Muihin seikkoihin sen enempää kantaa ottamatta on pakko sanoa, että räikein puute KHL:ssä on scouttaus. Sen huomaa siitä, kun sinne menee paljon ulkomaisia pelaajia, jotka sitten vähän ajan päästä potkitaan pois, koska floppasivat.
Joskus tuo pitää paikkansa, mutta ei aina. Esimerkiksi Mikko Kousan kohdalla on vaikea uskoa, että mikään scouttaaminen olisi pystynyt kertomaan Torpedon seurajohdolle sitä, ettei Kousaa kannata hommata joukkueeseen. Kousa oli SM-liigassa niin kokonaisvaltaisen hyvä pelaaja, etteivät ne puutteet mitkä hänellä koon ja fyysisyyden muodossa ovat tulleet ilmi KHL:ssä näkyneet SM-liigassa laisinkaan.
Myös KHL:ssä pelaa melko pienikokoisia ja taitavia puolustajia, jotka menestyvät siellä hyvin. Kevin Dallman yhtenä esimerkkinä. Sitä ettei Kousa pystynyt nousemaan KHL:ssä ulkomaalaispelaajalta vaadittavalle tasolle ei mikään scouttaus voinut paljastaa viime kauden aikana.
Useasti pelaajahankinta todella ON arpapeliä, varsinkin kun pelaajia hankitaan SM-liigasta KHL:ään, joiden pelityylit poikkeavat niin paljon toisistaan. Joskus SM-liigassa pienemmässä roolissa pelannut kaveri kuten Janne Jalasvaara lyö KHL:ssä itsensä läpi, mutta SM-liigan paras suomalaispuolustaja Kousa ei siinä onnistunut. Miten tällaista pystyy kukaan "scouttaamaan"?
En ole nyt pariin kuukauteen kerennyt/jaksanut seurata KHL:ää, joten voiko joku kirjoittaa lyhyen ja ytimekkään tietopaketin siitä missä mennään kaukalossa ja sen ulkopuolella. Muutama ranskalainen viiva riittä.
No lyhyesti. Suuret ovat edelleen suuria. Mielestäni sarjan paras joukkue on nyt Magnitogorsk, joka tulee olemaan suurin suosikki mestariksi jos NHL-työsulku jatkuu kauden loppuun. Myös muut idän suuret Kazan, Omsk ja Tsheljabinsk ovat olleet vahvoja. Suurten luokkaan usein luettu Ufa on takellellut koko kauden ajan, mutta joukkueen materiaali ei myöskään enää ole nouden neljän muun suuren tasolla. Idän suurin yllättävä on ollut lähes nimettömällä joukkueella pelaava Sibir, joka on tasapisteissä Ufan kanssa.
Idässä pettymyksiä on vaikea löytää, koska nuo häntäpään joukkueet ovat niillä sijoilla joiden niiden olettaisikin olevan. Amur ei ole pystynyt toistamaan viime kauden hyviä otteitaan tällä kaudella.
Lännessä "suuret" ovat myös olleet suuria, eli Moskovan Dynamo, Pietari ja Moskovan ZSKA ovat sekä sarjataulukossa että materiaaliltaan muita päätä pidempiä. Jaroslavl on tehnyt hyvän paluun sarjaan ja on kolmen "suuren" jälkeen selvästi konfferenssin paras porukka. Lännen suurin yllättäkä on ollut Bratislava, joka on konfferenssissa peräti kuudentena. Myös muut laajennusjoukkueet Donetsk ja Praha ovat pudotuspeliviivan yläpuolella. Nämä laajennusjoukkueet ovat selvästi tuoneet läntiseen konfferenssiin lisää tasoa ja mielenkiintoa. Kaikki kolme ovat olleet myös yleisömenestyksiä. Bratislavassa kauden kaikki pelit ovat käytännössä olleet loppuunmyytyjä ja myös Prahassa katsojia on ollut noin 7,000 ottelua kohti.
Lännen suurimmat pettymykset ovat olleet Nizhni-Novgorod, Riika, Minsk ja Mytischi. Toisaalta kilpailu pudotuspelipaikoista lännessä on nyt todella kovaa juuri noista laajennusjoukkueista johtuen eli kovia porukoita pullahtaa väkisinkin ulos. Edes goonilinjasta luopunut Vitjaz ei ole ollut mikään heittopussi tällä kaudella. Entinen suurseura Spartak sitävastoin sitä on, ainoana lännessä.
Jos ajatellaan idän ja lännen välisiä voimasuhteita, niin tällä kaudella on tapahtunut jonkinlainen heilahdus idästä länteen. KHL:n aiempina vuosina itäistä konfferenssia on totuttu pitämään tasokkaampana kuin läntistä. Tälläkin kaudella itäisen konfferenssin absoluuttinen kärki (Magnitogorsk, Kazan, Omsk, ehkä Tsheljabinsk) on kovempi kuin lännen vastaava (SKA, ZSKA, Dynamo M), mutta kokonaisuutena läntinen konfferenssi on tasaisempi ja laadukkaampi kuin itäinen ja lännestä löytyy enemmän hyviä joukkueita kuin idästä.
KHL:ssä peli on mielestäni kehittynyt nopeampaan ja hyökkäävämpään suuntaan aiempiin kausiin verrattuna. Keskialueen seisokelua harrastaa edelleen muutama joukkue, mutta ei enää siinä määrin kuin aiemmin.
Yksi negatiivinen piirre KHL:ssä on se, että nuoret pelaajat eivät lyö siellä itseään helposti läpi. Olisin kaivannut lisää nuorten pelaajien läpimurtoja. Niitä ei ole tällä kaudella nähty kovin monia. Jaroslavlista voisi mainita ykkösketjun Plotnikov-Animisov-Galimov, jossa laiturit ovat 22- ja 20-vuotiaita ja tehneet läpimurtonsa tällä kaudella.
Novokuznetskista Ufaan siirtynyt 94-syntynyt Anton Slepyshev on pelaaja, joka tulee pelaamaan hyvän uran. Nizhnekamskissa Nail Jakupov on pelannut hyvin, mutta häntä on vaikea laskea "läpimurtopelaajaksi", koska hän pelaa Venäjällä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.
Mutta muuten nuorten pelaajien läpimurrot ovat olleet aika vähissä.