Trastuite, on jatkokertomuksen aika! Edellisessä viestissäni luvattu seuraava raportti on tässä:
Lähes suoraan Ässät-JYP fanimatkalta 25.1. suuntasin kaverin kanssa seuravaana aamuna Kouvolaan junalla. Hyppäsimme sieltä Allegroon johon olin ottanut junaliput. Koska kyseessä oli viikonlopun puolella tapahtuva lähtö, mihin oli liput otettu kahta viikkoa ennen lähtöä, oli hinta vaivaiset 19 euroa. Kouvolasta Pietariin ei kestänyt muutenkaan kuin reilut kaksi tuntia. Eräs toinen kaverini oli Pietarissa jo vastassa ja otimme ensimmäinen illan rauhallisesti. Hotelli minkä olin ottanut, maksoi kahdeksan euroa yö/hklö ja sisälsi aamupalan. Vanhaa kiinteistötekniikkaa lukuunottamatta majoitustilat olivat ensiluokkaisen siistit, maan tapaan.
Seuraava päivä olikin jo sitten pelipäivä. Tässä kohti pahoittelen off-topicia, sillä menimme katsomaan Vysšaja hokkeinaja ligan eli VHL-sarjan kamppailua; SKA-Neva - Lada Togliatti. Nevan kotihalli sijaitsi SKA:n kotihallin, Jääpalatsin vieressä. Kyseessä oli uudehkon oloinen pienoishalli, noin 2000 katsojan yhden sivun katsomolla. Alkuseremoniat ja muut muodollisuudet oli siltikin isoveli-KHL:n mukaisia. Kioskilla myytiin Baltikan alkoholitonta olutta ja ajattelimme tämän olevan farmiseuran kanta. Lippu otteluun maksoi 100 ruplaa eli vähän toista euroa. Ladan näkeminen oli jo sinällään se juttu, olihan kyseessä 90-luvulla TPS:aa europeleissä kiusannut seura sekä KHL-seura kymmenen vuoden takaa.
Peli oli selvästi hitaampaa kuin Liigassa. Etenkin vierasjoukkueen osalta, mikä ehkä enemmän edustikin tyyliltään kyseistä sarjaa. Oletettavasti Nevassa pelasi enemmän nuorempia, emäseuraan kurkottavia pelaajia. Lada toteutti erittäin orjallisesti omaa pelisapluunaansa ja jauhoi hyvin maltillisesti kiekkoa omalla alueella. Liikettä ei ollut nimeksikään. Kotijoukkue taisi tämän kamppailun lopulta helpohkosti viedä. Myös vierasfaneja oli kourallinen paikalla. Kävin tarjoamassa JYPin vanhan logon uusiona teetettyä huivimallia vaihdossa. Tämä ei herättänyt suurempaa kiinnostusta ja minun kaulaan yhtäkkiä iskettiin Ladan huivi kun olin tarjoamassa vaihdossa käteistä. Vanhempi nauravainen herrasmies palkitsi sinnikkyyteni lahjoituksella.
Seuraavana aamuna kävimme itsekin aamujäillä, Begovayan alueella. Illalla kun oli vuorossa SKA - Dinamo Minsk. Yleissivistävässä mielessä tuonne tuli tietysti mentyä. Hallin metroaseman edustalla oli eräs huivikauppias minkä ohitimme. Hallin fanishoppiin pääsi kadun puolelta. Vaikkei mitään ihmeellistä ostettavaa täältä ollut mielessä, hinnat olivat melko käsittämättömiä. Jopa Suomen mittakaavassa. Etsimme aiemmin bongatun huivikauppiaan ja ostimme tältä huokeammalla hinnalla erittäin tyylikkäät SKA:n piraattihuivit. Kauppias oli varustautunut myös vierasjoukkueen huiveilla, hyvää palvelua!
Jääpalatsi totta tosiaan oli kopio Hartwall Arenasta. Ehkä yläkatsomossa pari penkkiriviä vähemmän mikä näkyy kapasiteetissakin, mutta muuten täysin identtinen. Myös täällä olutvalikoimassa oli alkoholiton ainoastaan, ja selvisi että Venäjän jääkiekkoliitto oli kieltänyt alkoholin myynnin tapahtumissaan. Ehkä täällä oltiin länsimaita edellä tässäkin, ajattelin. Itse ottelussa näkyi silmiinpistävästi mieletön tasoero. Ensimmäinen erä meni leikitellen SKA:lle 4-0. Pelaajien kiekonkäsittely oli kyllä huippua ja mielenkiintoista olisi nähdä tuollaisen joukkueen ottelu änärijoukkuetta vastaan. Muuan Jarno Koskiranta oli jostain syystä SKA:n merkittävimpiä pelaajia. SKA:lle propsit tyylikkäistä "Leningrad"-peliasuista, sekä kansallislaulun jättäminen yleisön esitettäväksi alkuseremonioissa.
Aika Pietarissa oli kulutettu ja seuraavana päivänä olikin jo odotettu lähtö Jekaterinburgiin. Moskovskaya -metroasemalta oli kätevä yhteys Pulkovon lentoasemalle. Aseman edustalta lähti tiuhaan busseja, minkä kyyti maksoi 50 ruplaa. Lentoasemalla oli helppo asioida ja liikkua. Siberian airlines vei Dolomedovon välilaskun kera Jekaterinburgiin näppärästi ja edullisesti. Menopaluu oli 115 euroa ja joka välille kuului hyvät leivät sekä mehut ja kahvit. Illansuussa olimme kolmen tunnin aikaeron ja 2700km päässä kotoa, Keski-Uralilla. Ystävämme Jekaterinburgista varoitti pakkasesta. -20c ja kunnon lumimaisemat olivat vain virkistävää vaihtelua.
Lentoaseman ulkopuolella oli ystävämme Avtomobilistin lippu kädessään tunnistamisen varmistamiseksi. Tässä sitä nyt oltiin, syksyllä kyseinen henkilö oli ehdottanut tällaista retkeä minulle Hartwall Arenan käytävällä. Hän lähti viemään meitä autollaan kaupunkia kohden, ja kävimme buukkaamassa itsemme hotelliin. Erikoinen sattuma että tämä oli täysin saman hintainen kuin Pietarissa, eli käytännössä ilmainen. Avton ystävämme, joka paljastui kannattajatoiminnan vetäjäksi, osasi lukea erinomaisesti ajatuksiamme. Lähtiessä jo olin katsonut että saapuessamme kaupunkiin, täällä on käynnissä Molodežnaja Hokkeinaja Ligan, MHL-sarjan(jälleen off-topic) kamppailu Avto Yekaterinburg - Mamonty Jugry Hanty-Mansijsk. Toisin sanoen Venäjän nuorten jääkiekkosarjan matsi. Ystävämme ehdotti matkalla kohti hotellia tätä juuri itse, että menisimme katsomaan ottelusta lopun.
Hotellikirjautumisen jälkeen olimme yhtäkkiä KRK Uralets -hallin pihassa. Olin nähnyt tämän hallin aiemmin vain suttuiselta nettistriimiltä. Sisään mentäessä tehtiin pieni turvatarkastus, lipunmyyntiä ei ollut, toki peliä oli noin erä jäljellä. Jugra oli seurana myös sarjassamme "entisiä KHL-seuroja" ja puolivahingossa olimme näkemässä tämänkin joukkueen. Uralets oli heti kodikkaan tuntuinen mikä muistutti suurennettua versiota Kuparisaaren jäähallista. Käytävällä oli hienoa rekvisiittaa antiikkiautoista lähtien.
Avton ystävällemme oli seuraavana päivänä tiedossa työpäivä, mutta hän halusi lähteä viemään meitä kylälle heidän kantapaikkaansa, missä oli hänen ystäviään. Kyseisen baarin vahvoja teemoja olivat vanhat televisiot ja urheilu. Pääsimme heti loistavasti juttuun seurueen kanssa, pienillä kielimuurilla pyyhimme persettä. Sain kertoa heille melko pian tarinani Avtomobilistin kannattajaksi päätymisestä. Selvisi myös että olimme lähes jokaiselle ensimmäiset suomalaiset ihmiset, jotka he ovat eläessään tavanneet. Niin musiikki kuin urheilu, sekä tietysti kannattajatoiminta olivat mieliaiheitamme. Seurue ihastui erityisesti JYPin "oijoijoi"-maalilauluun.
Mukavan parituntisen jälkeen päätimme lähteä yöpuulle, sillä seuraavana päivänä oli jälleen koittamassa pelipäivä. Eikä mikä tahansa, vaan meille ensimmäinen Avtomobilistin kotipeli paikan päällä. Avton ystävämme oli ottanut taksin pubin eteen ja hän heitti meidät sillä hotellille. Kyydistä ei huolittu maksua, ymmärsimme kyydin olevan hänen työsuhde-etuisuuksia. Seuraavan päivän aamuna oli tutustumista pakollisiin Jekaterinburgin nähtävyyksiin: Venäjän viimeisen tsaarin murhapaikan kirkkoon sekä Uralin geologiseen museoon, missä oli myös mammutin luita. Harmittavasti Jeltsin-centeriin ei rohjennut aikaa missään välissä järkevästi. Kohteet toimivat hyvänä vastapainona jääkiekolle.
Pari tuntia ennen matsia Avton ystävämme haki meidät taksilla hotellilta peliin. Ei sillä, ettemmekö itse olisi osanneet suunnistaa mutta meitä haluttiin palvella näin koko vierailun ajan. Hallin viereiseen pubiin menimme etkoille, jossa tietysti oli hengenheimolaisia innokkaana vastassa. Sopivana hetkenä talsimme lumista oikopolkua hallin oville. Kaverin puhelimeen lähetettiin kausikortin viivakoodi, minulle annettiin käteen fyysisesti kausikortti. Menimme niillä peliin, ihan kuin olisimme niin tehneet vuosia. Hallin sisällä menimme samantien kannattajatoiminnan varastolle, ja pääsimme samantien itse asiaan; kantamaan kannattajatoiminnan lippuja ja keppejä katsomoon. Katsomo sijaitsi kulmassa ja suht lähellä kenttää. Ottelu pelattiin samaista Minskiä vastaan, mikä otti Pietarissa kuokkaan. Meno katsomossa maistui itselle varsin hyvin. Myös chantteihin oli helppoa päästä sisään. Toki jo ensimmäisenä iltana sain pientä briiffausta ääntämisen suhteen.
Erätauolla lähdin etsimään fanishoppia. Sana suomalaisista avto-kannattajista oli ilmeisesti kiirinyt kulovalkean tavoin ja monella oli halu auttaa joka käänteessä, tai tehdä muuten tuttavuutta. Eräs minua vanhempi kannattaja kyseli tarvitsenko apua, ja kun kysyin fanishopin sijaintia, hän lähti näyttämään sitä sekä piti kirjaa kaikista tuotteista mitä kerroin haluvani ostaa, ja ilmoitti niistä suoraan kassalle. Jossain vaiheessa kuulin kun tuntematon henkilö kutsuu minua nimelläni ja huudahtaa "interview!". Kun olin saanut ostokset maksettua, fanishopissa oli edessäni kamera, kuvaaja, haastattelija sekä Avtik-maskotti. Maskotti tuli viereeni ja laittoi tassunsa olalleni. Minulta kysyttiin (englanniksi jopa) että olenko ensi kertaa kaupungissa ja vastasin automaattisesti "yes" jonka jälkeen lähdin hölmönä korjaamaan ja selittelemään että kävinkin jo kesällä 2016. Myös jotain rock-musiikkiin liittyvää ilmeisesti kysyttiin ja jäin ihmettelemään että kuulinkohan ihan oikein. Sain vahvistuksen kysymyksestä ja heitin jotain ympäripyöreää: "Russian rock, ljublju!". Avtik hieroi samalla pipoani silmilleni. Myöhemmin kuulin että kyseinen matsi oli rock-teemaottelu. Haastattelua ei ole onneksi tullut vastaan missään.
Ottelu jatkui ja Avton ystävällä oli jossain kohti asiaa. Hän huusi alempaa minulle "Oijoijoi, you start, davaj!". Käynnistin kyseisen voivotuksen, ja koko kulma oli kohta mukana. Rumpali katsoi hetken hämillään, ja otti kompista kopin. Itse ottelussa iskettiin maaleja molempiin päihin vuoronperään ja kotijoukkue iski jatkoaikaosuman. Lukemat taisivat olla 6-5. Ottelun jälkeen vietimme aikaa samaisessa etkopaikassa. Avton ystävämme lähti valmistautumaan työpäivään ja me jäimme paikallisten kanssa. Pelminejä, olutta ja vodkaa pienesti, sekä hyviä juttuja. Johonkin järkevään aikaan oli lähdettävä hotellille. Tässäkin tapauksessa huolehdittiin ettei meidän tarvitse maksaa taksikyytiä. Joku avtokannattaja oli sen ilmeisesti kuitannut meille jo lähtiessä, tai näin ainakin kuljettaja antoi ymmärtää kun koitimme maksaa.
Seuraavana aamuna tuli viestiä tuoreeltaan perustettuun suomalais-venäläiseen "Avtomafia" -whatsapp-ryhmäämme. Avton ystävämme ehdotti että tulisimme hänen toimistoonsa kuvaamaan kaupunkia. Hänellä oli tulossa sopiva hetki aamupäivästä tällaiseen. Toimisto sijaitsi kilometrin päässä hotellilta, 28. kerroksessa. Pilvenpiirtäjän aulassa passimme tarkastettiin sekä tehtiin jonkinasteinen turvatarkastus. Miljoonakaupunki avautui näyttävästi kirkkaalla säällä. Jekaterinburg oli huomattavasti rauhallisempi miljöö kuin Pietari, mutta oli levittäytynyt yllättävän laajaksi. Rakennuskanta oli myös pääosin uudemman näköistä. Ydinkeskustassa etäisyydet olivat varsin pieniä, eikä kaupungin yksilinjaista metroa juuri siellä liikkuessa liiemmälti tarvinnut. Toimiston ikkunasta oli Avton ystävämme kätevä kertoa ja havainnoillistaa paikkoja.
Kun tulimme ulos rakennuksesta, parkkipaikalla odotti toinen jo aiemmin pelissäkin nähty kaveri. Hän oli lähdössä näyttämään meille paikkoja kauempaa, mistä oli ollut vähän puhettakin. Ajoimme kohti Aasian ja Euroopan rajaa. Matkalla sinne menimme paljon huomiota saaneen jalkapallostadionin ohitse, missä päätykatsomot oli jätetty innovatiivisesti irrallisen näköiseksi muusta stadionista. Rajapyykki oli maantien varressa. Olihan sitä kokeiltava miltä tuntuu kävellä Aasiasta Euroopan puolelle. Paikka sijaitsi noin 20 kilometriä keskustasta.
Seuraavaksi meitä vietiin lähiökaupungissa sijaitsevaan sotamuseoon. Näkemistä riitti kolmessa kerroksessa. Paikka oli myös oppaalleemme uusi kokemus. Kaverini kokeili myös venäläistä sissivarustusta itselleen, eikä huumoria tästäkään tilanteesta puuttunut. Kierroksen jälkeen maistui päiväunet, ja tiedossa oli valmistautuminen siihen odotetuimpaan vaiheeseen, Magnitogorskin fanimatkaan. Ensimmäisenä päivänä meille selvisi että kyseinen matka 520km päähän toteutetaan viidellä bussilla. Meidän paikkamme kerrottiin olevan "pääbussissa". Virkosin kuitenkin päiväunien jälkeen ja lähdin itsekseni kävelemään kylälle. Jeltsin-museo oli menossa kiinni joten suuntasin johonkin pubiin ottamaan aikalisän.
Kaverini soitti ja kertoi että vaikka Avton ystävämme oli puhunut keskittymisestä pitkään reissuun, oli hän nyt tullut kaljapussin kanssa hotelliimme. Heillä oli kuulemma vain korkinavaaja hukassa, jotenka he tulivat hakemaan minut pubissa missä olin. Avton ystävä kertoi erityisen hyvästä likööribaarista joten suuntasimme sinne. Oli perjantai-ilta ja paikka oli melkoisen tukossa, mutta mahduimme juuri tiskille. Erityisen hyviä olivat tyrnistä ja Uralin pihlajasta tehdyt liköörit. Avton ystävämme kertoi että lähtö Magnitogorskiin käynnistyy Uraletsin pihasta klo 7.
Ilta eteni kuitenkin, kuten illat joskus etenee ja noin tunnin yöunien jälkeen huomasimme olevamme Uraletsin kannattajavarastolta kantamassa fanikamoja bussiin. Pitkään matkaan oli tunnuttu varustautuvan runsain eväin, mitkä kovasti vaikuttivat olevan yhteistä. Täkäläisillä oli tapana laskea tarkkaan vierasmatkojen määriä. Eräs matkustaja kehui tekevänsä nyt reissu no. 15:sta, ja hän nautti ennen bussin liikkumista myös vankempia eväitään. Lähdössä oli silkkaa urheilujuhlan tuntua ja meno heti satasessa. Matkan aikana aina joku kuitenkin, allekirjoittanutkin, otti välilevon ja kunto perillä oli jokaisella jälleen timanttia. Naispuoleiset ihmiset etenkin kokivat velvollisuudekseen peitellä nukkuvaa henkilöä takilla.
Matkalla tein havainnon miten samanlainen tunnelma bussissa oli kuin kotimaankin kannattajamatkoilla. Ainoastaan kieli oli eri. Suurin ero oli lähdössä, missä otettiin heti löysät pois. Toki rempseä henki säilyi läpi matkan. Matkalla pelattiin korttia joissa oli kyllä aivan ufot säännöt, tai sitten olen vain huono oppimaan. Jälkimmäinen saattaa olla totta. Tikin opetin heille, ja se tuntui luonnistuvan heti. Myös muita kuin kannatuslauluja laulettiin silloin tällöin. Lähinnä juurikin niitä muita, tai muunnelmia. Oijoijoi toistui tietyin väliajoin, milloin kenenkin aloitteesta. Sikaosastolla liikkui salaliittoteoria, jonka mukaan suomalaiskaksikko oli todellisuudessa levittämässä korona-virusta. Huumorintaju ei siis poikennut suomalaisesta vähääkään. Tietynlaista hyvää piikittelyä saatiin myös osaksemme reissutapahtumiin liittyen. Hengenheimolaisia.
Maisema Kazakstanin suuntaan mentäessä oli kitukasvuista koivua ja autioita laaksoja. Myös hienot mäet sekä hökkelikylät virkistivät näkymää. Matkalla ei juuri syöty, mitä jos huoltoasemalta joku otti jotain naposteltavaa mukaan. Tosin ihmiset eivät olleet isokokoisia muutenkaan. Eräällä pysähdyspaikalla joku toisen bussin vanhempi naisihminen halusi antaa minulle ja kaverilleni matkaevääksi maukkaita itsetehtyjä lettuja. Ne maistuivat.
Välillä tuntui ettemme ole koskaan perillä. Pissataukoja oli vähintäänkin riittävästi. Eihän sitä kiireen kanssa pidäkään lähteä reissuun. Bussikalusto oli nykyaikaista. Perillä meitä odotti tyypillinen ankea neuvostonäkymä. Todella sankkaa savua työntävä tehdasalue vasemmalla, harmaata betonikerrostaloa oikealla. Hallin läheisyydessä näkyi sikäli kyllä kaupungin keskustan rajaumaa, joten hallin syrjäinen sijainti vääristi ehkäpä muuten ydinkaupungin kuvaa. Ei näin ankeaa kaupungin laitamaa silti oltu nähty vielä muualla. Tien toisella puolen oli laakso jossa näkyi pientä hökkeliasutusta. Laakson toisella puolen suurelle kummulle oli rakennettu suuri kirkko, mikä sekin näytti melko rujolta kultapinnoitteistaan huolimatta. Hallin edustalla oli epämääräisiä peltikoppeja. Kaiketi jotain varastoja.
Hallin vieressä oli tarkoitus syödä eräässä ravintossa, minkä edustalle käveltiin paukkupakkasessa lumihangessa kulkevaa polkua pitkin. Ravintola oli kiinni. Pienen odottelun jälkeen pääsimme halliin sisälle. Ulkopuolella toki olimme kohottaneet tunnelmaa myös muillakin Jyväskylän tuontichanteilla. Ihmiset janosivat ammentaa niitä itselleen. Avton omat chantit olivat myös idearikkaita, osa vain yksinkertaisuutensa vuoksi.
Sisään päästessämme huomasimme että julkisivusta huolimatta sisällä on varsin moderni, kodikas areena. Hallissa myytiin Baltika 7:aa. Kysyimme tyypeiltä, miten moinen on kiellosta huolimatta mahdollista. Vastaus oli että koska Venäjä. Katsomonosamme oli ylähyllyllä, mistä toki näki pelin hyvin. Ottelu oli jälleen tasainen mikä päättyi viime minuutin Avton 3-2 voittomaaliin. Läpi ottelun loimme odotetusti tällä väkimäärällä hienon tunnelman muutoin hiljaisen oloiseen halliin. Pelottavan vakiintuneeksi maalichantiksi "oijoijoi" näytti toimivan myös voittolauluna punaisessa avtomeressä. Sevenation army toki muistettiin jossain välissä vielä myös.
Voittorituaalien jälkeen koitti kotimatka. Avton rumpali kertoi haluavansa tulla katsomaan Suomeen pesäpalloa jo tulevana kesänä. Toivotimme tervetulleeksi. Pitkin vierailun suunnittelimme myös isommalle porukalle reissua JYPin otteluun ensi kaudeksi, sekä mahdollisesti fanimatkalle osallistumista. Olimme huomaamattamme luoneet ystävyyssuhteen kahden eri sarjassa pelaavien joukkueiden kannattajien välille. Samat värit on hauska, mutta puhdas sattuma. Ensi kaudella on tarkoitus myös kerätä kiinnostuneita Keski-Suomesta heidän tuekseen Jaffalaan, milloin tulevat Jokereiden vieraaksi. Olen jostain lukenut että suomen kieli kuuluu uralilaisiin kieliin, sekä valtaväen alkuperä Suomessa on peräisin Uralilta. Asiaan en kuitenkaan isommin ole perehtynyt. Kokemuksiin pohjautuen tuohon väittämään olisi todella helppo uskoa.
Kotimatkalla tarkoitin siis vasta paluuta Jekaterinburgiin. Silti jo sinne paluu Magnitogorskista tuntui kodilta. Paluumatka oli erittäin lepponen, toki ehkä kerran torkahtaen. Perinteiset käytäväbileet näytti toimivan myös täällä paluumatkalla, paikallisen musiikin ryydittämänä. Jossain päin etupenkkiä oli viskikolan sekoituspiste. Osa otti rauhallisemmin. Lähes vuorokauden kestäneen fanimatkan jälkeen olimme perillä. Avton ystävämme kertoi että voimme aamun tunnit nukkua hänen kaverillaan Uraletsin vieressä, ennen lentoamme. Sain lahjaksi Avtomobilistin lipun jossa oli pelaajien nimikirjoituksia. Lupasin laittaa sen olohuoneen ikkunaani. Oli heippojen, muttei hyvästien aika.
Kaveri joka majoitti meidät, teki aamulla vielä aamupalat paikalliseen tyyliin ennen lähtöämme ja antoi mukaan jonkinlaista lihaa. Hän tilasi taksin mikä näytti päällisin puolin siviiliautolta. Kiitimme kaveria ja mukava kuljettaja vei meidät lentoasemalle eikä kehdannut alkuun oikein ottaa meiltä maksua. Lopulta pienen tipin kera onnistuimme hänelle maksamaan edes jotain. Alkoi matka kohti Suomea, pohjattoman kiitollisuuden kera näitä kaikkia mahtavia ihmisiä kohtaan.