Seuraavaksi Ak Bars Kazan. Ak Bars voitti Gagarin Cupin kaksi kertaa peräkkäin, mutta viime vuonna se putosi konfferenssin puolivälierässä kovemmalle Ufalle, eikä Ak Barsilla ollut sarjassa edes mitään jakoa. Tämä oli Tatarstanin kiekkoylpeydelle kova kolaus ja tänä vuonna Ak Bars hakee revanssia ja kolmatta Gagarin Cupin voittoa neljän vuoden sisällä.
Ak Barsin maalin suulla jatkaa Petri Vehanen ja kakkosena toimii myös edelleen Stanislav Galimov. Vehanen on sarjan parhaita maalivahteja, mutta ei kuitenkaan eittämättä paras, kuten suomalaismedia usein antaa ymmärtää. Viime vuoden Gagarin Cupissa Vehanen ei ollut aivan parhaimmillaan, eikä pystynyt pitämään Ak Barsia pystyssä pelillisesti vahvempaa Ufaa vastaan. Ak Bars kuitenkin luottaa yhä Vehaseen ja ihan syystä. Euroopasta on vaikea löytää häntä parempaa korvaajaa.
Ak Barsin puolustus menetti ison palasen kun Aleksei Jemelin siirtyi Montrealiin ensi kaudeksi. Jemeliniä ei voi korvata, joten puolustus on nyt hieman edellisvuotta heikompi. Tämä siitä huolimatta, että Denis Kuljash siirtyi seuraan Omskista. Jemelin on eri kaliiberin pelaaja kuin Kuljash varsinkin omassa päässä. Toinen uusi tulos puolustukseen on Mytischistä siirtynyt Vadim Homitski, joka ottanee paikkansa pakkikuusikossa.
Puolustuksen johtaja on taas kerran Ilja Nikulin, jolla olisi kaikki eväät menestyä myös NHL:ssä, mutta joka on päättänyt pelata Venäjällä ilmeisesti koko uransa. Nikulin on Ak Barsille niin tärkeä mies, että seurajohto on valmis tekemään mitä tahansa Nikulinin pitämiseksi Kazanissa. Nikulin on varmasti koko sarjan kolmen parhaan puolustajan joukossa tälläkin kaudella, jos pysyy edes terveenä. Nikulinin ohella myös Konstantin Kornejev kuuluu Venäjän maajoukkueen vakiokalustoon. Molemmat kaksinkertaisia maailmanmestareita. Jevgeni Medvedev ja Grigori Panin ovat olleet jo pitkään Ak Barsin puolustuksen vakiopelaaja, ja heihin luotetaan myös tällä kaudella. Nuoremmista puolustajista peliajasta kamppailevat 22-vuotias Vasili Tokranov ja iso Stepan Zahartshuk.
Hyökkäyksen terävin osa on tälläkin kaudella ketju Danis Zaripov - Niko Kapanen - Aleksei Morozov. Ketju on pelannut yhdessä kaksi kautta ja aloittaa nyt kolmannen kautensa. Kahdella viime kaudella on vaikuttanut siltä, että Zaripovin ura on ollut alamäessä, mutta tämän kauden harjoituspeleissä Zaripov on pelannut sillä tasolla, että olisiko nyt edessä paluu liigan terävimpään kärkeen? Sen sijaan Aleksei Morozovin kohdalla täytyy sanoa, että ne ajat jolloin Morozov paukuttaa 70-80 pistettä kaudessa ovat takanapäin. Hän on edelleen hyvä pelaaja, mutta ei enää sarjan paras hyökkääjä tai edes lähellä sitä. Kapasen rooli tässä ketjussa on puolustava ja varmistava.
Kakkosketjussa aloittavat suomalaiset Antti Miettinen ja Jarkko Immonen, jotka saavat rinnalleen joko Lauris Darzinsin tai Kirill Petrovin. Miettinen on ollut harjoituspeleissä pettymys ja näkemissäni peleissä otteet ovat olleet löysiä ja flegmaattisia. Parantaa pitää. Immonen on ehkä Kazanin tärkein keskushyökkääjä ja hänen panoksestaan on pitkälti kiinni se, pystyykö Kazan haastamaan tänä vuonna Ufan ja vahvistuneen Omskin. Immonen on nyt pelannut Kazanissa kaksi kautta, jotka molemmat ovat tuottaneet 38 pistettä runkosarjassa. Eväitä on parempaankin. Tällä kaudella Immosen tulisi nostaa tasoaan pykälän korkeammalle ja nousta kamppailemaan sarjan parhaan keskushyökkääjän tittelistä. Toki urakkaa vaikeuttaa se, että Immonen ei pelaa Kazanin ykkösketjussa, mikä syö paljon ylivoimatehoja.
Darzins pelasi Riikassa unelmakauden unelmaketjussa (Trotter-Redlihs-Darzins), mutta jotenkin on selkäpiissä sellainen tunne että Kazanissa hän ei tule onnistumaan. Harjoituspelissä tapahtunut loukkaantuminen oli pahin mahdollinen alku uralle Kazanissa, ja hän on muutenkin sellainen pelaaja, joka vaatii isoa roolia ja isoa jääaikaa ollekseen joukkueelle hyödyksi. Riikassa hän oli fanien palvoma ykköstykki, mutta Kazanissa hän on vain rivimies.
Kirill Petrov pelasi Jugrassa hyvän kauden minkä palkintona tämä tataari pääsi taas kotikaupunkiinsa yrittämään uran luomista Ak Barsissa. Joko nyt olisi Petrovin aika? Hän on sarjan nopeimpia pelaajia kiekon kanssa, ja myös kokoa ja voimaa on varressa ihan tarpeeksi. Onnistuessaan parivaljakko Petrov-Immonen voi saada paljonkin hyvää aikaan.
Kazanilla riittää leveyttä myös muihin ketjuihin. Aleksei Tereshenko, Jevgeni Bodrov, Nikita Aleksejev, Nikolai Lemtjugov, Jevgeni Skatshkov, Dimitri Kazionov, Kirill Knjazev ja Dimitri Obuhov. Kuten näkyy, riittää Kazanilla hyviä hyökkääjiä viiteen ketjuun asti. Tämä on vahingollista koko liigan kannalta, mutta Kazanille se antaa mahdollisuuden kestää loukkaantumisia ilman pelitason suurta notkahdusta.
Kokoonpano voisi näyttää vaikka tältä:
Danis Zaripov - Niko Kapanen - Aleksei Morozov
Antti Miettinen - Jarkko Immonen - Kirill Petrov
Dimitri Kazionov - Aleksei Tereshenko - Lauris Darzins
Nikolai Lemtjugov - Nikita Aleksejev - Jevgeni Bodrov
(varalla Kirill Knjazev, Dimitri Obuhov ja Jevgeni Skatshkov)
Vadim Homitski - Ilja Nikulin
Konstantin Kornejev - Denis Kuljash
Grigori Panin - Jevgeni Medvedev
Vasili Tokranov - Stepan Zahartshuk
Petri Vehanen
Stanislav Galimov