Palaan minäkin tähän koston-teemaan lyhyelti.
Täsmennän vielä jottei kenellekään tule väärinkäsityksiä. Jokaista taklausta ei siis pidä lähteä kostamaan, koska muutoin tämä vaikuttaisi liian olennisella tapaa joukkueen peliesityksiin. Ja toisinaan se paras kosto voikin olla tulleen ylivoiman hyödyntäminen maalin muodossa. Mikä jo sinänsä voi pienessä määrin hitsata joukkuetta yhteen ja luoda lisää "me-henkeä".
Toisaalta sitten on tilanteita joissa minusta joukkueen nimissä on parempi kostaa tapahtuma, joko hetimmiten tai oikeana hetkenä, jolloin se ei olenaisella tapaa vaikuta joukkueen peliesitykseen. Jalasvaaran tapauksen yhteydessä häpeällistä oli juuri se, että kukaan kentällä olleista Dynamon pelaajista ei tehnyt elettäkään toverinsa puolustamiseksi. Mitään ei tehty, ei mitään! Ainakaan minä en haluaisi pelata joukkueessa jossa en voi luottaa siihen, että omia puolustetaan ja suojellaan päättömiltä päällekarkauksilta.
Gilliesin ja Karalahden tapaus on sitten sellainen jossa ei välttämättä muiden (Denisov) olisi kannattanut niitä hanskoja pudottaa vaan olisi riittänyt, että menee väliin ja kenties hiukan hieraisee hanskalla vastustajan nessua. Seuraus olisi kenties ollut se, että Gillies olisi pimahtanut totaalisesti mutta tästä Dinamo Minsk olisi voinut hyötyä vieläkin enemmän. Näin olisi annettu Vitjazille signaali mutta samalla vastustajan pelaaja reaktiollaan olisi kenties aiheuttanut sen, että vastustaja olisi kerännyt entistä enemmän jäähyminuutteja tapauksen seurauksena. Mutta jo se naaman hierominen olisi osoittanut Karalahdelle, että omat puolustavat kapteeniaan.
Minä pidän tärkeänä sitä, että joukkue on yhtenäinen ja pelaajat voivat luottaa toinen toisiinsa ja joukkueen ollessa yhtenäinen itsekukin on valmis tavalla tai toisella puolustamaan omiaan. Tällaisessa joukkueessa on yleensä hyvä henki ja sellainen on yleensä psyykkisesti vahva - jos siis säilytetään järki siinä kostamisessa ja kyse on oikein ajoitetusta toiminnasta eikä mennä toiseen ääripäähän ja ollaan itse se joukkue, joka aiheuttaa niitä tilanteita joissa vastustajan on ruvettava kostamaan. Ja painotan vielä kertaalleen, joskus se paras "enfoceri" on ylivoima ja sen aikana tehty maali.
No minun pelifilosofiassani yhdistyy taito ja fyysisyys ja pidän tavallaan tärkeänä, että nämä elementit löytyvät kiekosta. Ja pienet asiat voivat nousta merkitykselliseen rooliin pitkän runkosarjan aikana, sillä voi olla suurikin merkitys annetaanko vastustajan hakata omia vai puolustetaanko omia tarvittaessa vaikka silläkin uhalla, että joutuu "nyrkkeilysäkiksi". Minä en haluaisi pelata joukkueessa jossa en voi luottaa joukkueen yhtenäisyyteen ja kerran mennyttä luottamusta on todella vaikea uudelleen paikata - se voi vaatia jopa äärimmäisiä tekoja.
vlad.
Täsmennän vielä jottei kenellekään tule väärinkäsityksiä. Jokaista taklausta ei siis pidä lähteä kostamaan, koska muutoin tämä vaikuttaisi liian olennisella tapaa joukkueen peliesityksiin. Ja toisinaan se paras kosto voikin olla tulleen ylivoiman hyödyntäminen maalin muodossa. Mikä jo sinänsä voi pienessä määrin hitsata joukkuetta yhteen ja luoda lisää "me-henkeä".
Toisaalta sitten on tilanteita joissa minusta joukkueen nimissä on parempi kostaa tapahtuma, joko hetimmiten tai oikeana hetkenä, jolloin se ei olenaisella tapaa vaikuta joukkueen peliesitykseen. Jalasvaaran tapauksen yhteydessä häpeällistä oli juuri se, että kukaan kentällä olleista Dynamon pelaajista ei tehnyt elettäkään toverinsa puolustamiseksi. Mitään ei tehty, ei mitään! Ainakaan minä en haluaisi pelata joukkueessa jossa en voi luottaa siihen, että omia puolustetaan ja suojellaan päättömiltä päällekarkauksilta.
Gilliesin ja Karalahden tapaus on sitten sellainen jossa ei välttämättä muiden (Denisov) olisi kannattanut niitä hanskoja pudottaa vaan olisi riittänyt, että menee väliin ja kenties hiukan hieraisee hanskalla vastustajan nessua. Seuraus olisi kenties ollut se, että Gillies olisi pimahtanut totaalisesti mutta tästä Dinamo Minsk olisi voinut hyötyä vieläkin enemmän. Näin olisi annettu Vitjazille signaali mutta samalla vastustajan pelaaja reaktiollaan olisi kenties aiheuttanut sen, että vastustaja olisi kerännyt entistä enemmän jäähyminuutteja tapauksen seurauksena. Mutta jo se naaman hierominen olisi osoittanut Karalahdelle, että omat puolustavat kapteeniaan.
Minä pidän tärkeänä sitä, että joukkue on yhtenäinen ja pelaajat voivat luottaa toinen toisiinsa ja joukkueen ollessa yhtenäinen itsekukin on valmis tavalla tai toisella puolustamaan omiaan. Tällaisessa joukkueessa on yleensä hyvä henki ja sellainen on yleensä psyykkisesti vahva - jos siis säilytetään järki siinä kostamisessa ja kyse on oikein ajoitetusta toiminnasta eikä mennä toiseen ääripäähän ja ollaan itse se joukkue, joka aiheuttaa niitä tilanteita joissa vastustajan on ruvettava kostamaan. Ja painotan vielä kertaalleen, joskus se paras "enfoceri" on ylivoima ja sen aikana tehty maali.
No minun pelifilosofiassani yhdistyy taito ja fyysisyys ja pidän tavallaan tärkeänä, että nämä elementit löytyvät kiekosta. Ja pienet asiat voivat nousta merkitykselliseen rooliin pitkän runkosarjan aikana, sillä voi olla suurikin merkitys annetaanko vastustajan hakata omia vai puolustetaanko omia tarvittaessa vaikka silläkin uhalla, että joutuu "nyrkkeilysäkiksi". Minä en haluaisi pelata joukkueessa jossa en voi luottaa joukkueen yhtenäisyyteen ja kerran mennyttä luottamusta on todella vaikea uudelleen paikata - se voi vaatia jopa äärimmäisiä tekoja.
vlad.