Olen tästä tainnut itsekin aiemmin kirjoitella ja pidän minäkin liigan kenties suurimpana yksittäisenä kompastukivenä juuri osaamatonta seurajohtoa. Monilla seuroilla on paljon tai jopa huomattavan paljon rahaa käytössä mutta se kuinka raha investoidaan joukkueeseen on monissa tapauksissa luokattoman huonoa. Syntyy väkisinkin mielikuva, että joukkueet ovat omistajiensa leikkikaluja ja niitä hallitaan enemmän tunteella kuin järjellä, josta seuraa sitten täydellisen päättömiä toimia tai sekavaa pelajaa hankintaa tai näiden tuhoisa yhdistelmä. Monen joukkueen johdosta loistaa poissaolollaan ammattimaisuus ja monasti mieleen tulee ajatus, että omistajat reagoivat tunteella moniin asioihin ja tekevät täysin järjettömiltä tuntuvia siirtoja jos jokin kivi alkaa hiertää kengässä (esim. valmentaja). Tämä sitten toisaalta näkyy siinä, että monien seurojen toiminta ei ole pitkäjänteistä eikä välttämättä tuloksia tuottavaa.
Onneksi joukossa on poikkeuksiakin ja joukkueita joiden toiminta vaikuttaa ammattimaisemmalta ja toiminnassa on tiettyä logiikkaa. Mutta sitten on Amurin kaltaisia "katastrofeja". Jos kauden aikana lähes joukkueelliselle pelaajia annetaan potkut, kertoohan se jostain todella merkityksellisestä ongelmasta joukkueessa tai itsessään organisaatiossa.
vlad.