ennen matsia Avton ystävämme haki meidät taksilla hotellilta peliin. Ei sillä, ettemmekö itse olisi osanneet suunnistaa mutta meitä haluttiin palvella näin koko vierailun ajan. Hallin viereiseen pubiin menimme etkoille, jossa tietysti oli hengenheimolaisia innokkaana vastassa. Sopivana hetkenä talsimme lumista oikopolkua hallin oville. Kaverin puhelimeen lähetettiin kausikortin viivakoodi, minulle annettiin käteen fyysisesti kausikortti. Menimme niillä peliin, ihan kuin olisimme niin tehneet vuosia. Hallin sisällä menimme samantien kannattajatoiminnan varastolle, ja pääsimme samantien itse asiaan; kantamaan kannattajatoiminnan lippuja ja keppejä katsomoon. Katsomo sijaitsi kulmassa ja suht lähellä kenttää. Ottelu pelattiin samaista Minskiä vastaan, mikä otti Pietarissa kuokkaan. Meno katsomossa maistui itselle varsin hyvin. Myös chantteihin oli helppoa päästä sisään. Toki jo ensimmäisenä iltana sain pientä briiffausta ääntämisen suhteen.

Erätauolla lähdin etsimään fanishoppia. Sana suomalaisista avto-kannattajista oli ilmeisesti kiirinyt kulovalkean tavoin ja monella oli halu auttaa joka käänteessä, tai tehdä muuten tuttavuutta. Eräs minua vanhempi kannattaja kyseli tarvitsenko apua, ja kun kysyin fanishopin sijaintia, hän lähti näyttämään sitä sekä piti kirjaa kaikista tuotteista mitä kerroin haluvani ostaa, ja ilmoitti niistä suoraan kassalle. Jossain vaiheessa kuulin kun tuntematon henkilö kutsuu minua nimelläni ja huudahtaa "interview!". Kun olin saanut ostokset maksettua, fanishopissa oli edessäni kamera, kuvaaja, haastattelija sekä Avtik-maskotti. Maskotti tuli viereeni ja laittoi tassunsa olalleni. Minulta kysyttiin (englanniksi jopa) että olenko ensi kertaa kaupungissa ja vastasin automaattisesti "yes" jonka jälkeen lähdin hölmönä korjaamaan ja selittelemään että kävinkin jo kesällä 2016. Myös jotain rock-musiikkiin liittyvää ilmeisesti kysyttiin ja jäin ihmettelemään että kuulinkohan ihan oikein. Sain vahvistuksen kysymyksestä ja heitin jotain ympäripyöreää: "Russian rock, ljublju!". Avtik hieroi samalla pipoani silmilleni. Myöhemmin kuulin että kyseinen matsi oli rock-teemaottelu. Haastattelua ei ole onneksi tullut vastaan missään.

Ottelu jatkui ja Avton ystävällä oli jossain kohti asiaa. Hän huusi alempaa minulle "Oijoijoi, you start, davaj!". Käynnistin kyseisen voivotuksen, ja koko kulma oli kohta mukana. Rumpali katsoi hetken hämillään, ja otti kompista kopin. Itse ottelussa iskettiin maaleja molempiin päihin vuoronperään ja kotijoukkue iski jatkoaikaosuman. Lukemat taisivat olla 6-5. Ottelun jälkeen vietimme aikaa samaisessa etkopaikassa. Avton ystävämme lähti valmistautumaan työpäivään ja me jäimme paikallisten kanssa. Pelminejä, olutta ja vodkaa pienesti, sekä hyviä juttuja. Johonkin järkevään aikaan oli lähdettävä hotellille. Tässäkin tapauksessa huolehdittiin ettei meidän tarvitse maksaa taksikyytiä. Joku avtokannattaja oli sen ilmeisesti kuitannut meille jo lähtiessä, tai näin ainakin kuljettaja antoi ymmärtää kun koitimme maksaa.

Seuraavana aamuna tuli viestiä tuoreeltaan perustettuun suomalais-venäläiseen "Avtomafia" -whatsapp-ryhmäämme. Avton ystävämme ehdotti että tulisimme hänen toimistoonsa kuvaamaan kaupunkia. Hänellä oli tulossa sopiva hetki aamupäivästä tällaiseen. Toimisto sijaitsi kilometrin päässä hotellilta, 28. kerroksessa. Pilvenpiirtäjän aulassa passimme tarkastettiin sekä tehtiin jonkinasteinen turvatarkastus. Miljoonakaupunki avautui näyttävästi kirkkaalla säällä. Jekaterinburg oli huomattavasti rauhallisempi miljöö kuin Pietari, mutta oli levittäytynyt yllättävän laajaksi. Rakennuskanta oli myös pääosin uudemman näköistä. Ydinkeskustassa etäisyydet olivat varsin pieniä, eikä kaupungin yksilinjaista metroa juuri siellä liikkuessa liiemmälti tarvinnut. Toimiston ikkunasta oli Avton ystävämme kätevä kertoa ja havainnoillistaa paikkoja.

Kun tulimme ulos rakennuksesta, parkkipaikalla odotti toinen jo aiemmin pelissäkin nähty kaveri. Hän oli lähdössä näyttämään meille paikkoja kauempaa, mistä oli ollut vähän puhettakin. Ajoimme kohti Aasian ja Euroopan rajaa. Matkalla sinne menimme paljon huomiota saaneen jalkapallostadionin ohitse, missä päätykatsomot oli jätetty innovatiivisesti irrallisen näköiseksi muusta stadionista. Rajapyykki oli maantien varressa. Olihan sitä kokeiltava miltä tuntuu kävellä Aasiasta Euroopan puolelle. Paikka sijaitsi noin 20 kilometriä keskustasta.

Seuraavaksi meitä vietiin lähiökaupungissa sijaitsevaan sotamuseoon. Näkemistä riitti kolmessa kerroksessa. Paikka oli myös oppaalleemme uusi kokemus. Kaverini kokeili myös venäläistä sissivarustusta itselleen, eikä huumoria tästäkään tilanteesta puuttunut. Kierroksen jälkeen maistui päiväunet, ja tiedossa oli valmistautuminen siihen odotetuimpaan vaiheeseen, Magnitogorskin fanimatkaan. Ensimmäisenä päivänä meille selvisi että kyseinen matka 520km päähän toteutetaan viidellä bussilla. Meidän paikkamme kerrottiin olevan "pääbussissa". Virkosin kuitenkin päiväunien jälkeen ja lähdin itsekseni kävelemään kylälle. Jeltsin-museo oli menossa kiinni joten suuntasin johonkin pubiin ottamaan aikalisän.

Kaverini soitti ja kertoi että vaikka Avton ystävämme oli puhunut keskittymisestä pitkään reissuun, oli hän nyt tullut kaljapussin kanssa hotelliimme. Heillä oli kuulemma vain korkinavaaja hukassa, jotenka he tulivat hakemaan minut pubissa missä olin. Avton ystävä kertoi erityisen hyvästä likööribaarista joten suuntasimme sinne. Oli perjantai-ilta ja paikka oli melkoisen tukossa, mutta mahduimme juuri tiskille. Erityisen hyviä olivat tyrnistä ja Uralin pihlajasta tehdyt liköörit. Avton ystävämme kertoi että lähtö Magnitogorskiin käynnistyy Uraletsin pihasta klo 7.

Ilta eteni kuitenkin, kuten illat joskus etenee ja noin tunnin yöunien jälkeen huomasimme olevamme Uraletsin kannattajavarastolta kantamassa fanikamoja bussiin. Pitkään matkaan oli tunnuttu varustautuvan runsain eväin, mitkä kovasti vaikuttivat olevan yhteistä. Täkäläisillä oli tapana laskea tarkkaan vierasmatkojen määriä. Eräs matkustaja kehui tekevänsä nyt reissu no. 15:sta, ja hän nautti ennen bussin liikkumista myös vankempia eväitään. Lähdössä oli silkkaa urheilujuhlan tuntua ja meno heti satasessa. Matkan aikana aina joku kuitenkin, allekirjoittanutkin, otti välilevon ja kunto perillä oli jokaisella jälleen timanttia. Naispuoleiset ihmiset etenkin kokivat velvollisuudekseen peitellä nukkuvaa henkilöä takilla.

Matkalla tein havainnon miten samanlainen tunnelma bussissa oli kuin kotimaankin kannattajamatkoilla. Ainoastaan kieli oli eri. Suurin ero oli lähdössä, missä otettiin heti löysät pois. Toki rempseä henki säilyi läpi matkan. Matkalla pelattiin korttia joissa oli kyllä aivan ufot säännöt, tai sitten olen vain huono oppimaan. Jälkimmäinen saattaa olla totta. Tikin opetin heille, ja se tuntui luonnistuvan heti. Myös muita kuin kannatuslauluja laulettiin silloin tällöin. Lähinnä juurikin niitä muita, tai muunnelmia. Oijoijoi toistui tietyin väliajoin, milloin kenenkin aloitteesta. Sikaosastolla liikkui salaliittoteoria, jonka mukaan suomalaiskaksikko oli todellisuudessa levittämässä korona-virusta. Huumorintaju ei siis poikennut suomalaisesta vähääkään. Tietynlaista hyvää piikittelyä saatiin myös osaksemme reissutapahtumiin liittyen. Hengenheimolaisia.

Maisema Kazakstanin suuntaan mentäessä oli kitukasvuista koivua ja autioita laaksoja. Myös hienot mäet sekä hökkelikylät virkistivät näkymää. Matkalla ei juuri syöty, mitä jos huoltoasemalta joku otti jotain naposteltavaa mukaan. Tosin ihmiset eivät olleet isokokoisia muutenkaan. Eräällä pysähdyspaikalla joku toisen bussin vanhempi naisihminen halusi antaa minulle ja kaverilleni matkaevääksi maukkaita itsetehtyjä lettuja. Ne maistuivat.

Välillä tuntui ettemme ole koskaan perillä. Pissataukoja oli vähintäänkin riittävästi. Eihän sitä kiireen kanssa pidäkään lähteä reissuun. Bussikalusto oli nykyaikaista. Perillä meitä odotti tyypillinen ankea neuvostonäkymä. Todella sankkaa savua työntävä tehdasalue vasemmalla, harmaata betonikerrostaloa oikealla. Hallin läheisyydessä näkyi sikäli kyllä kaupungin keskustan rajaumaa, joten hallin syrjäinen sijainti vääristi ehkäpä muuten ydinkaupungin kuvaa. Ei näin ankeaa kaupungin laitamaa silti oltu nähty vielä muualla. Tien toisella puolen oli laakso jossa näkyi pientä hökkeliasutusta. Laakson toisella puolen suurelle kummulle oli rakennettu suuri kirkko, mikä sekin näytti melko rujolta kultapinnoitteistaan huolimatta. Hallin edustalla oli epämääräisiä peltikoppeja. Kaiketi jotain varastoja.

Hallin vieressä oli tarkoitus syödä eräässä ravintossa, minkä edustalle käveltiin paukkupakkasessa lumihangessa kulkevaa polkua pitkin. Ravintola oli kiinni. Pienen odottelun jälkeen pääsimme halliin sisälle. Ulkopuolella toki olimme kohottaneet tunnelmaa myös muillakin Jyväskylän tuontichanteilla. Ihmiset janosivat ammentaa niitä itselleen. Avton omat chantit olivat myös idearikkaita, osa vain yksinkertaisuutensa vuoksi.

Sisään päästessämme huomasimme että julkisivusta huolimatta sisällä on varsin moderni, kodikas areena. Hallissa myytiin Baltika 7:aa. Kysyimme tyypeiltä, miten moinen on kiellosta huolimatta mahdollista. Vastaus oli että koska Venäjä. Katsomonosamme oli ylähyllyllä, mistä toki näki pelin hyvin. Ottelu oli jälleen tasainen mikä päättyi viime minuutin Avton 3-2 voittomaaliin. Läpi ottelun loimme odotetusti tällä väkimäärällä hienon tunnelman muutoin hiljaisen oloiseen halliin. Pelottavan vakiintuneeksi maalichantiksi "oijoijoi" näytti toimivan myös voittolauluna punaisessa avtomeressä. Sevenation army toki muistettiin jossain välissä vielä myös.

Voittorituaalien jälkeen koitti kotimatka. Avton rumpali kertoi haluavansa tulla katsomaan Suomeen pesäpalloa jo tulevana kesänä. Toivotimme tervetulleeksi. Pitkin vierailun suunnittelimme myös isommalle porukalle reissua JYPin otteluun ensi kaudeksi, sekä mahdollisesti fanimatkalle osallistumista. Olimme huomaamattamme luoneet ystävyyssuhteen kahden eri sarjassa pelaavien joukkueiden kannattajien välille. Samat värit on hauska, mutta puhdas sattuma. Ensi kaudella on tarkoitus myös kerätä kiinnostuneita Keski-Suomesta heidän tuekseen Jaffalaan, milloin tulevat Jokereiden vieraaksi. Olen jostain lukenut että suomen kieli kuuluu uralilaisiin kieliin, sekä valtaväen alkuperä Suomessa on peräisin Uralilta. Asiaan en kuitenkaan isommin ole perehtynyt. Kokemuksiin pohjautuen tuohon väittämään olisi todella helppo uskoa.

Kotimatkalla tarkoitin siis vasta paluuta Jekaterinburgiin. Silti jo sinne paluu Magnitogorskista tuntui kodilta. Paluumatka oli erittäin lepponen, toki ehkä kerran torkahtaen. Perinteiset käytäväbileet näytti toimivan myös täällä paluumatkalla, paikallisen musiikin ryydittämänä. Jossain päin etupenkkiä oli viskikolan sekoituspiste. Osa otti rauhallisemmin. Lähes vuorokauden kestäneen fanimatkan jälkeen olimme perillä. Avton ystävämme kertoi että voimme aamun tunnit nukkua hänen kaverillaan Uraletsin vieressä, ennen lentoamme. Sain lahjaksi Avtomobilistin lipun jossa oli pelaajien nimikirjoituksia. Lupasin laittaa sen olohuoneen ikkunaani. Oli heippojen, muttei hyvästien aika.

Kaveri joka majoitti meidät, teki aamulla vielä aamupalat paikalliseen tyyliin ennen lähtöämme ja antoi mukaan jonkinlaista lihaa. Hän tilasi taksin mikä näytti päällisin puolin siviiliautolta. Kiitimme kaveria ja mukava kuljettaja vei meidät lentoasemalle eikä kehdannut alkuun oikein ottaa meiltä maksua. Lopulta pienen tipin kera onnistuimme hänelle maksamaan edes jotain. Alkoi matka kohti Suomea, pohjattoman kiitollisuuden kera näitä kaikkia mahtavia ihmisiä kohtaan.

 

[Kiuru]

Trastuite, on jatkokertomuksen aika! Edellisessä viestissäni luvattu seuraava raportti on tässä:

Lähes suoraan Ässät-JYP fanimatkalta 25.1. suuntasin kaverin kanssa seuravaana aamuna Kouvolaan junalla. Hyppäsimme sieltä Allegroon johon olin ottanut junaliput. Koska kyseessä oli viikonlopun puolella tapahtuva lähtö, mihin oli liput otettu kahta viikkoa ennen lähtöä, oli hinta vaivaiset 19 euroa. Kouvolasta Pietariin ei kestänyt muutenkaan kuin reilut kaksi tuntia. Eräs toinen kaverini oli Pietarissa jo vastassa ja otimme ensimmäinen illan rauhallisesti. Hotelli minkä olin ottanut, maksoi kahdeksan euroa yö/hklö ja sisälsi aamupalan. Vanhaa kiinteistötekniikkaa lukuunottamatta majoitustilat olivat ensiluokkaisen siistit, maan tapaan.

Seuraava päivä olikin jo sitten pelipäivä. Tässä kohti pahoittelen off-topicia, sillä menimme katsomaan Vysšaja hokkeinaja ligan eli VHL-sarjan kamppailua; SKA-Neva - Lada Togliatti. Nevan kotihalli sijaitsi SKA:n kotihallin, Jääpalatsin vieressä. Kyseessä oli uudehkon oloinen pienoishalli, noin 2000 katsojan yhden sivun katsomolla. Alkuseremoniat ja muut muodollisuudet oli siltikin isoveli-KHL:n mukaisia. Kioskilla myytiin Baltikan alkoholitonta olutta ja ajattelimme tämän olevan farmiseuran kanta. Lippu otteluun maksoi 100 ruplaa eli vähän toista euroa. Ladan näkeminen oli jo sinällään se juttu, olihan kyseessä 90-luvulla TPS:aa europeleissä kiusannut seura sekä KHL-seura kymmenen vuoden takaa.

Peli oli selvästi hitaampaa kuin Liigassa. Etenkin vierasjoukkueen osalta, mikä ehkä enemmän edustikin tyyliltään kyseistä sarjaa. Oletettavasti Nevassa pelasi enemmän nuorempia, emäseuraan kurkottavia pelaajia. Lada toteutti erittäin orjallisesti omaa pelisapluunaansa ja jauhoi hyvin maltillisesti kiekkoa omalla alueella. Liikettä ei ollut nimeksikään. Kotijoukkue taisi tämän kamppailun lopulta helpohkosti viedä. Myös vierasfaneja oli kourallinen paikalla. Kävin tarjoamassa JYPin vanhan logon uusiona teetettyä huivimallia vaihdossa. Tämä ei herättänyt suurempaa kiinnostusta ja minun kaulaan yhtäkkiä iskettiin Ladan huivi kun olin tarjoamassa vaihdossa käteistä. Vanhempi nauravainen herrasmies palkitsi sinnikkyyteni lahjoituksella.

Seuraavana aamuna kävimme itsekin aamujäillä, Begovayan alueella. Illalla kun oli vuorossa SKA - Dinamo Minsk. Yleissivistävässä mielessä tuonne tuli tietysti mentyä. Hallin metroaseman edustalla oli eräs huivikauppias minkä ohitimme. Hallin fanishoppiin pääsi kadun puolelta. Vaikkei mitään ihmeellistä ostettavaa täältä ollut mielessä, hinnat olivat melko käsittämättömiä. Jopa Suomen mittakaavassa. Etsimme aiemmin bongatun huivikauppiaan ja ostimme tältä huokeammalla hinnalla erittäin tyylikkäät SKA:n piraattihuivit. Kauppias oli varustautunut myös vierasjoukkueen huiveilla, hyvää palvelua!

Jääpalatsi totta tosiaan oli kopio Hartwall Arenasta. Ehkä yläkatsomossa pari penkkiriviä vähemmän mikä näkyy kapasiteetissakin, mutta muuten täysin identtinen. Myös täällä olutvalikoimassa oli alkoholiton ainoastaan, ja selvisi että Venäjän jääkiekkoliitto oli kieltänyt alkoholin myynnin tapahtumissaan. Ehkä täällä oltiin länsimaita edellä tässäkin, ajattelin. Itse ottelussa näkyi silmiinpistävästi mieletön tasoero. Ensimmäinen erä meni leikitellen SKA:lle 4-0. Pelaajien kiekonkäsittely oli kyllä huippua ja mielenkiintoista olisi nähdä tuollaisen joukkueen ottelu änärijoukkuetta vastaan. Muuan Jarno Koskiranta oli jostain syystä SKA:n merkittävimpiä pelaajia. SKA:lle propsit tyylikkäistä "Leningrad"-peliasuista, sekä kansallislaulun jättäminen yleisön esitettäväksi alkuseremonioissa.

Aika Pietarissa oli kulutettu ja seuraavana päivänä olikin jo odotettu lähtö Jekaterinburgiin. Moskovskaya -metroasemalta oli kätevä yhteys Pulkovon lentoasemalle. Aseman edustalta lähti tiuhaan busseja, minkä kyyti maksoi 50 ruplaa. Lentoasemalla oli helppo asioida ja liikkua. Siberian airlines vei Dolomedovon välilaskun kera Jekaterinburgiin näppärästi ja edullisesti. Menopaluu oli 115 euroa ja joka välille kuului hyvät leivät sekä mehut ja kahvit. Illansuussa olimme kolmen tunnin aikaeron ja 2700km päässä kotoa, Keski-Uralilla. Ystävämme Jekaterinburgista varoitti pakkasesta. -20c ja kunnon lumimaisemat olivat vain virkistävää vaihtelua.

Lentoaseman ulkopuolella oli ystävämme Avtomobilistin lippu kädessään tunnistamisen varmistamiseksi. Tässä sitä nyt oltiin, syksyllä kyseinen henkilö oli ehdottanut tällaista retkeä minulle Hartwall Arenan käytävällä. Hän lähti viemään meitä autollaan kaupunkia kohden, ja kävimme buukkaamassa itsemme hotelliin. Erikoinen sattuma että tämä oli täysin saman hintainen kuin Pietarissa, eli käytännössä ilmainen. Avton ystävämme, joka paljastui kannattajatoiminnan vetäjäksi, osasi lukea erinomaisesti ajatuksiamme. Lähtiessä jo olin katsonut että saapuessamme kaupunkiin, täällä on käynnissä Molodežnaja Hokkeinaja Ligan, MHL-sarjan(jälleen off-topic) kamppailu Avto Yekaterinburg - Mamonty Jugry Hanty-Mansijsk. Toisin sanoen Venäjän nuorten jääkiekkosarjan matsi. Ystävämme ehdotti matkalla kohti hotellia tätä juuri itse, että menisimme katsomaan ottelusta lopun.

Hotellikirjautumisen jälkeen olimme yhtäkkiä KRK Uralets -hallin pihassa. Olin nähnyt tämän hallin aiemmin vain suttuiselta nettistriimiltä. Sisään mentäessä tehtiin pieni turvatarkastus, lipunmyyntiä ei ollut, toki peliä oli noin erä jäljellä. Jugra oli seurana myös sarjassamme "entisiä KHL-seuroja" ja puolivahingossa olimme näkemässä tämänkin joukkueen. Uralets oli heti kodikkaan tuntuinen mikä muistutti suurennettua versiota Kuparisaaren jäähallista. Käytävällä oli hienoa rekvisiittaa antiikkiautoista lähtien.

Avton ystävällemme oli seuraavana päivänä tiedossa työpäivä, mutta hän halusi lähteä viemään meitä kylälle heidän kantapaikkaansa, missä oli hänen ystäviään. Kyseisen baarin vahvoja teemoja olivat vanhat televisiot ja urheilu. Pääsimme heti loistavasti juttuun seurueen kanssa, pienillä kielimuurilla pyyhimme persettä. Sain kertoa heille melko pian tarinani Avtomobilistin kannattajaksi päätymisestä. Selvisi myös että olimme lähes jokaiselle ensimmäiset suomalaiset ihmiset, jotka he ovat eläessään tavanneet. Niin musiikki kuin urheilu, sekä tietysti kannattajatoiminta olivat mieliaiheitamme. Seurue ihastui erityisesti JYPin "oijoijoi"-maalilauluun.

Mukavan parituntisen jälkeen päätimme lähteä yöpuulle, sillä seuraavana päivänä oli jälleen koittamassa pelipäivä. Eikä mikä tahansa, vaan meille ensimmäinen Avtomobilistin kotipeli paikan päällä. Avton ystävämme oli ottanut taksin pubin eteen ja hän heitti meidät sillä hotellille. Kyydistä ei huolittu maksua, ymmärsimme kyydin olevan hänen työsuhde-etuisuuksia. Seuraavan päivän aamuna oli tutustumista pakollisiin Jekaterinburgin nähtävyyksiin: Venäjän viimeisen tsaarin murhapaikan kirkkoon sekä Uralin geologiseen museoon, missä oli myös mammutin luita. Harmittavasti Jeltsin-centeriin ei rohjennut aikaa missään välissä järkevästi. Kohteet toimivat hyvänä vastapainona jääkiekolle.

Pari tuntia ennen matsia Avton ystävämme haki meidät taksilla hotellilta peliin. Ei sillä, ettemmekö itse olisi osanneet suunnistaa mutta meitä haluttiin palvella näin koko vierailun ajan. Hallin viereiseen pubiin menimme etkoille, jossa tietysti oli hengenheimolaisia innokkaana vastassa. Sopivana hetkenä talsimme lumista oikopolkua hallin oville. Kaverin puhelimeen lähetettiin kausikortin viivakoodi, minulle annettiin käteen fyysisesti kausikortti. Menimme niillä peliin, ihan kuin olisimme niin tehneet vuosia. Hallin sisällä menimme samantien kannattajatoiminnan varastolle, ja pääsimme samantien itse asiaan; kantamaan kannattajatoiminnan lippuja ja keppejä katsomoon. Katsomo sijaitsi kulmassa ja suht lähellä kenttää. Ottelu pelattiin samaista Minskiä vastaan, mikä otti Pietarissa kuokkaan. Meno katsomossa maistui itselle varsin hyvin. Myös chantteihin oli helppoa päästä sisään. Toki jo ensimmäisenä iltana sain pientä briiffausta ääntämisen suhteen.

Erätauolla lähdin etsimään fanishoppia. Sana suomalaisista avto-kannattajista oli ilmeisesti kiirinyt kulovalkean tavoin ja monella oli halu auttaa joka käänteessä, tai tehdä muuten tuttavuutta. Eräs minua vanhempi kannattaja kyseli tarvitsenko apua, ja kun kysyin fanishopin sijaintia, hän lähti näyttämään sitä sekä piti kirjaa kaikista tuotteista mitä kerroin haluvani ostaa, ja ilmoitti niistä suoraan kassalle. Jossain vaiheessa kuulin kun tuntematon henkilö kutsuu minua nimelläni ja huudahtaa "interview!". Kun olin saanut ostokset maksettua, fanishopissa oli edessäni kamera, kuvaaja, haastattelija sekä Avtik-maskotti. Maskotti tuli viereeni ja laittoi tassunsa olalleni. Minulta kysyttiin (englanniksi jopa) että olenko ensi kertaa kaupungissa ja vastasin automaattisesti "yes" jonka jälkeen lähdin hölmönä korjaamaan ja selittelemään että kävinkin jo kesällä 2016. Myös jotain rock-musiikkiin liittyvää ilmeisesti kysyttiin ja jäin ihmettelemään että kuulinkohan ihan oikein. Sain vahvistuksen kysymyksestä ja heitin jotain ympäripyöreää: "Russian rock, ljublju!". Avtik hieroi samalla pipoani silmilleni. Myöhemmin kuulin että kyseinen matsi oli rock-teemaottelu. Haastattelua ei ole onneksi tullut vastaan missään.

Ottelu jatkui ja Avton ystävällä oli jossain kohti asiaa. Hän huusi alempaa minulle "Oijoijoi, you start, davaj!". Käynnistin kyseisen voivotuksen, ja koko kulma oli kohta mukana. Rumpali katsoi hetken hämillään, ja otti kompista kopin. Itse ottelussa iskettiin maaleja molempiin päihin vuoronperään ja kotijoukkue iski jatkoaikaosuman. Lukemat taisivat olla 6-5. Ottelun jälkeen vietimme aikaa samaisessa etkopaikassa. Avton ystävämme lähti valmistautumaan työpäivään ja me jäimme paikallisten kanssa. Pelminejä, olutta ja vodkaa pienesti, sekä hyviä juttuja. Johonkin järkevään aikaan oli lähdettävä hotellille. Tässäkin tapauksessa huolehdittiin ettei meidän tarvitse maksaa taksikyytiä. Joku avtokannattaja oli sen ilmeisesti kuitannut meille jo lähtiessä, tai näin ainakin kuljettaja antoi ymmärtää kun koitimme maksaa.

Seuraavana aamuna tuli viestiä tuoreeltaan perustettuun suomalais-venäläiseen "Avtomafia" -whatsapp-ryhmäämme. Avton ystävämme ehdotti että tulisimme hänen toimistoonsa kuvaamaan kaupunkia. Hänellä oli tulossa sopiva hetki aamupäivästä tällaiseen. Toimisto sijaitsi kilometrin päässä hotellilta, 28. kerroksessa. Pilvenpiirtäjän aulassa passimme tarkastettiin sekä tehtiin jonkinasteinen turvatarkastus. Miljoonakaupunki avautui näyttävästi kirkkaalla säällä. Jekaterinburg oli huomattavasti rauhallisempi miljöö kuin Pietari, mutta oli levittäytynyt yllättävän laajaksi. Rakennuskanta oli myös pääosin uudemman näköistä. Ydinkeskustassa etäisyydet olivat varsin pieniä, eikä kaupungin yksilinjaista metroa juuri siellä liikkuessa liiemmälti tarvinnut. Toimiston ikkunasta oli Avton ystävämme kätevä kertoa ja havainnoillistaa paikkoja.

Kun tulimme ulos rakennuksesta, parkkipaikalla odotti toinen jo aiemmin pelissäkin nähty kaveri. Hän oli lähdössä näyttämään meille paikkoja kauempaa, mistä oli ollut vähän puhettakin. Ajoimme kohti Aasian ja Euroopan rajaa. Matkalla sinne menimme paljon huomiota saaneen jalkapallostadionin ohitse, missä päätykatsomot oli jätetty innovatiivisesti irrallisen näköiseksi muusta stadionista. Rajapyykki oli maantien varressa. Olihan sitä kokeiltava miltä tuntuu kävellä Aasiasta Euroopan puolelle. Paikka sijaitsi noin 20 kilometriä keskustasta.

Seuraavaksi meitä vietiin lähiökaupungissa sijaitsevaan sotamuseoon. Näkemistä riitti kolmessa kerroksessa. Paikka oli myös oppaalleemme uusi kokemus. Kaverini kokeili myös venäläistä sissivarustusta itselleen, eikä huumoria tästäkään tilanteesta puuttunut. Kierroksen jälkeen maistui päiväunet, ja tiedossa oli valmistautuminen siihen odotetuimpaan vaiheeseen, Magnitogorskin fanimatkaan. Ensimmäisenä päivänä meille selvisi että kyseinen matka 520km päähän toteutetaan viidellä bussilla. Meidän paikkamme kerrottiin olevan "pääbussissa". Virkosin kuitenkin päiväunien jälkeen ja lähdin itsekseni kävelemään kylälle. Jeltsin-museo oli menossa kiinni joten suuntasin johonkin pubiin ottamaan aikalisän.

Kaverini soitti ja kertoi että vaikka Avton ystävämme oli puhunut keskittymisestä pitkään reissuun, oli hän nyt tullut kaljapussin kanssa hotelliimme. Heillä oli kuulemma vain korkinavaaja hukassa, jotenka he tulivat hakemaan minut pubissa missä olin. Avton ystävä kertoi erityisen hyvästä likööribaarista joten suuntasimme sinne. Oli perjantai-ilta ja paikka oli melkoisen tukossa, mutta mahduimme juuri tiskille. Erityisen hyviä olivat tyrnistä ja Uralin pihlajasta tehdyt liköörit. Avton ystävämme kertoi että lähtö Magnitogorskiin käynnistyy Uraletsin pihasta klo 7.

Ilta eteni kuitenkin, kuten illat joskus etenee ja noin tunnin yöunien jälkeen huomasimme olevamme Uraletsin kannattajavarastolta kantamassa fanikamoja bussiin. Pitkään matkaan oli tunnuttu varustautuvan runsain eväin, mitkä kovasti vaikuttivat olevan yhteistä. Täkäläisillä oli tapana laskea tarkkaan vierasmatkojen määriä. Eräs matkustaja kehui tekevänsä nyt reissu no. 15:sta, ja hän nautti ennen bussin liikkumista myös vankempia eväitään. Lähdössä oli silkkaa urheilujuhlan tuntua ja meno heti satasessa. Matkan aikana aina joku kuitenkin, allekirjoittanutkin, otti välilevon ja kunto perillä oli jokaisella jälleen timanttia. Naispuoleiset ihmiset etenkin kokivat velvollisuudekseen peitellä nukkuvaa henkilöä takilla.

Matkalla tein havainnon miten samanlainen tunnelma bussissa oli kuin kotimaankin kannattajamatkoilla. Ainoastaan kieli oli eri. Suurin ero oli lähdössä, missä otettiin heti löysät pois. Toki rempseä henki säilyi läpi matkan. Matkalla pelattiin korttia joissa oli kyllä aivan ufot säännöt, tai sitten olen vain huono oppimaan. Jälkimmäinen saattaa olla totta. Tikin opetin heille, ja se tuntui luonnistuvan heti. Myös muita kuin kannatuslauluja laulettiin silloin tällöin. Lähinnä juurikin niitä muita, tai muunnelmia. Oijoijoi toistui tietyin väliajoin, milloin kenenkin aloitteesta. Sikaosastolla liikkui salaliittoteoria, jonka mukaan suomalaiskaksikko oli todellisuudessa levittämässä korona-virusta. Huumorintaju ei siis poikennut suomalaisesta vähääkään. Tietynlaista hyvää piikittelyä saatiin myös osaksemme reissutapahtumiin liittyen. Hengenheimolaisia.

Maisema Kazakstanin suuntaan mentäessä oli kitukasvuista koivua ja autioita laaksoja. Myös hienot mäet sekä hökkelikylät virkistivät näkymää. Matkalla ei juuri syöty, mitä jos huoltoasemalta joku otti jotain naposteltavaa mukaan. Tosin ihmiset eivät olleet isokokoisia muutenkaan. Eräällä pysähdyspaikalla joku toisen bussin vanhempi naisihminen halusi antaa minulle ja kaverilleni matkaevääksi maukkaita itsetehtyjä lettuja. Ne maistuivat.

Välillä tuntui ettemme ole koskaan perillä. Pissataukoja oli vähintäänkin riittävästi. Eihän sitä kiireen kanssa pidäkään lähteä reissuun. Bussikalusto oli nykyaikaista. Perillä meitä odotti tyypillinen ankea neuvostonäkymä. Todella sankkaa savua työntävä tehdasalue vasemmalla, harmaata betonikerrostaloa oikealla. Hallin läheisyydessä näkyi sikäli kyllä kaupungin keskustan rajaumaa, joten hallin syrjäinen sijainti vääristi ehkäpä muuten ydinkaupungin kuvaa. Ei näin ankeaa kaupungin laitamaa silti oltu nähty vielä muualla. Tien toisella puolen oli laakso jossa näkyi pientä hökkeliasutusta. Laakson toisella puolen suurelle kummulle oli rakennettu suuri kirkko, mikä sekin näytti melko rujolta kultapinnoitteistaan huolimatta. Hallin edustalla oli epämääräisiä peltikoppeja. Kaiketi jotain varastoja.

Hallin vieressä oli tarkoitus syödä eräässä ravintossa, minkä edustalle käveltiin paukkupakkasessa lumihangessa kulkevaa polkua pitkin. Ravintola oli kiinni. Pienen odottelun jälkeen pääsimme halliin sisälle. Ulkopuolella toki olimme kohottaneet tunnelmaa myös muillakin Jyväskylän tuontichanteilla. Ihmiset janosivat ammentaa niitä itselleen. Avton omat chantit olivat myös idearikkaita, osa vain yksinkertaisuutensa vuoksi.

Sisään päästessämme huomasimme että julkisivusta huolimatta sisällä on varsin moderni, kodikas areena. Hallissa myytiin Baltika 7:aa. Kysyimme tyypeiltä, miten moinen on kiellosta huolimatta mahdollista. Vastaus oli että koska Venäjä. Katsomonosamme oli ylähyllyllä, mistä toki näki pelin hyvin. Ottelu oli jälleen tasainen mikä päättyi viime minuutin Avton 3-2 voittomaaliin. Läpi ottelun loimme odotetusti tällä väkimäärällä hienon tunnelman muutoin hiljaisen oloiseen halliin. Pelottavan vakiintuneeksi maalichantiksi "oijoijoi" näytti toimivan myös voittolauluna punaisessa avtomeressä. Sevenation army toki muistettiin jossain välissä vielä myös.

Voittorituaalien jälkeen koitti kotimatka. Avton rumpali kertoi haluavansa tulla katsomaan Suomeen pesäpalloa jo tulevana kesänä. Toivotimme tervetulleeksi. Pitkin vierailun suunnittelimme myös isommalle porukalle reissua JYPin otteluun ensi kaudeksi, sekä mahdollisesti fanimatkalle osallistumista. Olimme huomaamattamme luoneet ystävyyssuhteen kahden eri sarjassa pelaavien joukkueiden kannattajien välille. Samat värit on hauska, mutta puhdas sattuma. Ensi kaudella on tarkoitus myös kerätä kiinnostuneita Keski-Suomesta heidän tuekseen Jaffalaan, milloin tulevat Jokereiden vieraaksi. Olen jostain lukenut että suomen kieli kuuluu uralilaisiin kieliin, sekä valtaväen alkuperä Suomessa on peräisin Uralilta. Asiaan en kuitenkaan isommin ole perehtynyt. Kokemuksiin pohjautuen tuohon väittämään olisi todella helppo uskoa.

Kotimatkalla tarkoitin siis vasta paluuta Jekaterinburgiin. Silti jo sinne paluu Magnitogorskista tuntui kodilta. Paluumatka oli erittäin lepponen, toki ehkä kerran torkahtaen. Perinteiset käytäväbileet näytti toimivan myös täällä paluumatkalla, paikallisen musiikin ryydittämänä. Jossain päin etupenkkiä oli viskikolan sekoituspiste. Osa otti rauhallisemmin. Lähes vuorokauden kestäneen fanimatkan jälkeen olimme perillä. Avton ystävämme kertoi että voimme aamun tunnit nukkua hänen kaverillaan Uraletsin vieressä, ennen lentoamme. Sain lahjaksi Avtomobilistin lipun jossa oli pelaajien nimikirjoituksia. Lupasin laittaa sen olohuoneen ikkunaani. Oli heippojen, muttei hyvästien aika.

Kaveri joka majoitti meidät, teki aamulla vielä aamupalat paikalliseen tyyliin ennen lähtöämme ja antoi mukaan jonkinlaista lihaa. Hän tilasi taksin mikä näytti päällisin puolin siviiliautolta. Kiitimme kaveria ja mukava kuljettaja vei meidät lentoasemalle eikä kehdannut alkuun oikein ottaa meiltä maksua. Lopulta pienen tipin kera onnistuimme hänelle maksamaan edes jotain. Alkoi matka kohti Suomea, pohjattoman kiitollisuuden kera näitä kaikkia mahtavia ihmisiä kohtaan.

Eipä tuohon lisättävää, itse en tosin noin hyvin olisi reissua edes tekstiksi pukea (allekirjoittanut on siis tuo toinen reissun suomalainen). Mahti reissu oli ja suosittelen kaikille vähän kauemmaksi Pietarista ja Moskovasta menoa.

Kyllähän tuonne kaipuu jäi, että jossain kohti pitää Jekaterinburgiin uudestaankin päästä.

 

[Lapajäähän]

Kaveri joka majoitti meidät, teki aamulla vielä aamupalat paikalliseen tyyliin ennen lähtöämme ja antoi mukaan jonkinlaista lihaa. Hän tilasi taksin mikä näytti päällisin puolin siviiliautolta. Kiitimme kaveria ja mukava kuljettaja vei meidät lentoasemalle eikä kehdannut alkuun oikein ottaa meiltä maksua. Lopulta pienen tipin kera onnistuimme hänelle maksamaan edes jotain. Alkoi matka kohti Suomea, pohjattoman kiitollisuuden kera näitä kaikkia mahtavia ihmisiä kohtaan.

Aivan mahtava tarina. Venäläisistä on monenlaista kuvaa, mutta niinhän sitä sanotaan, että kansalaiset on mitä parhaimpia tyyppejä. Valtion johto saattaa sitten olla vähän sekaisempaa sakkia.