Onhan tämä palapelin rakentaminen aina hienoa. Itse lähden kokoamaan sen pohjalta, että näillä mennään ...
Noniin rakennetaanpas omat ketjut. Lähden itse siitä että kaikkieimenekuinströmssöössä vaan realismia ja aimo annos pahanilmanlintuilua tänne kevätauringon sekaan:
Joensuu - Schroeder - Nelli
Uudella kaverilla on kaksi joukkueen kivointa kaveria ympärillä. Helppo onnistua vaikkei ihan heti kulkisikaan. Joensuulla kulkee alussa, mutta ensimmäisen kymmenen pelin jälkeen alkaa piiputtaa ja tuuraajan puutteessa koko kentän peli tyrehtyy.
Haapala - Mäenalanen - Jensen
Herra Underhill pelasi hyvin senana ja kun oikeita senoja ei tule niin kundin on pakko onnistua. Jensen on ainoa joukkueen pelaaja joka ei tarvitse muita maalintekoon, joten Haapalan onnistuminen on vaan plussaa. Kenttä on koko ajan kanveesissa omassa päässä kun Jensen haluaa hyökätä, mutta Mäenalanen ei voita aloituksia. Potentiaalia on, mutta lopulta kenttä on vähemmän kuin yksilöidensä summa.
Savinainen - Norman - Pakarinen
Peruskenttä, joka tekee perusduunin. Jos Pakarinen tekee maaleja niin hyvä, jos ei niin ei se mitään. Ei paineita. Jos Pakarinen loukkaantuu niin tuohon laidalle voi laittaa kenet vaan ja kenttä on silti hyvässä formussa pelaamaan 0-0 peliä. Kenttä jonka jäällä ollessa on katsojana tunne että kontrolli on meillä. Potentiaalia secondary scoringiin on jos Norman ei vedä yhtä vihkoon kuin lähes koko viime kautta.
Ikonen - Pihlström - Anttila
Ikonen oli hyvä ja energinen pommittelija ennen viime kauden loukkaantumistaan ja nokkimisjärjestyksessä Junttilan edellä koska on pelannut pidempään Jokeripaidassa. Maali siellä ja toinen täällä kun Anttila laukoo lämärin laidasta Mörkö-tyyliin.
Näistä 1-2 ketjut tekevät jumbojengejä vastaan yhden kenttään ja Jensenin suonenveto-iltoina voidaan haastaa isommatkin pamput. Junttila käy välillä pörräämässä, mutta ei riitä ja Ikonen vie sen ainoan paikan. Hirvosen ja Halmeenkin pitäisi päästä pelaamaan, joten vähiin jäisi Juliuksen peliaika, ellei tehot 3+4 ekaan viiteen peliin hakannut Pakarinen loukkaantuisi tuttuun tyyliin loppukaudeksi ja Marjamäki näkisi mahdollisuuden lempparipelaajansa peluuttamiseen tulleen. Seuraavaan kymmeneen peliin aiemmin loistanut 3. kenttä kerääkin hurjan määrän hyviä maalipaikkoja, vain Savinaisen runnomat pari maalia ja kaikkien naamalle turhautuneen mökötyksen.
Puolustuksessa Grant on aivotärähdyksen takia kuin varjo entisestään ja lopettaa uransa kun runkosarjaa on pelattu juuri sen verran että siirtoraja umpeutuu ja uusia pakkeja enää löydetä mistään. Lepistö tekee kahden vuoden diilin HIFKiin koska Jokerit pihistelee rahojen kanssa ja tuore isä ei halua lähteä maakuntiin tai ulkomaille. Kauden alku myrkyttyy kun fanit murjottavat Kurrivuoriselle asiasta.
Sklenicka - Pudas
Ykköspakkipari koostuu kahdesta lupaavasta kaverista, joista molemmat ovat snadeja arpoja koko kauden mittakaavassa. Toinen suoritti hyvin lyhyen aikaa viime kaudella, toinen tulee uutena sarjaan. Välillä onnistuu, välillä ei. Välillä vuotaa, välillä ei.
Lööv - Kreijcik
Riittääkö uuden jokapaikanhöylän nopeus paikkaamaan Löövin ajoittaiset sijoittumisvirheet? Ja mitä hemmettiä Victor tekee kakkospakkiparissa? :D
Kivistö - Friman
Stone ja manttelinperijä. Toinen hiipuu viime kaudesta ja toinen ei ihan vielä riitä KHL-vauhtiin.
Vaikka paska on Grantin aivotärähdyksen osalta osunut tuulettimeen pahimmalla mahdollisella tavalla niin Eronen ei mahdu tässäkään skenariossa TOP6 pakiksi. Soppari kannattaisi purkaa yhteisymmärryksessä.
Hyvältähän tämä näyttää...