Maalintekoa ei opeteta
Sinä ja Brunberg ajattelette maalinteon laukauksena ja tähtäämisenä, minä ajattelen maalinteon tässä tapauksessa sinä, mitä joukkue tekee, kun saa kiekon. Miksi keskushyökkääjä ei ota kiekkoa oman maalin takaa ja kuljeta sitä suoraan maaliin vaan miksi se useimmiten syöttää ketjukaverille jne. Hyvin harvoin yksittäinen maali on täysin yhden ihmisen show -> maalinteko on kokonaisuus.
Miten jokin yksittäinen hyökkäys liittyy valmentajan tehtäviin?
Hyökkäyspäässä pelaajat saavat yleensä aika vapaat kädet, mutta ilman kiekkoa jokaisen tulee täsmälleen tietää, missä pitää olla. Maalinteko ja kaikki hyökkäyspeli tulee hyvän puolustuspelin ja suunnanmuutosten ja luistelun kautta. Esimerkiksi Hannu Jortikkaa vähemmän kiinnostaa, mitä Jokerien nuoret pakit tai Filppula/Metropolit tekevät kiekon kanssa hyökkäysalueella, mutta virheistä omalla puolustusalueella tulee noottia. Mitään erityistä ja yleispätevää reseptiä maalintekoon ei todellakaan ole, eikä yksikään maailman valmentaja voi opettaa maalintekoa.
Jokainen pelaaja kyllä ymmärtää, että mikäli joukkuetoveri on paremmassa paikassa, on syötettävä hänelle. Mistään taktiikoista kiekollisesta pelaamisesta ollessa kyse ei voi puhua, koska jokainen tilanne, missä joukkueella on kiekko hallussa, ei voida noudattaa mitään kaavaa, sillä jokaikinen pelitilanne on täysin erilainen. Jokainen ratkaisu tulee pelaajan selkäytimestä, ei valmentajan. Jos joukkueella on jonkinlaisia taktiikoita hyökkäys- ja kiekollisessa pelissä, ne ovat normaalisti pelaajien yhdessä sopimia kuvioita.
En jaksa uskoa, että kukaan olisi opettanut esimerkiksi Kimmo Kuhdalle tai Kai Nurmiselle, kuinka maaleja tehdään. Kaikki perustuu kovaan harjoitteluun ja rutinoituneeseen peliin. Pelikäsitystä tai maalintekoa ei voi opettaa, ne tulevat poikkeuksetta luonnostaan pelaamalla ja harjoittelemalla. Pelisilmä tulee osin geeneistä. En myöskään usko, että Curt Lindström olisi neuvonut Ilveksen tehotriolle Kariya-Stefan-Hyvönen hyökkäyspelaamista. Kuitenkin kaikki se, mitä kyseiset herrat tekivät ilman kiekkoa, oli Curren taktiikkaa. Nykyään maalit omiin pyritään pitämään mahdollisimman minimissä ja sitä kautta saamaan vähintään yksi tehty maali enemmän kuin vastustaja. Ilman toimivaa puolustuspeliä ei yksinkertaisesti voi menestyä. Muutama vuosikymmen taaksepäin hyökkäys on paras puolustus -mentaliteetti ehkä oli toimiva, mutta ei enää. Maalit syntyvät yhä VAIN laukomalla, laukomista oppii itsenäisesti ja harjoituksissa treenaamalla.
Sitä paitsi mitä tulee valmentamiseen, taktiikka on vain pikkiriikkinen, joskin tärkeä osa joukkueen johtamista.
En ymmärrä niitä valmentajia, jotka yrittävät vaikuttaa pelaajien hyökkäyspeliin määrämällä heidät heittelemään roikkuja keskialueelta päätylautoihin. Tällaisen koulukunnan jäljiltä syntyy todella mielikuvituksettomia puukäsiä tyyliin Jesse Welling, joiden peli on pelkkää kaavamaista kiekkoa päätyyn ja vastustajan niskaan -menoa. Siksi pelaajille tulee antaa vapaat kädet maalinteossa ja kiekollisessa pelissä, valmentajan määräyksillä mitään hyötyä ei saavuteta. Ehkä joukkueen, mutta ei yksittäisen pelaajan. Valmentajan on annettava parannusvinkkejä pelaajan pelaamiseen. Aikuista pelaajaa harvemmin tarvitsee erityisemmin opettaa missään asiassa, esimerkiksi Raimo Summasen Arto Tukiolle antama luistelukoulu hakee naurettavuudessaan vertaistaan.
