Viestin lähetti lintu
Nyt olen kyllä ihan eri mieltä. Saravosta ei ole mitään negatiivista sanottavaa, muttei älyttömästi positiivistakaan. Täyttäisi varmaan oman tonttinsa kolmosparissa tai seitsemäntenä pakkina. Hagman pelasi nappikauden ja on kuitenkin hyvä, parempi kuin Hyvönen tai Saarela koska hänet voi alempiinkin ketjuihin istuttaa. Kalliohan on hyvä, täyttää varmasti oman tonttinsa.
Perhana, nyt puhutaan edustusjengistä. Kyllä siihen pitäisi löytyä joukkueellinen miehiä, jotka tarvittaessa ottavat paikan ykkösestä. Tai ainakin pelaajat pitäisi valita sillä mentaliteetilla, että ovat potentiaalisia ratkaisijoita, eivätkä täytemiehiä.
Keskeinen ongelma Suomella joukkueen kasaamisessa on monena vuonna ollut juuri tämä mentaliteetti, että pelaaja menee täysin kolmosessa tai nelosessa.
Saravo ei ole meikäläistä vakuuttanut peleissä, joissa olen hänet nähnyt. Eihän Saravo ole flopannut kisoissa, mutta en näe, että hän olisi sellainen tyyppi, joka olisi maajoukkueen kantava voima.
Hagman ja Kallio pelanneet hyvän kauden, fine. Niin on ollut ennenkin, mutta kisoissa herrojen homma on ollut kauniisti sanottuna kaukana seurapelien tasosta. Miksei siis annettaisi näytönpaikkaa muille onnistujille? Ja en todellakaan allekirjoita väitettä, että Hagman olisi parempi kuin Saarela.
Mutta, makuasioitahan nämä myös pitkälle ovat.
Viestin lähetti lintu
Mitä vikaa Karalahdessa ja Ruudussa? Ruutu on aivan välttämätön joukkueeseen kun katselee Kanadan ja Tshekkien joukkueita, Ruutu kaiken lisäksi varmin suorittajamme eikä taatusti floppaa. Karalahteen huonon suhtautumisen ymmärrän, mutta onhan Jere kuitenkin vieläkin huippupakki ja kaiken lisäksi ainoa Rightin pakki jengissä.
Ruudun sijaan olisin mieluummin nähnyt kaukalossa Jyrki Louhen tai vaikka Sami Torkin. Ok, Ruutu on hyvä taklaaja ja ärsyttäjä, mutta niin ovat Louhi ja Torkkikin. Ruutu on kuitenkin makuasia. Loppukevään pelleily aiheutti arvostuksen laskua.
Karalahti ei ole millään muotoa nykykunnossaan maajoukkutasoa. Kuten Kalliolla ja Hagmanilla, Karalahden kupissa painavat vanhat meriitit.
Olisin toivonut, että yksittäisten nimien sijaan olisitte huomanneet myös kritiikkini keskeisen pointin, eli sen, että Suomi on taas valinnut yllätyksettömän ja harmaan ryhmän. Kisoista ei ennakkoon ole luvassa suurta menestystä, joten joukkueen olisi yhtä hyvin voinut kasata yllätysnimistä ja nuorista tulevaisuuden pelaajista, kuten keväällä 1992. Nuoria on ajettava rohkeasti sisään, koska Suomellakin on edessä sukupolvenvaihdos Koivun ja Teukan jälkeen.
