Uusimmassa Veikkaajassa on loistava Kari Jalosen haastattelu, josta ajattelin poimia tähän joitakin mielenkiintoisia pätkiä. Jutulla on pituuta viisi sivua. Yhtään sanaa ei ole Jalosen puheisiin lisätty omasta toimesta, joten tälläisenään se lukee lehdessä. Toki tätä on pätkitty, mutta järjestelmällisesti. Jalonen allekirjoittaa edelleen tämän jutun, vaikka mies siirrettiin muihin tehtäviin. Juttu tehty, kun Jalonen oli vielä päävalmentaja.
"Omaa tai valmennustiimin (Kai Rautio, Sakari Lindfors, Anatoli Bogdanov) panosta ei tarvitse hävetä millään tavalla. Olemme tehneet työn niin hyvin kuin olemme osanneet. Päätökset (siirto muihin tehtäviin) ovat heidän tekemiään eikä niitä kannata sen enempää kommentoida. Mutta kyllähän se kuvastaa yleiskuvaa, että puolet valmentajista lähtee kauden aikana", Jalonen sanoo.
Vaikka työ päättyi ennen aikojaan, Jalonen ei ole katunut lähtöä Venäjälle hetkeäkään. Puolitoista vuotta KHL:ssä toi mestarivalmentajallekkin oppia, jota ei voi saada kuin idän huippuliigasta. Jalonen kehuu käytännön valmennustyötä monella tavalla antoisammaksi kuin Suomessa.
"Voittohan ohjaa täällä kaikkea. Sillä ei ole väliä millä tavalla se tulee. Silloin kaikki tulevat onnittelemaan. Jos ei tule voittoa, niin ei näy ketään. Viime vuonna vähän ihmettelin, kun johtajia ei näy, jos ei tule voittoa. Aluksi se tuntui hirveän julmalta, mutta nyt kun sen tietää, niin ei siinä mitään. Voittoja voisi olla aina muutama enemmän. Se tietää, että työskentely olisi rauhallisempaa.
Jos voittoja ei tule, pikkuisen aletaan kyräillä. Miksei voiteta? Mikä joukkuetta vaivaa? Näihin seurajohdolta tuleviin kysymyksiin joutuu aika paljon vastailemaan.
Myös pelaajille tulee pelko siitä joutuuko kauppatavaraksi. Täällä voidaan laittaa pelaaja siirtolistalle, on siis kaikki samat mahdollisuudet kuin NHL:ssäkin. Jotkut pelaajat hermostuvat siitä."
"Täällä puhutaan työstä ja arvostetaan sitä. Rahasta ei puhuta ollenkaan. Emme keskustele ikinä rahasta. Sekin on hyvä asia ymmärtää."
"Tämä on niin kova sarja, että jos hukkaa itseluottamuksensa, ei pysty pelaamaan täällä. Meillä oli viime kaudella luottopelaaja, joka pelasi isoja minuutteja, 1-2 kenttää ja erikoistilanteita. Kova urheilija, harjoittelija, taistelija, ei mitään ongelmia. Tänä vuonna hän hukkasi itsensä niin totaalisesti, ettei häntä pystynyt enää peluuttamaan. Uskoin häneen, hän oli meille hyvä pelaaja, ja otimme valmennustiimin kanssa kauhean haasteen, että yritetään auttaa. Kokeilimme kaikki keinot, mutta kun ei, jätkä on ihan pihalla. Ei uskalla pelata. Nyt häntä yritetään kaupata toiseen joukkueeseen. Kyllä pelaaja sen tuntee nahoissaan.
On aivan hirveän tärkeää, että osaa keskittyä olennaisiin asioihin. Vaikka ympärillä olisi minkänäköistä hässäkkää, pitää keskittyä omaan työhön. Onneksi mulla on semmoinen kyky. Näen sen valmentajan yhtenä lahjakkuutena. En henkisesti elä lainkaan niin, että mulla on pitkä sopimus. Viikossa on 2-3 peliä ja niistä pitää pystyä raapimaan voittoja. Kun sen tietää, on paljon helpompaa suhtautua asioihin."
"Täällä on eritasoisia seuroja, toisilla on varaa enemmän ja toisilla vähemmän. Esimerkiksi kesän markkinoilta emme saaneet tiettyjä pelaajia, jotka olisimme halunneet. Meidän seurajohtomme yritti taistella omilla rahoillaan, mutta se ei riittänyt, ja jouduimme vähän toisille markkinoille. Sillä lailla tämä on kylmä maailma.
Meillä oli runko pitkälle kasassa viime kauden jälkeen, ja halusimme ottaa siihen pelaajat, jotka vahvistavat meitä. Emme ihan onnistuneet siinä. Välttämättä hankinnat eivät olleet miehiä, jotka ovat auttaneet meitä.
Se näkyy tuloksissa. Isossa kuvassa kaikki lähtee aina joukkueen rakentamisesta. Siinä täytyy onnistua.
Jos valmentaa jättiseuroissa, niin sitten puhutaan Gagarin Cupista. Jos ajatellaan Torpedoa, pitää olla realisti. Me kuulumme keskikastiin ja tavoitteenamme on pudotuspelipaikka."
"Tällä kaudella sarja on ollut paljon, paljon parempi kuin edelliskaudella. On paljon paremmin rakennettuja joukkueita. Taktiikat ovat tulleet porukoihin ihan silmiinpistävästi. Jos ajattelen Torpedon kannalta, me olemme menettäneet kilpailuedun. Tai ei nyt kokonaan, olemmahan kuitenkin taktiikassa pikkusen edellä niitä muita. Viime vuonna otimme sillä edulla aika paljon voittoja.
Nyt täällä ei saa helpolla mitään. Ei sitä tärkeintä juttua, voittoa."
"Valmentajaa arvostetaan ja kuunnellaan. Toki johtajuus pitää itse näyttää. Sitähän täällä halutaan, että johtajuus, kuri ja järjestys tulevat päävalmentajasta ja sen tekemisistä. Suomessa ollaan jo aika pitkälti tiimityöskentelyssä, mutta täällä johtaminen on päävalmentajakeskeistä.
Raipalla täällä aika paljon toimitaan. Ja pelaajat lukevat sitä koodia. He ovat tottuneet siihen raippaan. Olen katsellut juniorijoukkueiden harjoituksia ja kuunnellut valmentajia. Ihan kaikkea en ymmärrä, mutta kyllä siellä aikamoista raippaa tulee. Pelaajat ovat tottuneet siihen. Langat pitää olla päävalmentajan käsissä. Ei täällä kannata mennä kyselemään pelaajilta oikeastaan mitään. He eivät ole tottuneet siihen. Tämä on niiden ammatti, valmentaja sanoo näin ja he tekevät niin. Ei täällä kukaan kysele mitään.
Venäläinen pelaaja on tottunut siihen, että näytetään kauheasti sen virheitä. Itse ajattelen, että korjataan pelivirheet ja saadaan sillä tavalla joukkue samalle sivulle. Näytämme, että tee mieluummin näin. Mutta kyllä täällä pitää raippaakin sopivassa määrin antaa.
Omalla valmentajapersoonallaan on kuitenkin mentävä, ei kannata alkaa muuntautua miksikään. Ei tänne kokemattomia valmentajia edes päästetä, ja hyvä niin. Jos ei ole omaa juttua, eihän tänne voi edes lähteä.
Minun mielestäni Kari Heikkilä on ollut meidän Jari Kurrimme täällä, raivannut meille tilaa omilla hyvillä suorituksillaan, ahkeruudellaan ja suomalaisuudellaan. Sen jälkeen me muut olemme päässeet mukaan, ja paljon on myös apureita ja maalivahtivalmentajia. Sitä, että me suomalaiset olemme rehellisia ja ahkeria ihmisiä, arvostetaan Venäjällä."
"Venäläinen pelaaja ei valita mistään. Jos matkustamisessa tulee ongelmia tai joku asia ei mene putkeen, eivät he ala kitistä ja valittaa.
Olimme menossa pelaamaan Slovania vastaan, kun ilmoitettiin, että Bratislavan kenttä on suljettu. Odotimme kolme ja puoli tuntia omalla pienellä lentokentällämme. Sitten koneeseen, kolmen ja puolen tunnin lento, mutta Bratislavassa oli sellainen sumu, ettei voinut laskeutua. Lensimme Tsekin puolelle Ostravaan nukkumaan. Aamulla herätys, sumu jatkui, joten pelipäivänä kolmen tuntia bussilla Ostravasta Bratislavaan. Kukaan ei valita mistään. Pelaajat vain keskittyvät työhönsä. Voitimme ottelun.
Kun kiekko tipahtaa, venäläinen on valmiina pelaamaan. Ei ole mitään tekosyitä. Se on ollut täällä ihan mahtavaa. Pelaajat ovat niin koviksi keitettyjä, että eivät anna muiden asioiden häiritä ollenkaan.
Ne, jotka eivät mahdu kokoonpanoon, tekevät helvetin hyvin töitä. Eivät he tule kysymään huoneeseeni, että hei, milloin pääsen pelaamaan. He tietävät ettei sinne tulla kyselemään. Niiden on tehtävä töitä laadukkaasti, ja sitten kun he saavat mahdollisuuden, on pelattava perkeleen hyvin.
Meillä oli viime vuodelta hyvä esimerkki. Meillä oli kolmas maalivahti, kokenut kaveri, jolla oli yhden suunnan sopimus. Syksyllä olisimme halunneet lähettää hänet farmiin, jossa hän olisi saanut saman palkan ja peliaikaa, mutta hänellä oli oikeus kieltäytyä. Hän oli pelaamatta koko kauden, mutta harjoitteli aivan kaikki pelissä! Yritti joka kiekkoon, kun treeneissä tuli vuoro mennä maaliin. Kyllä me sitä ihmettelimme, että miten se on mahdollista, mutta se hoiti hommansa!"
"Kun tulimme tänne, niin meidän oli lisättävä harjoittelumäärää. Se määrä, mikä IFK:ssa ja Kärpissä harjoiteltiin, ei riitä mihinkään täällä. Kaikki olisivat varmaan ajatelleet, että ei hetkinen. Täällähän ei ole viikonloppuja. Täällä pelaajayhdistys ei määrää, että viikonloppuna ei saa harjoitella. Saa harjoitella ihan minä päivänä vaan!
Oli meillä tuossa 22 päivää, ettei ollut yhtään vapaapäivää. En voisi kuvitellakaan samaa Suomessa.
Valmistautumisjaksoon panostetaan hirveästi. Kun 10. heinäkuuta aloitettiin, sitten ei ole enää lomaa. Sitten tehdään töitä! Olin ihan shokissa, kun kuulin Suomen päätöksen, ettei elokuussa saa enää harjoitella viikonloppuisin. Sehän on katastrofi.
Venäläinen harjoittelukulttuuri on perinne, joka näkyy. Pelaajat ovat hyviä harjoittelemaan. He omaksuvat treenit älyttömän hyvin. Kun täällä mennään vauhdilla, niin sitten jumalauta mennään. Ei täällä kukaan uinu treeneissä. Kun panet näille luistelutreeniä, niin nehän menevät miljoonaa.
Venäläinen pelaaja on tosi vahva jässikkä. Minulla on sellainen käsitys, että ne luistelevat niin paljon enemmän kuin suomalaiset lapset, että jalkojen voimat tulevat sieltä."
"Nizhni Novgorod on iso urheilukaupunki. Meillä on joka peli loppuunmyyty (5600 katsojaa, tulossa 15 000 katsojan areena). Kiekko on hirveän tärkeä siinä kaupungissa. Minut tunnistetaan joka paikassa."