KHL – pelin ulkopuolisista asioista

[_Kuusyks]

Jos joukkueita aletaan roolittamaan, niin en kyllä löydä kolmossentteriksi KHL:stä oikein haastajia kuin Tereschenkon. Toki tähän voisi luetella vaikka minkälaisen listan tähdistä mutta minusta kolmossentterin pitää olla hyvä molempiin suuntiin sekä omata jotain spesiaalia. Hytösellä tuo on huikea alivoimapelaaminen jossa mies aivan euroopan kärkeä.

Mikäli roolitus ajaa pelaajan hyvyyden edelle, niin voit olla oikeassa. Minusta mitään jarruja ei tarvita mikäli materiaalin leveys riittää neljään laadukkaaseen hyökkäävään ketjuun. KHL:n huippujoukkueilla se leveys todellakin riittää ja kuten sanoin, alemman keskikastin joukkueille Hytönen menisikin kolmossentteriksi, jos ei veisi ulkomaalaispaikkaa.

KHL:ssä ei juuri ole näitä puhtaita kahdensuunnan senttereitä, sitä en lähe kiistämään. Sen sijaan kolmossentterinä on kuitenkin niin paljon Hytöstä parempia pelaajia, että heitä en korvaisi Hytösellä vaikka jonkun mielestä JP sopisikin kyseiseen rooliin paremmin.

 

[Magni]

Jos joukkueita aletaan roolittamaan, niin en kyllä löydä kolmossentteriksi KHL:stä oikein haastajia kuin Tereschenkon. Toki tähän voisi luetella vaikka minkälaisen listan tähdistä mutta minusta kolmossentterin pitää olla hyvä molempiin suuntiin sekä omata jotain spesiaalia. Hytösellä tuo on huikea alivoimapelaaminen jossa mies on aivan euroopan kärkeä.

Tomas Rolinek? Magnitogorskissa pelasi pääasiassa kakkos- ja kolmossentterinä, mutta olihan Magnitogorskilla Kaigorodovia ja Kontiolaa senttereinä. Rolinekin vahvuudet ovat juurikin alivoimapelaamisessa, sillä taistelee aina hurjalla tavalla joukkueen eteen. Rolinek on erittäin monipuolinen ja loistava kahden suunnan hyökkääjä. Voi pelata laiturin tai sentterin tontilla. Avuja on myös hyökkäyspelaamiseen enemmän kuin vaikkapa Hytösellä. Toki tämä kausi Ufassa päättyi potkuihin, kun jostain syystä peli ei enää luistanut uudessa seurassa.

Amurilta puuttui paljon muutakin kuin ykkössentteri, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole hankkia laatupelaajia.

 

[Theone]

Mikäli roolitus ajaa pelaajan hyvyyden edelle, niin voit olla oikeassa. Minusta mitään jarruja ei tarvita mikäli materiaalin leveys riittää neljään laadukkaaseen hyökkäävään ketjuun.

Minusta roolituksen pitäisi ajaa noissa alemmissa ketjuissa "pelaajan hyvyyden" edelle, näin ainakin menestystä hakevissa joukkueissa. Kun katsotaan kylmästi Gagarin Cupin voittaneiden joukkueiden kokoonpanoja, niin ei sitä ole koskaan voitettu neljällä laadukkaasti hyökkäävällä ketjulla ja tuskin voitetaan tänäkään vuonna. Ufalla tuota JP:n roolia veti Schastlivy, Kazanilla Tereschenko jne.

Runkosarjassa tuo vielä toimii mutta ei mestaruuksia voiteta hyökkäämällä, vaan puolustamalla ja silloin tarvitaan näitä Schastlivyja, Hytösiä ja Tereschenkoja jotka hoitavat hommansa molempiin suuntiin, tappavat alivoimat yms. jota ei tilastoista huomaa.

Magnilta ihan hyvä haku tuo Rolinek vaikka tämä kausi meni totaalisesti vihkoon,

 

[müller]

Ja tuo jälkimmäinen virkkeesi on täyttä paskaa. Hytönen ei mahtuisi mihinkään playoff-joukkueeseen edes kokoonpanoon.

Värilasit pois silmiltä sanoen tämä virke on täyttä paskaa. Kuten Theone sanoi, JP:n vahvuudet ovat kahdensuunnan pelissä ja alivoimassa, ja on vielä todellinen joukkuepelaaja. Parhaimmillaan siis 2.-3. ketjun sentterinä ja av:lla. Jopa KHL:ssä, varsinkin pleijareissa, tarvitaan näitä kahden suunnan pelaajia jotka pelaavat joukkueelle, puolustavat oikeasti, tappavat jäähyjä jne.

Et ole tainnut nähdä Hytösen pelaavan muualla kuin Amurissa väärässä roolissa.

Minusta roolituksen pitäisi ajaa noissa alemmissa ketjuissa "pelaajan hyvyyden" edelle, näin ainakin menestystä hakevissa joukkueissa.

Tämänhän pitäisi olla itsestään selvyys, että kun alemmat ketjut roolitetaan oikein, niin joukkue on parempi, kuin että niissä olisi vain ns. parhaat pelaajat väärissä rooleissa.

 

[_Kuusyks]

Minusta roolituksen pitäisi ajaa noissa alemmissa ketjuissa "pelaajan hyvyyden" edelle, näin ainakin menestystä hakevissa joukkueissa. Kun katsotaan kylmästi Gagarin Cupin voittaneiden joukkueiden kokoonpanoja, niin ei sitä ole koskaan voitettu neljällä laadukkaasti hyökkäävällä ketjulla

Nojaa, eipä siellä ainakaan mitään puhtaita 0-0 tulokseen pyrkiviä kenttiäkään ollut. Ainakin Ufalla oli vielä hyvin hyökkäysvoimaa nelosketjussakin.

Runkosarjassa tuo vielä toimii mutta ei mestaruuksia voiteta hyökkäämällä, vaan puolustamalla ja silloin tarvitaan näitä Schastlivyja, Hytösiä ja Tereschenkoja jotka hoitavat hommansa molempiin suuntiin, tappavat alivoimat yms. jota ei tilastoista huomaa.

Eri mieltä. Jos kaikki ketjut pystyy painamaan pelin vastustajan päätyyn, on voitto hyvin todennäköinen. AV:ta pystyy pelaamaan taitopelaajatkin, vaikka normaalisti eivät siihen joudu, sillä puukätisempikin kykenee hoitamaan sen samalla/lähes samalla tasolla.

Tottakai roolituksella on merkitystä, mutta sitä ei pidä ylikorostaa. Pelaajien taitotaso on kuitenkin se ykkösjuttu mistä kaikki lähtee.

Parhaimmillaan siis 2.-3. ketjun sentterinä ja av:lla

Kerro miksi ulkomaalaispaikka tuhlattaisiin kolmossentteriin?

 

[müller]

Kerro miksi ulkomaalaispaikka tuhlattaisiin kolmossentteriin?

Turha sitä minulta on kysyä, en minä hommannut Hytöstä Amuriin. Tai ketään muutakaan ulkomaalaista KHL:ään. Olettaisin kumminkin, että joko eivät löytäneet ominaisuuksiltaan yhtä pätevää Venäläistä pelaaja, tai että scouttauksessa olisi paljon parannettavaa. Mene ja tiedä.

Olipas tyhmä kysymys.

 

[_Kuusyks]

Turha sitä minulta on kysyä, en minä hommannut Hytöstä Amuriin. Tai ketään muutakaan ulkomaalaista KHL:ään. Olettaisin kumminkin, että joko eivät löytäneet ominaisuuksiltaan yhtä pätevää Venäläistä pelaaja, tai että scouttauksessa olisi paljon parannettavaa. Mene ja tiedä.

Olipas tyhmä kysymys.

Täh. Ei nyt puhuttu Amurista vaan keskikastin joukkueista. Ja kysymys oli retorinen, keskikastin joukkue ei nimittäin hankkisi Hytöstä, yksinkertaista.

 

[müller]

Täh. Ei nyt puhuttu Amurista vaan keskikastin joukkueista.

Eikös nyt puhuttu JP Hytösestä ja siitä, millaisessa roolissa hän on parhaimmillaan, eikä mistään keskikastin joukkueista. Näin ainakin annoit ymmärtää, kun lainasit pätkän kirjoituksestani.

Kuten sanoin, mene ja tiedä miksi joku joukkue käyttäisi ulkomaalaispaikan kolmossentteriin.

 

[iiron_troikka]

Joskus tuo pitää paikkansa, mutta ei aina. Esimerkiksi Mikko Kousan kohdalla on vaikea uskoa, että mikään scouttaaminen olisi pystynyt kertomaan Torpedon seurajohdolle sitä, ettei Kousaa kannata hommata joukkueeseen. Kousa oli SM-liigassa niin kokonaisvaltaisen hyvä pelaaja, etteivät ne puutteet mitkä hänellä koon ja fyysisyyden muodossa ovat tulleet ilmi KHL:ssä näkyneet SM-liigassa laisinkaan.

Mitä Torpedo tästä puolustajana alunperin haki minulla ei ole tietoa.

Kun kuitenkin Kousalla on kokoa noin 175 senttiä, eli rosterissa koko joukkueen toiseksi vähiten (linkki), niin aika selvää itsestä jo etukäteen on että joukkuekuvaa varten paikka kannattaa varata eturivistä. Toinen mielenkiintoinen juttu on että Kousan piste-per-peli saldo (0.53) KHL:stä noista 19 pelatusta ottelusta (2+8=10) ei ole kuin karvan verran heikompi kuin mitä tämän viime läpimurtokauden vastaava SM-Liigasta (0.57).

Mutta tietenkään peliesityksiä ei kannata analysoida paperilta, ylläolevat vain noin yksityiskohtina ottivat silmään.

 

[Theone]

Kerro miksi ulkomaalaispaikka tuhlattaisiin kolmossentteriin?

Esim. SKA:lla on niin paljon rahaa, että se voisi helposti hankkia ylempien ketjujen tähdet ja ratkaisijat kotimaasta ja käyttää ulkkaripaikat tärkeimpiin roolipelaajiin ja maalivahtiin, pelaajatyyppeihin joita on vaikea kotimaasta löytää. Näin kaikki seuran keulakuvat ja tähdet olisivat venäläisiä, josta ei varmasti olisi haittaa. Näin myös tärkeimpien pelaajien floppiriski pienenee kun tiedetään paremmin mitä saadaan.

Alempiin kenttiin voitaisiin sitten hankkia muualta näitä "alivoimaspesialisteja" ja puolustavia puolustajia jotka eivät otsikoissa näy mutta tekevät todella tärkeää työtä joukkueen puolesta. Venäläiset ratkaisevat, vievät otsikot ja ulkkarit tekevät "paskahommat".

Itseasiassa en edes pidä tätä skenariota mahdottomana ensi kauden SKA:ssa, jos ja kun Jalonen saa rakentaa tuon joukkueen haluamakseen. Jukka varmasti haluaa tuoda Pietariin muutaman oman luottopelaajan, kuten jokainen valmentaja. Tämä varmasti sopisi paremmin kuin hyvin myös Medvedeville ja kumppaneille.

 

[ms.qvist]

Runkosarjassa tuo vielä toimii mutta ei mestaruuksia voiteta hyökkäämällä, vaan puolustamalla ja silloin tarvitaan näitä Schastlivyja, Hytösiä ja Tereschenkoja jotka hoitavat hommansa molempiin suuntiin, tappavat alivoimat yms. jota ei tilastoista huomaa.

Tämä on totta, nykyisin käytännössä kaikki voittavat joukkueet on roolitettu, joten kovin harvassa ovat ne joukkueet, jotka lataavat kentälle edes kolme selkeän offensiivista ketjua puhumattakaan siitä, että näitä ketjuja olisi neljä.

Red Wingseilläkin on käytännössä kaksi selkeän offensiivista ketjua (tosin joukkueen pelifilosofia on sellainen, että käytännössä jokainen pelaaja joutuu asennoitumaan siihen, että omapää pelataan ensin). Kolmas ketju on sitten tavallaan "välimallin" ketju, joka pystyy pelaamaan ylös ja tekemään myös maaleja mutta tällä ketjulla jo selkeä päämäärä on pelata ehdottomasti nolla-nollaa ja tylsyttää vastustajalta paras terä. Nelonen on sitten ketju, joka tarvittaessa rouhii ja pelaa jämäminuutteja mutta samalla pyrkien nolla-nollaan ja antamaan joukkueen tähdille aikaa vetää henkeä. Nelosen miehiä pelasi viimekaudella muistaakseni myös jonkinverran alivoimaa, tuoden näin balanssia joukkueeseen.

Pienin variaatioin samalla systeemillä suurin osa voittavista joukkueista on rakennettu. Joillain rouhijoiden osuus korostuu jos joukkueen filosofia on enemmän fyysiseen kiekkoon kallistuva, joskin tällöin niitä taitavia fyysisiä pelaajia löytyy jo ylemmistäkin ketjuista. Red Wingseillä pelifilosofia lähtee tavallaan taidosta mutta samalla joukkue on rakennettu siten ettei sitä kovinkaan helposti kyetä fyysiselläkään pelillä nujertamaan. Joukkue pelaa joukkueena ja menestyy joukkueena, tähän myös KHL:ssä tulisi joukkueiden panostaa tulevilla kausilla.

***

Hyvä huomio sinulta tuossa scoutti-keskustelussa se, että NHL:ssä scouttaaminen on vaativampaa, koska on löydettävä jo keskenkasvuisista ne potentiaaliset tähdet sekä ne pelaajat, jotka sopivat oman joukkueen filosofiaan parhaiten. Löydettävä siis tähdet ja roolipelaajat ja sitten tarvittaessa täsmähankinnoin tuotava lisää iskukykyä joukkueeseen. Tästä KHL:n soisi ottavan myös mallia.

vlad.

 

[_Kuusyks]

Tämä on totta, nykyisin käytännössä kaikki voittavat joukkueet on roolitettu, joten kovin harvassa ovat ne joukkueet, jotka lataavat kentälle edes kolme selkeän offensiivista ketjua puhumattakaan siitä, että näitä ketjuja olisi neljä.

Red Wingseilläkin... *tekstiä*

vlad.

NHL:ssä tilanne on ihan erilainen koska budjetit ovat about samaa tasoa joukkueilla ja palkkakatto on niin tiukka, että jos rakennat kaksi laadukasta hyökkäävää kenttää, ei enää ole mahdollista saada kuin duunareita kolmoseen ja neloseen.

Mites Kanadan tai Venäjän olympiajoukkue? Molemmissa 4 hyökkäävää kenttää (Kanadan nelonen: Morrow - Toews - Iginla, Venäjällä: Zaripov - Zinoviev - Morozov). Mikäli käytössä oleva materiaali on tarpeeksi kova, tämä on ainoa oikea tapa rakentaa joukkue.

KHL:ssä on niin valtavat erot budjeteissa ja muutenkin palkkalattian ja katon kanssa, että tällainen neljän peliä hyökkäävän ketjun rakentaminen on täysin mahdollista. Puhdas esimerkki oli viime kauden SKA.

 

[Theone]

Morrow - Toews - Iginla

Vladhan kuvasi kyseisen ketjun tarkoituksen aika hyvin edellisessä viestissä:

Kolmas ketju on sitten tavallaan "välimallin" ketju, joka pystyy pelaamaan ylös ja tekemään myös maaleja mutta tällä ketjulla jo selkeä päämäärä on pelata ehdottomasti nolla-nollaa ja tylsyttää vastustajalta paras terä.

Minusta tuo on todella hyvin roolitettu ketju ja he kaikki voivat olla käytännössä jäällä missä tahansa tilanteessa. Kaikki ovat myös joukkuepelaajia, vahvoja vääntäjiä ja tarvittaessa voivat pistää kiekon reppuun tai pimentää vastustajan ykkösketjun. Se, että he ovat tähtiä NHL:ssä ei tarkoita sitä, että he eivät voisi pelata maajoukkueessa tuossa "välimallin" ketjussa. Jokainen heistä oli varmasti tietoinen roolistaan maajoukkueeseen valittaessa.

Tuo Zaripov - Zinoviev - Morozov -ketju ei tuohon lähtökohtaisesti pysty, ainakaan noin hyvin.

Puhdas esimerkki oli viime kauden SKA.

Ja kuis siinä sitten kävi?

 

[ms.qvist]

NHL:ssä tilanne on ihan erilainen koska budjetit ovat about samaa tasoa joukkueilla ja palkkakatto on niin tiukka, että jos rakennat kaksi laadukasta hyökkäävää kenttää, ei enää ole mahdollista saada kuin duunareita kolmoseen ja neloseen.

Ei tämä nyt ihan paikkaansa pidä. Jos tarkastellaan joukkueiden palkkoja niin kaudella 2011-12 Flyers maksoi palkkoina hiukan yli 71 miljoonaa taalaa ja pienimmällä palkkabudjetilla selvisi NY Islanders reilut 29,5 miljoonaa taalaa. Eli haitari on huikea, joskin Islandersin ja seuraavaksi pienimmällä budjetilla pelaavan joukkueen välinen ero oli jo kohtuullisen huikea kun Avalanche maksoi palkkoina reilut 40,6 miljoonaa taalaa.

Lähde: US.Today: NHL:n palkkamenot joukkueittain.

Se on totta, että palkkakatto rajoittaa joukkueita pelaajamateriaalin hankinnan suhteen. Mutta aikana jolloin palkkakattoa ei ollut, joukkueita ei kuitenkaan aivan päättömästi rakennettu vaan joukkueet oli roolitettuja ja pääsääntöisesti joukkueissa oli kaksi selkeästi offensiivista ketjua ja sitten kolmonen ja nelonen pelaamassa jämäminuutteja (ja joillain joukkueilla myös jämäpelaajin).

Edes Red Wingsit ei aikanaan pistänyt rahaa tolkuttomia määriä ja hankkinut neljää offensiivista ketjua vaan Scotty Bowman rakensi aikanaan joukkueen eikä yksilöistä koottua "sakkia". Ja joukkueen etu ajoi kaikessa yksilöiden edun edelle ja sama filosofia vallitsee joukkueessa edelleenkin.

En seuraa maajoukkuekiekkoilua juuri laisinkaan, mitä nyt Vancouverin kisojen aikaan jokun pelin ja sama sitä edellisten MM-kisojen kohdalla, mutta jos katsoo millaisia pelaajia esim. Kanadan maajoukkueessa on ollut niin nämä huikean taitavat ammattilaisetkin on roolitettu ja joukkueeseen on etsitty pelaajia, jotka sopivat tiettyyn pelipaikkaan. Ei niitä vain ole roiskittu kaukaloon ja toivottu, että hyvä tulee. Ja Venäjäkin alkaa heräillä tähän ja sen myötä menestystäkin on tullut MM-kisoissa.

Toisaalta löytyy sitten menestyneitä maajoukkueitakin joihin ei ole haalittu jokaista huippua vaan joukkueessa on myös roolipelaajia, kuten Suomella ja Ruotsilla. Vastaavasti '98 Naganon kisoissa Kanadan joukkue koostui tähdistä mutta tulos oli surkea odotuksiin nähden, sen jälkeen Kanadassa herättiin ja havaitiin, että joukkue ei voi koostua pelkästään tähdistä tai jos koostuu, on etsittävä tähtiä joilla on joukkuetta hyödyttäviä ominaisuuksia.

Toisaalta maajoukkuekiekkoilu ja seurakiekkoilu nyt eivät kaikessa muutoinkaan käy yksi yhteen ja sen varmaan itsekin hoksaat kunhan hiukan mietit.

vlad.

 

[Merovingi]

Mites Kanadan tai Venäjän olympiajoukkue? Molemmissa 4 hyökkäävää kenttää (Kanadan nelonen: Morrow - Toews - Iginla, Venäjällä: Zaripov - Zinoviev - Morozov). Mikäli käytössä oleva materiaali on tarpeeksi kova, tämä on ainoa oikea tapa rakentaa joukkue.

Vertaus on vähän ontuva, sillä Kanadalla on niin laaja pelaajapohja valittavana, että se voi rakentaa itselleen nelosketjun, joka on vaarallinen hyökkäyspäässä, mutta osaa myös puolustaa vahvasti. Toews ja Morrow ovat ainakin minulle profiloituneet vahvoina kahden suunnan pelaajina, jotka osaavat puolustusvelvoitteet hoitaa. Vertaus olisi osuvampi, jos siellä nelosessa pörräisi hyökkäjiä, joilla ei sitä puolustustaitoja olisi eikä halukkuutta siihen vaan luistelisivat selkä suorana omaan päätyyn ja fleguilisivat keskialueella.

Ei Kanadalla ole mieltä profiloida nelosketjua täysin roolipelaavaksi neloseksi, jossa on joku Zenon Konopka pelaamassa, jos se voi heittää sinne Jonathan Toewsin, joka hoitaa puolustusvelvoitteet ja on tekijämies hyökkäyspäässäkin.

 

[_Kuusyks]

Ei tämä nyt ihan paikkaansa pidä. Jos tarkastellaan joukkueiden palkkoja niin kaudella 2011-12 Flyers maksoi palkkoina hiukan yli 71 miljoonaa taalaa ja pienimmällä palkkabudjetilla selvisi NY Islanders reilut 29,5 miljoonaa taalaa. Eli haitari on huikea, joskin Islandersin ja seuraavaksi pienimmällä budjetilla pelaavan joukkueen välinen ero oli jo kohtuullisen huikea kun Avalanche maksoi palkkoina reilut 40,6 miljoonaa taalaa.

KHL:ssä tämän kauden palkkalattia on 6 miljoonaa ja palkkakatto muistaakseni 35 miljoonaa. Aiemmilla kausilla haitari oli vielä paljon suurempi. Prosentuaalisesti tämä ero on ihan eri tasolla kuin NHL:ssä, niin suuri että KHL:n mittapuulla voidaan sanoa että kaikki joukkueet NHL:ssä operoivat samalla pelaajabudjetilla.

Vertaus on vähän ontuva, sillä Kanadalla on niin laaja pelaajapohja valittavana, että se voi rakentaa itselleen nelosketjun, joka on vaarallinen hyökkäyspäässä, mutta osaa myös puolustaa vahvasti. Toews ja Morrow ovat ainakin minulle profiloituneet vahvoina kahden suunnan pelaajina, jotka osaavat puolustusvelvoitteet hoitaa. Vertaus olisi osuvampi, jos siellä nelosessa pörräisi hyökkäjiä, joilla ei sitä puolustustaitoja olisi eikä halukkuutta siihen vaan luistelisivat selkä suorana omaan päätyyn ja fleguilisivat keskialueella.

Ideani olikin se, että on neljä kenttää joiden tehtävä on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja heitä vastaan (=hyökätä), ei maalintekoon pyrkivä peli tarkoita automaattisesti huonoa puolustamista. Eli siis nämä 0-0 tavoitteelliset jarrukentät ovat turhia kun käytettävissä oleva materiaali on rajaton (siksi esimerkkinä Kanada). Kanadalla on lähestulkoon se rajaton materiaali käytössä ja he tekivät neljä kenttää, joista mikään ei ollut pelaamassa nolla-nollaa. Samoin teki Venäjä.

Ja lievästi olen Theonen kanssa eri mieltä siitä, että Toewsille ja Iginlalle sanottiin että heittäkää punaviivan jälkeen kiekko päätyyn ja pelatkaa nolla-nollaa.

 

[ms.qvist]

KHL:ssä tämän kauden palkkalattia on 6 miljoonaa ja palkkakatto muistaakseni 35 miljoonaa. Aiemmilla kausilla haitari oli vielä paljon suurempi. Prosentuaalisesti tämä ero on ihan eri tasolla kuin NHL:ssä, niin suuri että KHL:n mittapuulla voidaan sanoa että kaikki joukkueet NHL:ssä operoivat samalla pelaajabudjetilla.

Ja nyt minä sanon, että höpö-höpö! Et millään voi uskoa itsekään väitteeseesi, että NHL:ssä kaikki operoivat samalla budjetilla kun palkkaero suurimman ja pienimmän välillä on yli 40 miljoonaa taalaa. Flyersin budjetilla kyestään ostamaan useampi NY Islanders, joten se siitä samasta pelaajabudjetista.

Ideani olikin se, että on neljä kenttää joiden tehtävä on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja heitä vastaan (=hyökätä), ei maalintekoon pyrkivä peli tarkoita automaattisesti huonoa puolustamista. Eli siis nämä 0-0 tavoitteelliset jarrukentät ovat turhia kun käytettävissä oleva materiaali on rajaton (siksi esimerkkinä Kanada). Kanadalla on lähestulkoon se rajaton materiaali käytössä ja he tekivät neljä kenttää, joista mikään ei ollut pelaamassa nolla-nollaa. Samoin teki Venäjä.

Mutta kun nykykiekkoilu on osoittanut sen, että neljällä hyökkäävällä ketjulla ei pärjätä jos vastassa on taktisesti kypsä ja hyvin yhteenhitsautunut joukkue, joka pelaa tismalleen sitä kiekkoa mitä valmentaja vaatii.

Kanada (Nagano) ja Venäjä ovat kumpikin sortuneet siihen, että on kasattu tähdistä joukkue ja sitten "toivottu" että mestaruus tulee, mutta se on jäänyt saavuttamatta. Sen sijaan mestaruuden on voittanut joukkue joka pelaa yhteen ja jossa jokainen pelaaja tietää oman roolinsa.

Kanadalla on lähes rajaton materiaali käytössä, tässä olet oikeassa, mutta vaikka maalla on tämä lähes rajaton materiaali käytössä pelaajat joukkueeseen valitaan siten, että pelaaja hyödyttää eniten joukkuetta. Pelkkä status ja tähden asema ei nykykiekossa riitä vakuuttamaan manageria ja valmentajaa, jos asenne ei ole oikea ja sitoutuminen ei ole täydellistä. Ja jos pelaajasta ei ole siihen rooliin mihin valmentaja pelaajaa kaipaa, tähtikin saa väistyä.

Venäjälläkin on käytössään suuri joukko todella loistavia yksilöitä, joista luulisi voitavan kasata menestyvän joukkueen mutta ei, menestystä on tullut vasta sitten kun on herätty tajuamaan, että joukkue on edes tietyllä tasolla roolitettava ja pelaajat on saatava pelaamaan joukkueelle eikä itselleen.

Ja edelleen sinun on huomioitava, että maajoukkue ja seurajoukkue ovat eri asioita. Maajoukkueessa maalla on mahdollisuus valita kansallisuuden omaavista pelaajista ne parhaimmat eikä muita kilpailijoita ole. Sen sijaan seurajoukkueilla on aina kilpailijansa joko samassa sarjassa/liigassa tai muiden maiden liigoissa. Joten käytännössä koskaan seurajoukkue ei voi lähteä kauteen sillä asenteella, että "kasataanpa nyt neljä viisikkoa maailmantähtiä". Tämä on täysin mahdoton ja väärä tapa ajatella. Sen sijaan on lähdettävä rakentamaan joukkuetta joka pelaa yhteen ja jossa jokainen pelaaja tietää oman roolinsa ja asemansa joukkueessa.

SKA on esimerkki siitä, että on joukko hyviä pelaajia mutta menestystä ei ole tullut kun joukkue ei ole pelannut yhtenäisesti ja joukkueena. Saas nähdä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Nähdäänkö menestystä Pietari Suuren kaupungissa!

vlad.

 

[_Kuusyks]

Ja nyt minä sanon, että höpö-höpö! Et millään voi uskoa itsekään väitteeseesi, että NHL:ssä kaikki operoivat samalla budjetilla kun palkkaero suurimman ja pienimmän välillä on yli 40 miljoonaa taalaa. Flyersin budjetilla kyestään ostamaan useampi NY Islanders, joten se siitä samasta pelaajabudjetista.

Viime kauden SKA:n pelaajabudjetilla oltaisiin saatu noin 15 Metallurg Novokuznetskia, jonka pelaajabudjetti oli huhujen mukaan huomattavasti tämän kauden palkkalattiaa pienempi. Tähän verrattuna tuo NHL:n ero on huomaamaton.

Mutta kun nykykiekkoilu on osoittanut sen, että neljällä hyökkäävällä ketjulla ei pärjätä jos vastassa on taktisesti kypsä ja hyvin yhteenhitsautunut joukkue, joka pelaa tismalleen sitä kiekkoa mitä valmentaja vaatii.

Sekoitat nyt kaksi asiaa, hyökkäyspeliin pyrkivän pelitavan kaikilla ketjuilla ja taktisesti huonon ja fleguilevan pelitavan. Nämä eivät liity toisiinsa millään lailla. Kanada voitti olympiakultaa neljällä hyökkäävällä ketjulla vuonna 2010. Vai väitätkö sinäkin, että Toewsin kenttä määrättiin pelaamaan 0-0 -peliä? Ei se ainakaan siltä näyttänyt.

Kanadalla on lähes rajaton materiaali käytössä, tässä olet oikeassa, mutta vaikka maalla on tämä lähes rajaton materiaali käytössä pelaajat joukkueeseen valitaan siten, että pelaaja hyödyttää eniten joukkuetta. Pelkkä status ja tähden asema ei nykykiekossa riitä vakuuttamaan manageria ja valmentajaa, jos asenne ei ole oikea ja sitoutuminen ei ole täydellistä. Ja jos pelaajasta ei ole siihen rooliin mihin valmentaja pelaajaa kaipaa, tähtikin saa väistyä.

Kanada valitsi Vancouveriin teoriassa kaikki parhaat pelaajansa, ehkä muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta. Taisi olla 9 tai 10 sentteriä hyökkääjissä. Roolituksen merkitys valinnoissa oli paljon pienempi mitä annatte täällä ymmärtää. Absoluuttisessa parhaassa kanadalaisista pelaajista saatavassa kokoonpanossa ei kovin montaa muutosta olisi valittuun.

Venäjälläkin on käytössään suuri joukko todella loistavia yksilöitä, joista luulisi voitavan kasata menestyvän joukkueen mutta ei, menestystä on tullut vasta sitten kun on herätty tajuamaan, että joukkue on edes tietyllä tasolla roolitettava ja pelaajat on saatava pelaamaan joukkueelle eikä itselleen.

vlad.

Roolitus voi olla kunnossa vaikka kaikille kentille annettaisiin vapaus hyökkäyspeliin.

 

[ms.qvist]

Turhaa ah niin turhaa...

Sekoitat nyt kaksi asiaa, hyökkäyspeliin pyrkivän pelitavan kaikilla ketjuilla ja taktisesti huonon ja fleguilevan pelitavan. Nämä eivät liity toisiinsa millään lailla. Kanada voitti olympiakultaa neljällä hyökkäävällä ketjulla vuonna 2010. Vai väitätkö sinäkin, että Toewsin kenttä määrättiin pelaamaan 0-0 -peliä? Ei se ainakaan siltä näyttänyt.

...

Roolitus voi olla kunnossa vaikka kaikille kentille annettaisiin vapaus hyökkäyspeliin.

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, esim. se kolmosketju pyrkii pelaamaan ylös (eli tekemään maaleja) mutta samalla ketjun tehtävä on itse pelata vähintäänkin nolla-nollaa ja pelata vastustajan tähdet ulos. Heidän tärkeimpiin tehtäviin kuuluu taata se, että ykkönen ja kakkonen voivat pelata paineettomammin ja ykkönen ja kakkonen ovat ne ketjut joilta odotetaan suurinta tulivoimaa. Kolmonen ja nelonen täydentävät tätä palettia ja muodostavat onnistuessaan hyvän kokonaisuuden - joukkueen.

Ja edelleen, sinun on ilmeisesti vaikea ymmärtää sitä, että maajoukkueen ja seurajoukkueen vertaaminen keskenään ei ole järkevin mahdollinen tapa tarkastella menestyvän joukkueen rakentamista. Seurajoukkue ei voi koskaan haalia kasaan neljää täydellistä hyökkäävää ketjua joiden jokainen pelaaja on tähti ja kykenisi yksinkin toimimaan joukkueen johtopelaajana - lievää kärjistystä nyt, mutta haluan todella osoittaa sen, että ajattelutapasi on virheellinen ja toimimaton. Seurajoukkue kun joutuu kilpailemaan muiden seurajoukkueiden kanssa tähdistä samassa liigassa ja muiden maiden (kilpailevissa) liigoissa, joten on mahdotonta koota joukkuetta, joka kykenisi neljän ketjun voimin täydelliseen dominointiin. Ja lisäksi on vieläpä huomioitava mahdolliset palkkakatot tms. rajoitteet.

Ymmärrätkö eron? Seurajoukkueelle kilpailutilanne asettaa rajoitteita jotka eivät koske maajoukkuetta kuin vähäisessä määrin. Ja toisaalta maajoukkueissakin, vaikka se olisi koottu tähdistä, kuten Kanadalla parhaimmillaan, jokainen pelaaja tietää roolinsa ja tiukassa paikassa he palaavat pelaamaan roolinsa mukaista kiekkoa ja pyrkivät noudattamaan valmentajan antamia ohjeita kaukalossa. Mutta silloin kun painetta ei ole tai pelitilanne antaa myöten, on täysin ymmärrettävää, että esim. Kanada pelaa täydellä höyryllä vyöryttäen hyökkäyksen hyökkäyksen jälkeen. Mutta jos verrataan Kanadan joukkuetta Naganon katastrofissa ja joukkueita sen jälkeen olympialaisissa niin joukkeiden kasaamisen filosofia on muuttunut huomattavan paljon. Nyt etsitään parasta pelaajaa oikealle paikalle eikä parasta pelajaa tilastojen mukaan.

Mutta tämä tästä aiheesta. En jaksa KHL-ketjussa vääntää edes sivuten maajoukkuekiekkoa - jota en sitten Vancouverin ole katsonut kuin nimeksi.

vlad.

 

[_Kuusyks]

Seurajoukkue ei voi koskaan haalia kasaan neljää täydellistä hyökkäävää ketjua joiden jokainen pelaaja on tähti ja kykenisi yksinkin toimimaan joukkueen johtopelaajana - lievää kärjistystä nyt, mutta haluan todella osoittaa sen, että ajattelutapasi on virheellinen ja toimimaton. Seurajoukkue kun joutuu kilpailemaan muiden seurajoukkueiden kanssa tähdistä samassa liigassa ja muiden maiden (kilpailevissa) liigoissa, joten on mahdotonta koota joukkuetta, joka kykenisi neljän ketjun voimin täydelliseen dominointiin. Ja lisäksi on vieläpä huomioitava mahdolliset palkkakatot tms.

vlad.

Aivan varmasti on mahdollista. KHL:ssä tämä on jo nähty. Toistan itseäni: SKA:n viime kauden joukkue oli täydellinen esimerkki tällaisesta joukkueesta. SKA:n jokainen ketju on olisi voinut olla ykkösketju ja kaikki ketjut oli sarjan tasoon nähden eliittiä.

Ja miksi kaikkien ketjujen pitäisi pystyä täydelliseen dominointiin? Ja miksi jokaisen pelaajan olisi oltava supertähti sarjassa? En ole sanonut enkä tarkoittanut mitään tällaista. Riittää että ketju on tarpeeksi hyvä pelaamaan plussan puolella. KHL:ssä esimerkiksi joku "Pesonen - Lindgren - Enlund" tasoinen ja tyylinen ketju voisi olla yksi näistä neljästä ketjuista, jos kemiat natsaisi.

 

[ms.qvist]

Miksei olisi mahdollista seurajoukkueessa? KHL:ssä tämä on jo nähty, edelleenkin KHL:ssä tilanne on ihan eri kuin NHL:ssä. Toistan itseäni: SKA:n viime kauden joukkue oli täydellinen esimerkki tällaisesta joukkueesta. SKA:n jokainen ketju on olisi voinut olla ykkösketju ja kaikki ketjut oli sarjan tasoon nähden eliittiä.

Tähän yksi kysymys: Kuinka SKA pärjäsi viime kaudella?

vlad.

 

[_Kuusyks]

Tähän yksi kysymys: Kuinka SKA pärjäsi viime kaudella?

vlad.

Kunhan otin SKA:n esille kun väitit ettei tällaisen joukkueen luonti ole mahdollista seurajoukkueessa. Joukkue dominoi runkosarjaa. Mestaruuden menettäminen oli monista tekijöistä kiinni.

 

[Theone]

Kunhan otin SKA:n esille kun väitit ettei tällaisen joukkueen luonti ole mahdollista seurajoukkueessa. Joukkue dominoi runkosarjaa. Mestaruuden menettäminen oli monista tekijöistä kiinni.

Höpö höpö, tottakai tuollaisen joukkueen rakentaminen on mahdollista missä tahansa sarjassa ja eihän tuota kukaan ole missään epäillyt mutta tuolla tyylillä rakennetulla joukkueella ei ole kai missään sarjassa mitään voitettu (pl. maajoukkueet, jotka tosin nekin on roolitettu esim. Kanada) tai kyllähän tuolla runkosarjan voi voittaa mutta siitä nyt ei ole kenellekään mitään iloa.

Vladin alkuperäinen viesti oli, että "nykyisin käytännössä kaikki voittavat joukkueet on roolitettu, joten kovin harvassa ovat ne joukkueet, jotka lataavat kentälle edes kolme selkeän offensiivista ketjua puhumattakaan siitä, että näitä ketjuja olisi neljä. " ja tähän sinä heitit esimerkkinä viime kauden SKA:n. SKA ei tainnut tuolloin mestaruutta voittaa, eli taisi olla aika huono esimerkki.

Voisiko suurin yksittäinen syy SKA:n mestaruuden karkaamiseen olla se, että joukkuetta ei ollut roolitettu käytännössä lainkaan ja ne duunarit puuttuivat?

Ja lievästi olen Theonen kanssa eri mieltä siitä, että Toewsille ja Iginlalle sanottiin että heittäkää punaviivan jälkeen kiekko päätyyn ja pelatkaa nolla-nollaa.

Hmm, eihän noin kukaan ole väittänytkään vai noinko hyvin roolitettu kolmos-neloskenttä pelaa? Ehkä poikia oli ohjeistettu jotenkin muuten ja kun noita pelejä katsoi, niin varsinkin tärkeimmissä otteluissa heidän pelaamisensa poikkesi aika paljon ykköskentän pelaamisesta, miksi?

 

[_Kuusyks]

Voisiko suurin yksittäinen syy SKA:n mestaruuden karkaamiseen olla se, että joukkuetta ei ollut roolitettu käytännössä lainkaan ja ne duunarit puuttuivat?

Vai kenties se, että joukkueella ei ollut käytännössä mitään pelisysteemiä? Tarasenko ei saanut YV-vastuuta vaikka oli joukkueen paras pelaaja? Huono valmistautuminen ja huono tuuri ratkaisupeleissä? Playoffit on aina pienestä eikä aina voi voittaa, vaikka onkin paras joukkue.

 

[Theone]

Vai kenties se, että joukkueella ei ollut käytännössä mitään pelisysteemiä? Tarasenko ei saanut YV-vastuuta vaikka oli joukkueen paras pelaaja? Huono valmistautuminen ja huono tuuri ratkaisupeleissä? Playoffit on aina pienestä eikä aina voi voittaa, vaikka onkin paras joukkue.

Heh, kuulostaa aika paljon Matti Virmasen Jokereilta ja sen ajan selityksiltä. Voisiko olla, että vastustaja teki SKA:sta käytännössä aseettoman. Ainakin itse olen sitä mieltä, että "paras seitsemästä" -järjestelmässä parempi joukkue voittaa aina. Mutta toisaalta huonoa tuuria ja valmistautumista on aina helpompi syyttää...