Karsintojen voitokkaasti päättäminen ei tule olemaan Ilvekselle helppo juttu, sillä tämän kauden näytöillä Sportin valmennus vie Ilveksen valmennusta 100-0. Sportin joukkue on äärimmäisen hyvin organisoitu ja se on selvästi tällä hetkellä enemmän kuin osiensa summa, joka toteuttaa omaa luovaa pelitapaansa suurimman osan pelistä. Huonoja täysin ”kuraeriä” Sportilta on nähty viimeisten 20 pelin aikana harvoin. Ilveksellä pelin taso on heitellyt pelin ja erien sisällä melkoisestikin.
Ratkaisukohta 1.
Yksi kysymys on se, että pystyykö Sport toteuttamaan pelitapaansa Ilvestä vastaan. Jos pystyy, niin Ilves on vaikeuksissa juuri puolustuksen ja hyökkäyksensä väliin syntyvän tilan vuoksi. Mestiksessä Sportin hyökkääjät kykenivät tuosta tilasta ratkaisuihin muita kuin Jokipoikia vastaan. Joensuulaisten keskustan puolustaminen oli organisoitu äärimmäisen hyvin ja näyttäisi, että Räsänen oli erityisesti kieltänyt takaviistoon annetut syötöt ja jätöt, jollei ollut aivan varma syötön perillemenosta. Tästä syystä Jokipojat eivät päässeet Sportia vastaan herkuttelemaan nopeilla vastahyökkäyksillä. Päinvastoin Jokipoikien avainmiehiä juoksutettiin heidän puolustuspäässä erittäin pitkiä vaihtoja, mikä vei varmasti mehut Rajalasta ja Ruohomaasta, joiden varaan nopeisiin vastahyökkäyksiin lähdöt oli rakennettu. Yhteenveto: Karsintoihin käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että pääseekö Sport Ilveksen alueelle yhtä helposti kuin Jokipoikien alueelle, ja että pystyykö Ilves puolustamaan keskustan yhtä hyvin kuin Jokipojat. Tämän kauden näytöillä tämä epäilyttää, sillä siksi iso väli pakkien ja hyökkääjien väliin on Ilveksen joukkuepuolustuksessa jäänyt.
Eli Sport pelaa hyvin liikkuvaa ja erittäin hyökkäävää kiekkokontrollipeliä, jossa pyritään minimoimaan nopeilla käännöillä omassa päässä pelattu aika ja maksimoimaan vastustajan päässä pelattu aika. Riistojen jälkeiset hyökkäyksien lähtöjen ajoitukset toimivat kellosepäntarkkuudella, joko pakki-pakki-laituri-sentteri, tai vaihtoehtosesti pakki-pakki-sentteri-laituri. Räsäsen peli-ideologia toteuttaa mitä parhaimmin tätä Anatoli Tarasovin alun perin lanseeraamaa kiekkoviisautta, että ”kiekolla ei ole keuhkoja”.
Ratkaisukohta 2.
Sport pelasi Mestiksen ratkaisupeleissä liikkuvaa ja erittäin nopeaa ylivoimapeliä. Ilveksen alivoima on ollut ajoittain aivan kuraa, jossa nelikko ei pelaa yhtenäisenä, vaan se saattaa hajota yllättävälläkin tavalla. Minun mielestäni Ilveksen koko alivoimanelikon pitäisi pelata erittäin aktiivisesti. Lisäksi Ilveksen on syytä varoa myös Sportin ylivoiman mielellään harrastamia suoria hyökkäyksiä, jossa ylivoimakentän tavoitteena ei olekaan tilanteen rauhoittaminen hyökkäyspäähän, vaan maalintekopaikan rakentaminen heti suorasta hyökkäyksestä. Tähän antaa erityisen hyvät avaimmet Räsäsen rakentama kiekon yöstuontitapa, joka ei juuri poikkea normaaleista hyökkäyksiinlähdöistä, mutta missä puolustajat pelaavat rohkeammin ylivoimatilanteesta johtuen. Eli koko viisikko osallistuu kiekon ylöstuontiin, jolloin puolustajatkin pääsevät laukomaan toisesta aallosta.
Ratkaisukohta 3.
Ilveksellä on lähtökohtasesti paremmat pelaajat maalivahteja lukuunottamatta, joiden suhteen tilanne on aika tasainen. Pelkistettynä kyse onkin siitä, että riittääkö Ilveksen pelaajien lähtötaso, kun pelitapa ja joukkuepelaaminen on Ilveksellä ollut aivan viime peleihin saakka hakusessa. Jos Ilves pystyy pelaamaan läpi pelin vahvuuksillaan ja pystyy eliminoimaan Sportin vahvuudet, pystyy Ilves luomaan enemmän maalipaikkoja ja ratkomaan pelit paremmalla viimeistelyllään.