Koko KHL:n lyhyen historian aikana olen ihmetellyt miten nimettöminä ja suurelta yleisöltä pimennossa on onnistuttu pitämään Kazanin Ak Barsin kolmos- ja nelosketjun hyökkääjiä. Ak Barsin rosterin etu varsinkin play off-tyyppisissä taisteluissa muihin KHL:n rikkaisiin organisaatioihin verrattuna on nimissä: Jevgeni Bodrov, Nikolai Lemtjugov, Aleksandr Stepanov, Dmitri Obuhov, Nikita Aleksejev, Jevgeni Skatshkov, Aleksei Badjukov. Lisäksi hieman erityylisinä, ei niin räväköinä 1. ja 2. ketjun varamiehinä ovat Dmitri Kazionov ja Aleksei Tereshsenko.
Nämä miehet menevät, eivätkä meinaa. On suoraviivaisuutta, yksinkertaisuutta, fyysistä voimaa, puolustustaitoa ja riittävästi maalintekotaitoakin. Kazan on älykkäästi pitänyt kiinni näistä oman roolinsa täydellisesti hoitavista ja sopivan ikäisistä pelaajista, eikä ole lähtenyt päättömille ostosmatkoille taitopelaajien tai veteraanilegendojen perään, jotka harvemmin onnistuvat pleijareitten rymistelytehtävissä. Venäjällä Kazania lukuun ottamatta melkein kaikilla seuroilla rahat sijoitetaan yksinkertaisesti vain nimiin tai taitoon. Tai no, Avangardilla ja Lokomotivilla on Ak Barsin tyyliin selvät erot 1./2. ja 3./4. ketjujen välillä, mutta taitoerot näiden osastojen välillä ovat vain suurehkot.
Katsokaapa millaisia hyökkääjiä muilla on vastaavissa tehtävissä. Magnitogorskissa Oleg Kvasha ja vaikkapa Sergei Fedorov. Edellinen on raamikas, muttei mikään kontaktipelaaja, jälkimmäinen on jo vanha jotta pysyisi nuorten perässä. Ufassa puolet hyökkääjistä on väärässä roolissa, ja kun näihin taitohyökkääjiin lisätään puolet hyökkäämään pyrkivistä puolustajista, joilla on vaikeuksia oman maalin suojelemisessa, niin johan on ihmeellinen rosteri. Sama vika SKA:lla. Otetaan vaikka Weinhandl, joka oli mielestäni viime kaudella runkosarjan paras hyökkääjä, siis vielä Moskovassa pelatessaan, mutta mitä hän esitti play offeissa? Ei mitään.
Salavat Julajev ja SKA ovat itselleni suurimmat pettymykset runkosarjassa ZSKA:n ohella. Noin nimekkäillä koostumuksilla olisi molempien pitänyt voittaa omat konferenssinsa selvällä erolla muihin. Miten pleijareissa voi pärjätä sekavalla viisikkopelillä, jos se ei leppoisammassa runkosarjassakaan onnistunut. On tietysti hieman makuasiakin millaisesta jääkiekosta pitää, mutta play offeissa korostuu tylysti joukkuepelin merkitys ja viisikkojen yhtenäisyys, eikä niinkään yksittäisten pelaajien yksilösuoritukset. Onhan tämä aina ja kaikkialla jo vuosikymmeniä nähty.
Kazanin 3. ja 4. ketjun puolesta puhuu myös psykologinen aspekti eli kun pelaajien nimiä ei ole kulutettu maajoukkueympyröissä, ovat odotukset sekä itse pelaajilla että medialla ja yleisöllä alhaisemmat, ja näin ollen pääset ikään kuin joka pelissä ylittämään itsesi. Näistä kavereista suurin osa on hyvin sopeutunut rooliinsa ja tulokset puhuvat puolestaan.
Ihme muuten, miksei Bykovia kiinnosta kutsua tämän tyyppisiä hyökkääjiä maajoukkueeseen. Ison pelillisen egon omaavat parshinit, f.fedorovit, mozjakinit kyllä kelpaavat, vaikka kaikki tällaiset tyypit ovat vain sisäisten sarjojen runkosarjakäyttöön tarkoitettuja surffailijoita. No ok, Mozjakin on vuosien saatossa osoittautunut kelvolliseksi EHT-peleihin, mutta olympialaisissa ja MM-kisoissa ainoa paikka pitäisi olla 1. tai 2. ketju ja eihän siellä tilaa tule hänelle olemaan.
Rohkea veikkaukseni Gagarin Cupin finaaliin on Dinamojen Moskova/Riika –ottelun voittaja kohtaa Ak Barsin, ja sen jälkimmäinen voittaa helpohkosti.
Edellytyksenä tälle on vain se, että jompikumpi Dinamoista pysyy terveenä koossa. Ak Barsille se ei niin tärkeää ole, kun nääs materiaalia riittää.