Ketkä nykypelaajat ovat valmentaja-ainesta?

  • 7 893
  • 63

rico

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mielestäni hyvä pelisilmä/peliäly voi OSIN olla perittyä. Kaksi yhtä älykästä, yhtä kovin harjoittelevaa ja yhtä paljon pelaavaa pelaajaa eivät välttämättä omaa yhtä hyvää pelisilmää. Myös oma kiinnostus ja tavoitteet vaikuttavat ominaisuuksien kehittymiseen. Motorisesti lahjakas ja nuoruusvuosinaan taitava jääkiekkoilija voi jäädä 4-ketjun jyräksi, jollei tavoitteita ole asetettu tarpeeksi korkealle.

Bostonin ghetossa kasvanut narkkarin poika voi olla parempi jääkiekkoilija kuin 500 neliön palatsissa varttunut ydinfyysikon poika, miksi? Oma kiinnostus, halu ja harjoittelu näyttävät tuovan tulosta. Keskimäärin kova jääkiekkoilija tulee nykyään ns. keskitason perheestä. Ympäristötekijöitä ja geenejä ei voi sulkea pois.

Mainittujen lahjakkuuksien jälkeläisten menestys palloilulajeissa osittain vahvistavat tätä käsitystä. Kuitenkaan Raipe Helmisen tai Jari Kurrin lapsista ei välttämättä tule koskaan maailmantähtiä jääkiekossa, jos kiinnostusta lajia kohtaan ei riitä.

Puheet siitä, että kaikilla olisi syntyessään samat kortit millä pelata, ovat kyllä melkoista kakkapuhetta. Kova harjoittelu on kuitenkin kaikkein tärkein asia, kai perustelemattakin selvää?

Snakster, mielipiteeseesi ei voi kuin yhtyä. Jääkiekon supertähtien "harrastakaa mahdollisimman monipuolisesti palloilulajeja" -neuvo ei ole pelkkää sananhelinää. Nuorin Ruutu ja Teemu Selänne ovat mitä parhaimpia esimerkkejä tuon tien kävijöistä. Pikku-Rudi pelasi paljon futista aikanaan, Selänne taas muun muassa tennistä. Jalkapallo oli erittäin pitkään paljon tärkeämpi laji Tuomolle kuin jääkiekko. Valitsi kuitenkin jääkiekon, mitähän, jos olisi valinnut toisin? Voisiko olla futiksessa yhtä lähellä Suomen terävintä huippua? Valinnan osuttua jääkiekkoon on pakko sanoa tähän väliin, että ei ollenkaan hullumpi valinta - T. Ruutu on tänään maailman parhaita jääkiekkoilijoita. Jari Kurrikin oli lahjakas futiksen pelaaja. Muistaakseni joku huippujääkiekkoilija sanoi olleensa nuoruusiässään maajoukkuetasoa jalkapallossa, mutta valitsi kuitenkin jääkiekon. Yllättävän moni jääkiekkoilija on taitava jalkapallossa. Esimerkkejä on todella paljon, jos mainitaan SM-liigan ulkomaalaispelaajistakin muutamia, niin Marek Zidlicky ja Vladimir Machulda ovat kuuleman mukaan melkoisia velhoja myös futiksen kanssa. Sami Salon lyöntilaukauksen voimaan on vaikuttanut ahkera tenniksen pelaaminen. Kosketus kiekkoon lyöntilaukauksessa on aika paljonkin samankaltainen kuin kosketus palloon tennislyönnissä.

Keskiverto jalkapalloilija+jääkiekkoilija -nuoresta voi siis tulla parempi kuin nuorena lahjakkaasta ihmisestä, joka keskittää kaiken voimansa pelkästään jääkiekkoon?

Miksi esimerkiksi Sami Heleniuksesta ei koskaan tullut siniviivalta maaleja paukuttelevaa offensiivista pakkia? En väitä, ettei vielä voisi toki tulla..

Miksi Pasi Nielikäinen ei enää ole maajoukkuetasoa, vaikka oli sitä 18-vuotiaana kirkkaasti?

Mitä eroja Steve ja Paul Kariyalla on niin paljon, ettei ensinmainittu ole kyennyt samanlaiseen läpimurtoon NHL:ssä kuin jälkimmäinen? Ensimmäinen on right ja toinen left, ensimmäinen joitakin senttejä lyhyempi, mutta mitä muuta? Johtuuko siitä, että Paulilla on voinut olla eri idoli kuin Stevella?

Palloilun monipuolinen harrastaminen voi siis parantaa samalla kaikkien lajien hallintaa, muutenkin kuin peruskunnon osalta?

Voidaan ilmeisesti laskea helposti yhteen kaavalla: Oma kiinnostus, halu, tahto+Ympäristö (ympäristön kannustus)+geenit+harjoittelu+muiden antama esimerkki+aktiivinen pallopelien pelaaminen=tähtipelaaja.

Mielipiteitä?
 

HABS #11

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Pelicans, Antikale Lahko
Re: Re: Re: Re: Re: Maalintekoa ei opeteta

Viestin lähetti dude
Numeroin noita kohtia ja vastailen:

1. Minä uskon edelleen tuohon geeniteoriaan. Walther Gretzkyllä on saattanut olla geeni olla huippupallosilmä, mutta hän ei ole käyttänyt sitä hyväkseen tullakseen ammattilaiskiekkoilijaksi, koska häntä ei ole kiinnostanut tai hänellä ei ole ollut mahdollisuuksia.


Mitä enemmän olen oppinut ymmärtämään valmennusta niin tämä geeni teoria on saanut vähemmän kannatusta. Olen sen kannalla että syntyessä olemme kaikki samalla viivalla ja ympäristötekijät vaikuttavat enemmän kenestä tulee huippu pelaaja ja kenestä ei tule.
täällä puhuttiin pelisilmästä ja kyvystä lukea peliä. Voi olla että että Wather Gretzkyllä on geenien mukana tullut huippu pelisilmä, mutta hän ei vain osannut käyttää sitä. Oma ajatus mallini on että toisilla on luontainen tapa ajatella ja analysoida sitä mitä teemme. Pidän hyvän pelisilmän ja pelikäsityksen omaavaa pelaajaa eräänlaisena filosofina. Pelaaja miettii miksi ja miten kaikki tapahtuu ja ajatukset on myös siinä mitä tapahtuu seuraavaksi. Asia on vaikea selittää ja ehkä se geeniteoria on sittenkin se oikea...
Tämä on vain oma käsitykseni asiasta ja olisi kiva kuulla oikeiden valmentajien mielipiteitä asiasta.
 

Panzerfaust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Endlösung...für alle Probleme
Viestin lähetti HABS #11
Olen sen kannalla että syntyessä olemme kaikki samalla viivalla ja ympäristötekijät vaikuttavat enemmän kenestä tulee huippu pelaaja ja kenestä ei tule.

Olen sen kannalla, että syntyessä olemme jo kaikki eri viivalla ja ympräristötekijät vaikuttavat huomattavasti vähemmän siihen, kenestä tulee huippu ja kenestä ei tule.

Brett Hull on puhtain lätkäesimerkki geenien ylivoimaisuudesta.

Huppupelaajille pitäisi olla Suomessa oma Lebensborn -kartano, mihin valittaisiin temperamenttisemmat, nokkelimmat ja kauneimmat naispikajuoksijat, naiskymmenottelijat yms. naishuippu-urheilijat synnytyskoneiksi muutamaksi vuodeksi, joita sitten maamme parhaat lätkämiehet kävisivät polkemassa, niin johan rupeaisi Leijona karjumaan tulevaisuuden maajoukkueessa.

Veren perintö kunniaan!
 

HABS #11

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Pelicans, Antikale Lahko
Re: Re: Re: Re: Re: Re: Maalintekoa ei opeteta

Viestin lähetti Snakster
Näinhän se on, mutta ominaista lahjakkuuksille on, että he ovat lahjakkaita melkein lajiin kuin lajiin. Monilahjakkuuksista tulee hakematta mieleen Litmanen, Selänne ja T. Ruutu. Eli ilmeisesti kyseessä on pallopelien kohdalla jonkinlainen perusmotoriikan hallinta pienestä pitäen yhdistettynä sopiviin voima-, nopeus- ja kestävyysominaisuuksiin, jotka toki kaikki jalostuvat vasta treenattaessa. Tärkein lahjakkuuden muoto on kuitenkin innostus treenaamiseen ja sisältäpäin lähtevä motivaatio. Tuskin Tuomo Ruutu kävi 12-vuotiaana Kaivokselan luonnonjäällä ennen koulun alkua treenaamassa siksi, että saisi paljon rahaa. Kyllä motivaation on lähdettävä tekemisen riemusta.

Snaksterin kanssa samalla linjalla! Itse pidän suurimpana lahjakkuutena sitä että kaveri tulee uudestaan treeneihin ja tekee saman huomenna uudestaan. Pidän sitä lahjakkaana kaverina joka jaksaa harjoitella vuodesta toiseen.

Ketjussa on lueteltu monia pelaajia jotka ovat hyviä muissakin lajeissa. Monilahjakkuus moneen lajiin selittyy taitavuudella. Kyse ei ole mistään geeneistä tai "syntymaälahjasta". Taitavuus jaetaan kahteen osaan.yleistaitavuus ja lajitaitavuus. Pelaajien joiden yleistaitavuus on huippuluokkaa on helppo omaksua minkä tahansa lajin lajitaitavuus. Nuorena monen eri lajin harjoittaminen tukee yleistaitavuuden kehitystä. Surkeimpia tapauksia ovat ne joissa esim jääkiekko ja jalkapallo valmentajat kinastelevat kumpaa lajia nuori pelaaja saa harrastaa. Molemmat lajit tukevat toisiaan ja nykykäsityksen mukaan lajivalinnan voi tehdä vasta 14-15 vuotiaana. Yleistaitavuus jaetaan 8 eri osaan:
- Reaktiokyky
- Orientoitumiskyky
- tasapainokyky
- kyky erilaistumiseen
- rytmittämiskyky
- yhdistelykyky
- erottelukyky
- sopeutumiskyky

Urheilija joka hallitsee yllä olevat kyvyt pystyy omaksumaan minkä tahansa lajintaidot kohtuullisen helposti.

Rico kirjoittaa:
Miksi esimerkiksi Sami Heleniuksesta ei koskaan tullut siniviivalta maaleja paukuttelevaa offensiivista pakkia? En väitä, ettei vielä voisi toki tulla..
Miksi Pasi Nielikäinen ei enää ole maajoukkuetasoa, vaikka oli sitä 18-vuotiaana kirkkaasti?
Muistaakseni Suutarin kirjassa oli maininta että Helenius voittanut junnuna jotkin tekniikkakilpailutkin. Miksi Helenius ei nyt väläyttele jalkakikkoja? Lahjat ja taidot siihen on ollut olemassa. Ainakin joskus. En tiedä kuinka Helenius ja Nielikäinen ovat harjoitelleet, mutta väittäisin että kyseisten kavereiden kohdalla on vedetty punttia taitoharjoittelun kustannuksella.


Rico kirjoitti:
Puheet siitä, että kaikilla olisi syntyessään samat kortit millä pelata, ovat kyllä melkoista kakkapuhetta.
Edelleenkin kaipaisin jotain faktaa tai tutkimustulosta tästä asiasta.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Re: Re: Re: Re: Re: Re: Maalintekoa ei opeteta

Viestin lähetti HABS #11
Olen sen kannalla että syntyessä olemme kaikki samalla viivalla ja ympäristötekijät vaikuttavat enemmän kenestä tulee huippu pelaaja ja kenestä ei tule.

Jos me kaikki olisimme jo syntyessämme samalla lähtöviivalla matkalla kohti huippupelaajuutta, olisi huippupelaajien tuottaminen järjestelmällisesti helppoa: valmentajien tulisi vain tutkia, kuinka jarikurrit ja tuomoruudut ovat harjoitelleet, ja toisintaa tämä ikäluokka ikäluokalta. Jostain syystä näin ei kuitenkaan tapahdu - puhumattakaan siitä, että jarikurreja ja tuomoruutuja löytyisi edes yksi jokaista ikäluokkaa kohden. Me emme ole syntyessämme samalla viivalla, eikä lahjakkuutta voi tuottaa.

En kiellä ympäristötekijöiden vaikutusta huippupelaajan kehityksessä, mutta niillä ei ole merkitystä, elleivät ne pääse tukemaan vahvaa luontaista lahjakkuutta. Vahva ympäristötekijä tämän päivän juniorikiekkoilussa ovat esimerkiksi (yli-)innokkaat vanhemmat, jotka uskovat lapsistaan olevan valmennettavissa tulevaisuuden jarikurreja samalla, kun valmentajat näkevät, etteivät lapsen luontaiset lahjat riitä lajin parissa aivan niin pitkälle. Vanhempien usko "samalla viivalla olemiseen" ei tällaisessa tapauksessa kuitenkaan riitä kantamaan lasta NHL-draftin ykköskierroksen varaukseksi - ei, vaikka vanhemmat kuinka uskoisivat lapseen ja siihen, että "oikea valmennus" tekee kenestä hyvänsä huippupelaajan.
 

punisher

Jäsen
Off topicina: Olen siitä samaa mieltä että Tuomo Ruutu on lahjakas jääkiekkoilija ja hänen rakkautensa lajiin on innostavaa, mutta ei nyt ehkä kumminkaan voida puhua samassa lauseessa kurrin kanssa kun takana on yksi kohtalainen kausi änärissä ja uralla jo tähän mennessä lukuisia pahoja loukkaantumisia.

Esimerkiksi Joni Pitkänen on vähintään yhtä lahjakas jääkiekko kuin T Ruutu. Ennustaisin hänelle hienompaa uraa änärissä kuin Ruutulle joka on niin sanotusti injury prone player. Jos sitä änäriä nyt koskaan enään edes pelataan...
 

Miguel

Jäsen
Shayne Toporowski on erinomainen esimerkki valmentajan merkityksestä maalisepon onnistumiseen. Ei miehen vaisuus Lahdessa selity sillä, että kauteen valmistautuminen meni pilalle pelikiellon takia.

Samalla onkin hyvä ruotia tämän murheenkryynin toista osapuolta eli Petteri Sihvosta. Kauden 2003-04 alussa päävalmennusvastuussa oli vielä Petteri Hirvonen, mutta tosiasiassa Sihvonen taitaa olla se, joka lopullisesti tyrmäsi Shayne Toporowskin mahdollisuudet auttaa Pelicansia.

Journalistina Sihvonen jakaa mielipiteet - vaan kukapa menestynytkään kiekkovalmentaja ei jakaisi. Sihvonen ymmärtää pelin teoriaa pirun hyvin. Se ei auta, kun pelaajia pitäisi osata käsitellä ja peluuttaa oikein. Turhaan ei ole hänen lempinimensä Pehmo, niin (valmentaja-aikaisten) puheidensa kuin pelaajia kouluttavan persoonansa perusteella.

Niin, huonoista muistoista huolimatta pidän enimmiltä osin Sihvosen kirjoituksista, vaikken arvosta häntä valmentajana.

Jääkiekkovalmentaminen huipputasolla on niin uskomattoman monitahoinen homma, että jyvät erottuvat akanoista vasta tultuaan keitetyiksi mitä erilaisimmissa liemissä.
 
Viimeksi muokattu:

Cooley

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Viestin lähetti dude
Valmentamiseen ei riitä, että ymmärtää jääkiekosta, ei riitä että rakastaa jääkiekkoa, ei riitä että on hyvä tsemppaamaan ja varsinkaan ei riitä, että on entinen maajoukkuepelaaja.

Minä epäilen vahvasti esim. Jamon tai Raipen kyvykkyyttä valmentamiseen. On ihan eri asia pelata ja torjua, kuin opettaa sitä toisille pelaajille. Maalinteon osaa moni, mutta harvempi osaa selittää miten maali tehdään. Ja sehän on kuitenkin valmentamisen lähtökohta.

Junnuissa tuo ehkä on lähtökohta. Mut eihän edustusjoukkueen koutsin hommana enää ole kädestä pitäen opettaa miten mailaa pidetään kädessä ja miten sillä tökitään kiekko maaliin.

Valmentajan homma edustusjoukkueessa on kontrolloida sitä nk. isoa kuvaa. Pitää ymmärtää taktiikoista, harjoittelusta, henkisestä valmennuksesta...ja tuntea pelin syvintä olemus. Pitää olla visioita, luovuutta ja ennenkaikkea kyky nähdä ja yhdistellä pieniä asioita isoksi palapeliksi. Siinä olet oikeassa, että se on kuitenkin ihan eri hommaa, kuin pistää kiekkoa maalin tai ottaa sitä kiinni. Tottakai se lisää uskottavuutta pelaajien silmissä, jos koutsilla on komea pelaajaura takanaan, mutta se ei kuitenkaan ole välttämättömyys. Jalkapallon puolelta Chelsean Jose Mourinho on oiva esimerkki siitä, että valmentajan ei tarvitse välttämättä olla itse pelannut lajia.
 

Cooley

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Viestin lähetti lintu
Jarkko Ruutu olisi varmasti hyvä valmentaja. Äijä on älykäs ja erittäin kokenut. En yhtään ihmettelisi mikäli Ruutu uransa jälkeen jossain valmentaa. HIFK:hon on ainakin tervetullut milloin vaan.

Olihan tämä vitsi, olihan?

Lueppas tästä, niin ehkä viisastut.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Viestin lähetti Cooley
Valmentajan homma edustusjoukkueessa on kontrolloida sitä nk. isoa kuvaa. Pitää ymmärtää taktiikoista, harjoittelusta, henkisestä valmennuksesta...ja tuntea pelin syvintä olemus. Pitää olla visioita, luovuutta ja ennenkaikkea kyky nähdä ja yhdistellä pieniä asioita isoksi palapeliksi.

Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat ison kuvan kontrolloimisella. Valmentajalla on toki myös toinen, vähintään yhtä tärkeä tehtävä - auttaa pelaajia löytämään oma potentiaalinsa ja saattaa se palvelemaan joukkuetta. Valmentajan on työhön ryhtyessään tehtävä suuri päätös: onko hän pelaajia (joukkuetta) varten, vai näkeekö hän pelaajien (joukkueen) olevan itseään (ja organisaatiota) varten?

Valmentajien olisi mielestäni syytä entistä painokkaammin pyrkiä ikään kuin suojelemaan omaa tärkeää työtään organisaatioiden, median (ja osin fanienkin) lyhytjänteisyydestä johtuvasta painostuksesta. Kestävää valmennusta on mahdoton tehdä, mikäli esimerkiksi organisaatiossa koetaan valmentajan toimenkuvaksi lähinnä pelaajien vahtiminen ja valvominen. Sellainen asenne on lähinnä valmentajan työn halveksimista.
 

Ronning

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Vancouver Canucks, Cliff Ronning
Tuli tuossa sellaiset nimet kun Sami&Kimmo Kapanen. Veljekset ovat kuitenkin kasvaneet alusta loppuun kiekkoon, ja isältä on varmaan vuosien mittaan putoillut ihan huomaamattakin näkemystä valmentamiseen. Itse uskon että Kimmo saattaa olla todennäköisempi valmentajakandidaatti, sillä voi olla että Sami keskittyy tulevaisuudessa tuohon kiekon bisnespuoleen. Joka tapauksessa, jompi kumpi -ellei molemmat- on vielä tulevien aikojen huippuvalmentaja
 

Wiltord

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti punisher
uralla jo tähän mennessä lukuisia pahoja loukkaantumisia.

No nakkaapa noita pahoja loukkaantumisia vaikka viisi pöytään, kun sanot, että oikein lukuisia on. Mitkä kaikki on Tuomolla paskana?
 

punisher

Jäsen
Ainakin polvet ja olkapää (Sihvosen taklaus ja toinen torppaus aiemmin), Olkapää- leikkauksen takia kausi nyt kokonaan väliin. Aika paljon parikymppiselle jätkälle. Voit ihan vapaasti olla eri mieltä. Onnistunut kauden puolikas ei tee vielä lahjakkaastakaan pojasta Jari Kurria. Aika näyttää, mutta leikatut polvet tai olkapäät eivät koskaan ole puukottamattoman veroiset. Tämä on tieto.
 

punisher

Jäsen
Edelliseen jo sinänsä offtopic juttuun vielä loppukaneettina Wiltordille että jatkoajan uutisistakin löytyy runsaasti tietoa T Ruudun"loukkaantumisherkkyydestä".
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös