Ei agentit halua monivuotisia, ellei ole taata merkittävää yli indeksin olevaa liksaa. Tämä fakta. Lähteitä en paljasta, mutta osa heistä on toiminut agenttina.
Ymmärrän tämän oikein hyvin!
Luonnollisesti agentit haluavat lyhyitä sopimuksia. Jokaisesta sorvaamastaan sopimuksestahan he saavat palkkion. Agenttien lisäksi yhtälössä on kaksi muutakin - jopa suurempaa - tekijää: pelaaja sekä seura. Väittäisin näin, että pääsääntöisesti molemmat osapuolet haluavat pidempiä sopimuksia. Pelaajalle se tuo mielenrauhan palkanmaksun jatkumisesta - vastaavasti seuralle tiettyä pysyvyyttä.
Otetaan yhtälöön vielä pari muutakin tekijää: valmennusjohto sekä kannattajat. Valmennusjohto haluaa takuuvarmasti pitää joukkueen vaihtuvuuden valmennusjaksonsa aikana niin pienenä kuin mahdollista. Siinä menee herkästi aina joulutaukoon saakka, että saa joukkueen pelitavan iskostettua uusien pelaajien selkäytimeen. Väittäisin samaa kannattajien osalta. Kuvittelisin olevan helpompaa kannattaa joukkuetta, kun ei joka syksy tarvitsisi opetella pelaajarosteria puoliksi uusiksi. Jossain elokuun alussa pelattavassa Pitsiturnauksessa saattaa olla jopa 2/3 uusia nimiä verrattuna vaikkapa toukokuussa pelattuihin finaaleihin.
Yllättävän usein tämäkin muuttuu Palloseuran tötöilyksi. Vain meillä yksivuotisia. Jepjep.
En mä ihan TPS:n "
tötöilyksi" kutsuisi - joka tapauksessa epäilen hieman valittua linjaa.
Mä vetelen nyt ulkomuistista muutaman pelaajan, jotka tekivät TPS:sta lähdön jälkeen kaksivuotisen sopimuksen.
- Otto Nieminen, PEL
- Joel Janatuinen, HPK
- Leevi Teissala, IFK
- Eetu Liukas, HPK
En muista minkä mittaisilla sopimuksilla he pelasivat viimeiset kautensa TPS:ssa. Enkä todellakaan tarkoita sitä, että TPS:n olisi pitänyt jokaiselle näistä pelaajista lykätä kouraan monivuotinen lappu. En väitä sitäkään, etteikö pelaaja itse olisi halunnut maisemanvaihtoa. En väitä yhdenkään edellämainitun pelaajan kohdalla TPS:n "
tötöilleen". Nimetkään eivät välttämättä ole mitään kaikkein mediaseksikkäimpiä, joista olisi täytynyt pitää kynsin hampain kiinni.
Nostin kyseiset nimet vain esimerkeiksi siitä, että kyllä pelaajat ja seurat tekevät monivuotisia sopimuksia. Eli ei ne yksivuotisia sopimuksia haluavat agentit saa kaikkia monivuotisia sopimuksia torpattua. Päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy: Jonne Tammela, kaksi vuotta, Aarne Intonen, kaksi vuotta, Markus Nurmi, kolme vuotta, tuliko aikoinaan Jimi Suomi junioreista suoraan kolmen vuoden pahvilla? Jotain ideaa näissä on, mutta ei kuitenkaan ihan sitä lopullista.
Mikael Ruohomaa - syystä tai toisesta meille (-kin?) ensi kaudeksi huhuttu sentteri. Aikoinaan KAL nosti Ruohomaan Mestiksestä SM-liigaan kahden vuoden pahvilla. Onnistuneen KAL-jakson jälkeen KÄR teki kultakypärän kanssa suoraan kaksivuotisen sopimuksen. KHL-seikkailut ovat jakso sinänsä, mutta Venäjän reissun jälkeen suora kaksivuotinen sopimus Leksandiin. Näkisin näin, että sekä pelaaja että hänen agenttinsa ovat suostuvaisia kahden vuoden sopimuksiin.
Ruohomaasta päästään näppärästi toiseen Ruotsin kävijään: Arttu Ilomäki. TAP taisi kerran tehdä Ilomäen kanssa kahden vuoden sopimuksen, muuten Ilomäkeä on Suomessa palloteltu yhden vuoden sopimuksilla. Vastaavasti keväällä 2019 julkaistu Luleån sopimus oli kaksivuotinen. Tätä tarkoitin jo aiemmassa viestissäni. Todella usein huomaa, että pelaajat tekevät Ruotsiin nimenomaan kahden vuoden sopimuksia. Suomessa (ei pelkästään TPS:ssa) yksivuotisia. Miksi näin?