joukkueet vaihtuu/yhdistyy/kaatuu joka kausi,
Lada Togliatti ja Himik Voskresensk ovat kolme vuotta kestäneen KHL:n historiassa ainoat sarjasta pudotetut joukkueet. Tilalle on tullut Jugra Hanti-Mansi, joten joukkuemäärä ei ole kuin yhden pienempi verrattuna KHL:n avauskauteen. 23 joukkueen sarjassa tämä ei ole merkittävä asia, vaikkakin molempien seurojen menetys on negatiivinen asia lähinnä niiden vahvan juniorityön vuoksi.
Toki matkalle on mahtunut myös sekoilut Popradin ja Budivelnikin kanssa, mutta koska nämä eivät ehtineet pelaamaan KHL:ssä edes yhtä ottelua, ei voida puhua sarjasta pudonneista joukkueista.
Mielestäni KHL:llä ei ole ollut olemassaolonsa aikana suuria ongelmia lukuunottamatta loppuvuotta 2008 ja alkuvuotta 2009, kun globaali talouskriisi iski myös Venäjälle. Silloin tuli itsekin epäiltyä, että säilyykö sarja pystyssä edes yhtä vuotta.
KHL:ssä on tälläkin hetkellä muutamia heikkoja organisaatioita, joiden taloudellinen tilanne ei riitä kilpailukykyisen joukkueen kokoamiseen. Niiden vastapainoksi löytyy erittäin vahvoja organisaatioita, joilla on käytössään periaatteessa rajattomasti valuuttaa, ja jotka lienevät rikkaampia kuin NHL-organisaatiot keskimäärin. Tämä on sekä KHL:n vahvuus että heikkous.
Vahvuus se on siksi, että nämä organisaatiot voivat hankkia KHL:ään pelaajia, joiden ansiosta sarjaa pidetään maailman toiseksi parhaana. Heikkous se on siksi, että tasoerot sarjan kärjen ja tyven välillä nousevat suuriksi. Mutta parempi näin kuin siten, että kaikki olisivat köyhiä ja kipeitä.
Tärkeintä on se suunta, mihin ollaan menossa. Pystyvätkö heikommat organisaatiot kirimään parempien etumatkaa pienemmäksi, vai kasvaako se entisestään? Tänä vuonna ei ole ainakaan uutisoitu minkään seuran talousvaikeuksista, joten tätä voi pitää hyvänä merkkinä.
katsojamääräät ovat säälittävät ja tässä ollaan NHl:ää haastamassa?
Katsojamäärät ovat nousseet 14% viime vuoteen verrattuna, joten suunta lienee tässäkin oikea.
On totta että monet seurat vetävät aivan liian vähän yleisöä, mutta toiset täyttävät hallin melkein joka pelissä. Venäjällä on sama tilanne kuin Suomessa, eli heikot esitykset karkottavat myös katsojat. Esimerkiksi sarjan huonoimpiin kuuluva Novokuznetsk vetää vain 2000-3000 ihmistä peleihinsä, vaikka Novokuznetsk on kiekkokaupunki ja seuralta löytyy myös menestystä 1990-luvulta ja 2000-luvun alusta. Poikkeus on Habarovsk, jossa uusi ja iso halli on aina täynnä, vaikka joukkue on jälleen kerran sarjan huonoimpia.
Venäjällä on kuitenkin paljon hienoja kiekkokaupunkeja. Venäjän ehkä tämän paras kiekkokaupunki Jaroslavl täyttää 9000 katsojan hallinsa kaikissa peleissään. Volgan rantojen muslimitasavaltojen Bashkortostanin ja Tatarstanin pääkaupunkien joukkueet Ufa ja Kazan ovat myös paikallisesti erittäin suosittuja (ja myös vauraita), vaikka jalkapallo onkin näissä selvä ykköslaji.
Muita hyviä kiekkokaupunkeja ovat ainakin Tsheljabinsk, Magnitogorsk, Novosibirsk ja Omsk. Pietaria ei ehkä pidetä kiekkokaupunkina, mutta SKA on vetänyt kotihalliinsa isoja yleisömääriä.
Ei-venäläisistä joukkueista kaikki kolme ovat suosittuja kansallisella tasolla. Astana, Minsk ja Riika ovat kaikki samalla sekä seurajoukkueita että tavallaan myös "maajoukkueita", jotka edustavat KHL:ssä kotimaataan. Riikan Dynamon ottelut ovat Latviassa isoja tapahtumia. Samaa voi sanoa myös Minskistä.
KHL:n kannalta iso kysymys on se, että miten Moskovasta saataisiin taas tehtyä kiekkokaupunki. Voiko jääkiekko enää koskaan nousta siellä samaan asemaan kuin se oli 1970- ja 1980-luvuilla? Moskova on Euroopan suurin talousalue sekä asukkaiden että bruttokansantuotteen osalta. Jos jääkiekko ei kiinnosta moskovalaisia, on se valtava menetys sekä KHL:lle että koko Venäjän jääkiekolle.