Tässä on fiilis ollut viime päivät alhaalla ja useampi yö nukuttu vähän huonosti. Syynä noin kolmisen kuukautta sitten alkaneen etäsuhteen päättyminen. Vaikka tuon osasi vähän etukäteen jo ennakoidakin ja kyseessä on todella lyhyt ajanjakso, niin sillä tiistai-illan puhelun päättymisen hetkellä olo oli ihan helvetin tyhjä. Väsytti, muttei pystynyt nukkumaan. Päätös tuli naisen aloitteesta ja ihan ymmärrettävästä syystä. En tiedä itseasiassa, vituttaako tässä eniten oma korvien väli, joka välillä tuntuu muodostavan edelleen tunnesiteitä liian helpolla ja ottavan asiat raskaammin, kuin niitä kannattaisi todellisuudessa ottaa.
Sen jälkeen on menty päivä kerrallaan ja muisteltu mikä kaikki elämässä on hyvin,. Ja kyllähän niitä asioita löytyy, vaikka edelleen olo välillä tyhjältä tuntuukin. Treenaaminen maistuu edelleen, jopa nyt viime päivinä vaikka unta on saanutkin heikommin. Uusia virikkeitä ja ideoita tulevaan pyörii mielessä, toteutusta odottaen. Kohta alkaa loma ja pääsee näkemään kavereita joita ei ole nähnyt kohta vuoteen. Ja vaikka nyt tyhjältä tuntuukin, niin on hyvä muistaa, että olen aina nauttinut myös yksinolosta. Välillä jopa keskellä noita yhteisiä viikonloppuja mietin itsekseni, että "voi kunpa sais olla omassa rauhassaan" . No nytpähän saan olla!
Yhden idioottiteon tein tuossa illalla. Loin feikkiprofiilin tinderiin katsoakseni löytyykö tuo nainen taas sieltä. Lähtökohtaisesti tämmösessä puukon kääntämisessä omassa haavassa ei ole mitään järkeä. Ja löytyihän se. "En osaa ajatella varmaan moneen kuukauteen mitään uutta tän jälkeen" itkun sekaisesti sanottuna muutaman vuorokauden takaa kaikui hetken korvissani. Sitten helpotti. Kai sitä alitajuntaisesti tuon perään vähän on edelleen tässä haikaillut vaikka sitä on yrittänyt välttää. Mutta ei tuo enää niin erikoiselta ihmiseltä nyt tunnukaan, kun se "muutama kuukausi" menikin noin nopeasti. Eli oikeastaan se idiootti teko olikin ihan fiksua. Ja toisaalta jokainen ollaan erilaisia ja käsitellään asiat omalla tavallamme. Hyvä että menee eteenpäin, niin aion itsekin, joskin vähän erilaista tietä pitkin.
Kun tuossa alkuun kirjoitin siitä miten hyvin asiat elämässäni on, niin itseasiassa näköjään ihan helvetin hyvin, kun suhteuttaa oikein. Täälläkin palstalla muutamat kanssakirjoittelijat painivat huomattavasti suurempien murheiden kanssa. Toivon siis jokaiselle vaikeuksien kanssa taistelevalle parempaa huomista ja siitä eteenpäin, päivä kerrallaan. Hankkikaa rohkeasti apua, jos tuntuu ettette pärjää omin voimin eikä ole sellaista kaveria kehen turvautua. Tämmöisestä ei ole itsellä kokemusta enkä väitä tietäväni, mutta uskon että se pyyntö kannattaa, vaikka kynnys siihen voi tuntua isolta.
Nyt vois nukkua. Teki hyvää kirjoitella pitkästä aikaa.