Larionov on Neuvostoliiton 1980-luvun superviisikosta tänään yliarvostetuin ja Kasatonov vastaavasti aliarvostetuin. Larionov oli aina ketjun heikoin lenkki (ehkä lukuunottamatta vuoden 1988 olympiakisoja mikä oli Larionovin paras arvoturnaus) ja Kasatonov parhaimmillaan aivan yhtä hyvä kuin kuuluisampi parinsa Fetisov.
Tämä on täysin oma mielipiteesi. Minä pidin KLM-ketjun jäseniä aikoinaan yhtä hyvinä, kunnes vuodesta 1987 lähtien näin livenä tarpeeksi monta ZSKA:n matsia NL:n sarjassa ja maaottelua, niin tajusin Larionovin loistokkuuden. On tietysti makuasia, minkä tyyppisistä pelaajista pitää, ja voiko laita- ja keskushyökkääjiä edes suoraan verrata toisiinsa.
Igor Larionov pelasi koko uransa kuitenkin sinä aikana, jolloin keskushyökkääjillä oli paljon suurempi merkitys jääkiekkoilussa kuin nykyään. Kärjistetysti voisi sanoa, että nykyään reagointikyky pelin vauhdin ja hösäämisen takia ratkaisee enemmän kuin pitäisi, mutta Larionovin aikana oli aikaa järjestellä peliä ja sen hän osasi, siis todellinen playmaker. Silti täytyy myöntää, että Makarov ja Krutov olivat varmasti fyysisesti ja teknisesti lahjakkaampia kiekkoilijatyyppeinä kuin Larionov, mutta koko kentän sieluna ja sydämenä oli nimenomaan järkevä Larionov.
Jos mielikuvituksen päästää valloilleen, niin muistettakoon vertauksena millainen keskushyökkääjätehdas Tampere oli aikoinaan. Suomen ainoa MM-kultamitali saavutettiin neljän tamperelaissentterin avustuksella aikana, jolloin keskushyökkääjällä vielä oli jotain merkitystä. Saku Koivu tietty omassa luokassaan poikkeuksena säännöstä, mutta Helminen, Ojanen, Keskinen ja Nieminen edustivat suomalaisella tasolla sitä maajoukkueessa ja seurajoukkueissaan, mitä Larionov kaikkein ylimmällä tasolla.
Voiko tästä vetää suoraan sen johtopäätöksen, että tamperelaiskiekkoilijan prototyypin merkityksen vähetessä, koko kaupungin kiekkoilu vajoaa vuosi vuodelta syvemmälle?
Kasatonovista olen täysin samaa mieltä, että hän on aliarvostettu. Puolustajaparin puolustavampaa pakkia ei vieläkään oikein arvosteta suuren yleisön silmissä, eikä mediassa.
Nyky-KHL:ssä mieleen tulee yliarvostettuina pakkeina esim. Tverdovski, Kuljash, Kirill Koltsov.. Kyllähän he hyökätä osaavat ja ovat ylivoimalla tarpeellisia, mutta tasakentällisin omassa päässä on vaikeuksia, ainakin maajoukkuetasolla. Yleisestikin ottaen Venäjällä on tämän päivän KHL:ssä eniten pulaa omista monipuolisista puolustajista.
Nimimerkki Kiekkoilun ystävän mainitsema ZSKA:n Konstantin Kornejev on sen tyylinen puolustaja, joka on minunkin makuuni. Viime kaudella KHL-puolustajien runkosarjan pistetilaston kymmenen parhaan joukosta hän oli myös +/- tilaston paras. Yleensä en pidä tilastoista, mutta tähän tämä maininta sopii.
