Kuten sanoin, sitä varten kentällä on tuomarit. Oman käden oikeutta ei tarvita. Annetaan riehujapojan siirtyä suihkuun ja sitten jauhetaan 5min ylivoimaa. NHL-vaihtoehto on tietenkin käydä niistämässä riehujapoikaa ja jauhaa 3min ylivoimaa. Jos minä olisin KHL-valmentaja ja potku-uhka olisi olemassa jokaisen häviön jälkeen, kieltäisin ehdottomasti pelaajiltani kaikki noudot ja kostot.
Pelifilosofia-ero josta ei näemmä kannata lähteä vääntämään kättäkoska se on loputon suo viestejä ja vastaviestejä. Jos minä olisin KHL-valmentaja ja joukkueeni pelaajat olisivat neitejä niin pistäisin ne luistelemaan viivoja niin kauan kuin yksikin ukko jaksaa pysyä pystyssä. Oppisivatpahan pelaamaan kiekkoa minun filosofiallani!
Artjuhinin tapauksessa jonkun olisi pitänyt mennä väliin, mutta ei todellakaan lähteä kostamaan esimerkiksi hakkaamalla Artjuhinia.
Meinaatko, että Artjukhin olisi lopettanut jos siihen väliin olisi nyt menty ilman selkeitä voimakeinoja? Ainoa keino lopettaa Arjukhinin yksipuolinen hakkaaminen olisi tarkoittanut sitä, että väliin pitäisi mennä nopeasti ja voimalla. Repiä Artjukhin irti ja yrittää kaataa nurin ja siinä samalla hiukan hieroa joko nyrkillä tai hanskalla naamaa.
Rohkenen väittää, että se millä tavalla joukkue reagoi tällaisiin tapauksiin kertoo myös siitä millainen henki joukkueessa on. Toisaalta joukkue jonka pelaajia ei "potkita" on hyvin pian sellaisessa asemassa, että joukkue saa rauhallisemmin pelata omalla taktiikalla. Jos joukkueesta löytyy yksi kovanyrkki niin tilanne kentällä pysyy helpommin tasapainoisessa tilanteessa ja ne artjukhinit eivät välttämättä niin hirvittävästi riehu.
Useimmiten rangaistavista teoista tulee rangaistus tuomarien puolesta. Jos ei tule, mitä se kostaminen auttaa joukkuetta kun puhutaan sarjapisteistä? Niinhän sitä sanotaankin että kosto yleensä vasta huomataan. Kentällä on säännöt ja niiden valvojat kuten "normaalissa" elämässäkin. Toivon ettet ole samaa mieltä normaalielämän suhteen tässä asiassa. Joku tekee jotain tyhmää niin käydään joukolla hakkaamassa se ja mennään kaikki linnaan. Saatiinpahan signaali annettua! Heh.
Kiekkokaukalon ja normaalin elämän vertaaminen keskenään on minusta osoitus ymmärtämättömyydestä. Kiekkokaukalossa vallitsevat toiset lainalaisuudet kuin normaalissa elämässä, näin minä asian näen. Ja kuten ole kirjoittanut, en sano, että jokainen taklaus on kostettava vaan puututaan räikeimpiin epäkohtiin ja toisaalta koston voi tehdä hienotunteisestikin sen sijaan, että aina heittää ne hanskat jäähän. Ja toisinaan se paras kosto on pysyä viileänä ja tehdä pari maalia, tässä kohdin olemme varmaan samaa mieltä.
NHL:ssä näin on toimittu aina ja näyttäisi tyhmältä jos kukaan ei kävisi kouluttamassa sikailijoita. Euroopassa taas tyhmältä näyttää 5 minuutin ylivoiman vaihtuminen 3 minuuttiin.
Näkemyseroja ja sinulla on oikeus mielipiteeseesi!!
Tietyissä tilanteissa minä mielummin otan vain sen kolmen minuutin ylivoiman tai ei ylivoimaa laisinkaan kuin että omat ottavat aina nekkuun tekemättä mitään.
Toki näissä yksipuolisissa tappeluissa jonkun on syytä mennä väliin ettei loukkaantumisia tule. Dynamon pelaajat toimivat huonosti tuossa Jalasvaara -tilanteessa. Mutta jotain yksittäistä likaista taklausta on idioottimaista lähteä kostamaan. Tuo Karalahtitilanne meni aikalailla Minskin käsikirjoituksen mukaan. Turha kosto Vitjazilta ja Minsk piti hermonsa = 5min ylivoima.
Riippuu täysin yksittäisestä likaisesta taklauksesta, esim. seuraava taklaus ansaitsi kostonsa
Cleude Lemieux taklaa Draperin. Kostoa ei suoritettu hetimmiten mutta suoritettiin kuitenkin eli toisinaan sitä kostoa ei tarvitse suorittaa hetimmiten mutta on hyvä, että pelaaja joka tiesi rikkoneensa tietää mahdollisesti joutuvansa vastaamaan teoistaan.
Karalahden tapauksessa en niinkään edes syyttäisi Vitjazin Gilliesiä vaan ennemminkin Karalahtea. Karalahden historia on täynnä esimerkkejä siitä kuinka tämä "isäntä" ei vastaa huutoonsa vaikka pelityyli antaa odottaa sellaisiakin tekoja. Tässä tapauksessa kun Karalahti lyödään nurin Gilliesin toimesta näen suurimpana raukkana juuri Karalahden itsensä ja sen jälkeen vieressä seisoneet Minskin pelaajat jotka antoivat kapteeniaan nöyryytettävän. Denisov tyytyy vain katsomaan Gilliesiä ja jättää tilanteen avoimeksi. Hän ei tehnyt mitään mikä olisi osoittanut Gilliesille, että noin ei tehdä meidän kapteenille. Ei mitään! Minsk olisi saanut ylivoimansa vaikka Denisov olisi hiukan yrittänyt hieroa Gilliesin naamaa hanskalla, minusta sekin olisi ollut jo riittävä ele Denisovin puolelta.
Pelaajat voivat myös pienillä teoilla osoittaa joukkuetovereilleen arvostavansa heitä ja välittävänsä heistä ja tukevansa heitä. Näihin tekoihin kuuluu omien puolustaminen ja suojeleminen, tämä on eräs lähtökohta minun pelifilosofiassani.
vlad.